Mitä luulen tietäväni elämästä

Luettuani Stellan mainion postauksen elämässä tähän mennessä opituista asioista aloin saman tien itsekin miettiä, millaisia oivalluksia näiden ensimmäisten 25 vuoden aikana on päähän tarttunut - niin tutkimuksesta, muiden kokemuksista kuin omasta elämästä. Muutaman ajattelin jakaa teidän kanssanne. 

Rohkeinta on paljastaa oma haavoittuvuus ja epävarmuus.

On ihan normaalia ja sallittua olla (hyvällä tavalla) riippuvainen toisista ihmisistä. 

Jos mielii olla onnellinen, kannattaa panostaa ihmissuhteisiin ja tehdä mahdollisimman paljon merkitykselliseltä tuntuvia asioita.

Luonto virkistää, parantaa, sitoo itseä suurempaan kokonaisuuteen, auttaa elämään nykyhetkessä ja näkemään sekä pienen että suuren mittakaavan kauneutta maailmassa.

Ärsyyntyminen kertoo usein enemmän ärsyyntyjästä itsestään kuin siitä, johon tunne kohdistuu.

Mitä vähemmän, yksinkertaisempia ja täydellisempiä vaatteita, sitä vähemmän vaatekriisejä. Aivan optimaaliseen tilanteeseen en todellakaan ole tämän suhteen päässyt, mutta olen 99-prosenttisen varma, että näin se vaan on.

Kaikkien ei tarvitse suhtautua intohimoisesti matkusteluun, tai haluta reppureissata ympäri maailmaa. Tuttavapiirissäni on paljon erittäin innokkaita matkustelijoita, ja mediassakin matkustelun autuutta toitotetaan joka puolella - ja aina välillä olen kokenut suorastaan huonoa omaatuntoa siitä, että minulle riittää aivan hyvin viikon tai parin ulkomaanmatka kerran vuodessa ja siihen päälle jonkin verran kotimaanmatkailua. Minulla on hurjasti ihania kokemuksia matkoilta, ja olen totta kai sitä mieltä, että se on avartavaa, mutta ei ole ollut aivan helppoa hyväksyä sitä, että minun ei tarvitse haluta tiettyjä asioita vain siksi, että se on ikä- ja sosiaaliluokkani yleisen eetoksen mukaista.

Tunnetta voi muuttaa vain tunteella.

Ihan kaikki voi olla kiinnostavaa - kyse on paljolti siitä, millä tasolla asioita tarkastelee. Näkökulman valitsemisen ja joustavan vaihtamisen taidosta on paljon hyötyä ja iloa.

Sosiaalisia taitoja voi harjoitella vain aidossa vuorovaikutuksessa, ei pelkästään teoriaan uppoutumalla.

Kauneus ei ole vain aisteilla havaittavaa - on myös älyllistä kauneutta, ajatuksen, logiikan, teorian kauneutta, joka on parhaimmillaan harvinaisen huikeaa.

Uskovaiset eivät ole aina tyhmiä (eivätkä tyhmät ihmiset tylsiä). Olen pienestä pitäen ollut tapa-ateisti ja kasvanut perheessä, jossa uskontoon suhtaudutaan hyvinkin kriittisesti, ja vasta aivan viime vuosina olen oppinut suhtautumaan uskonnollisuuteen suvaitsevammin - ja sen myötä kiinnostunut aiheesta aivan uudella tasolla. 

Käytännöllisyys on ihmisissä ja asioissa todellakin arvostettava piirre. Olen itse enemmänkin henkisissä sfääreissä viihtyvä pohdiskelija ja toisinaan liiankin teoreettinen tyyppi, ja toki viihdyn paljon kaltaisteni joukossa, mutta eniten ihailen ihmisiä, joissa nämä molemmat puolet yhdistyvät.

Onnellisuuden ankara tavoittelu tekee usein onnettomammaksi.

Ensivaikutelman perusteella ei voi varmasti tietää, kenestä tulee rakas ystävä tai rakastettu.

On höpsöä visualisoida mielessään oma ihannekumppani, kun lopulta päätyy kuitenkin aivan erilaisen ihmisen rinnalle, ja se voi olla parempaa kuin olisit uskonutkaan.

Jos päättää elää elämänsä Suomessa, jossa on neljä vuodenaikaa, kannattaa opetella näkemään kaikissa niissä jotain hyvää.