Tervetuloa, 2019!

Enää muutama yö jouluun ja vähän yli viikko tätä vuotta jäljellä! Vaikka itse liitän edelleen uudet alut ennen kaikkea alkusyksyyn, on vuodenvaihde silti mitä mainioin ajankohta pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan omaa elämää ja suunnittelemaan tulevaa. Mitkä olivat kuluneen vuoden kohokohtia? Mitä opin? Mitä haluan tästä vuodesta ottaa mukaani tulevaan ja minkä puolestaan jättäisin mieluummin menneeseen? Vaikka vieroksuisi varsinaisia uudenvuodenlupauksia, tavoitteiden asettelusta ja pienimuotoisesta itsereflektiosta tuskin on haittaa kenellekään.

Ennen kuin laskeudun bloginkin osalta leppoisaan joulunviettoon, ajattelin summailla tänne hieman ajatuksiani siitä, mitä tästä vuodesta jäi käteen ja millä mielin suuntaan kohti tulevaa.

Parhaita juttuja vuonna 2018

• Aivan mieletön kesä ja kesäloma olivat ehdottomasti vuoden kohokohtia - nautin helteisistä keleistä todella paljon, mistä toisaalta poden myös hieman huonoa omaatuntoa, koska ilmastonmuutos ja niin poispäin. Kesä 2018 oli kuitenkin pitkälti säiden ansiosta kuin unesta, näin pimeässä ja pakkasessa muisto siitä tuntuu jo melko epätodelliselta! Onnistuin lomailemaan kesällä todella "tehokkaasti" eli niin, että irrottauduin täysin töistä ja haalin hurjasti ihania kokemuksia, joita muistella kaamoksen keskellä. 

• Työjutuista jäivät erityisesti mieleen työmatkat Hollantiin ja Portugaliin - kyllä saa olla kiitollinen, että on päässyt töiden puitteissa matkustelemaan ja hankkimaan upeita, opettavaisia kokemuksia myös maailmalta. 

• Toukokuussa palasin muutaman vuoden tauon jälkeen salitreenin pariin, ja se onkin ollut yksi tänä vuonna eniten hyvinvointiini vaikuttaneista päätöksistä. Liikuntaharrastukseni olivat pitkään epäsäännöllisiä ja jäivät helposti muun arjen jalkoihin, mutta nyt, kun olen käynyt säännöllisesti salilla puolisen vuotta, olen muistanut miksi se todellakin kannattaa: selkä- ja niskajumit ovat lähes kadonneet, energiaa riittää enemmän, ahdistaa harvemmin, ja olo omassa kehossa on kaikin puolin parempi.

• Jooga, meditaatio ja hengitysharjoitukset! Nämäkään eivät suinkaan ole minulle uusia tuttavuuksia, mutta tänä vuonna olen saanut vihdoin aikaiseksi meditoida säännöllisesti, ja se on auttanut rauhoittumisessa ja keskittymiskyvyn vahvistamisessa. Loppuvuodesta tuli käytyä myös säännöllisemmin joogatunneilla, mikä menee ehdottomasti jatkoon myös ensi vuonna! Vaikka mielelläni joogaan myös kotona, viihtyisässä ympäristössä ohjatuilla tunneilla pääsee silti irrottautumaan arjesta paljon paremmin.

• Kuvataiteen tekeminen on myös innostanut erityisesti nyt syksyllä ihan todella paljon - ja se jos mikä on mahtava meditatiivinen ja itseilmaisua kehittävä harrastus! Olen viime vuosina huomannut, että minulla psyykkinen hyvinvointi ja luova tuotteliaisuus noudattavat selvästi samoja syklejä. On välillä vaikea sanoa, kumpi johtaa, mutta ainakin on niin, että erityisen luovina kausina myös voin paljon paremmin, olen vähemmän ahdistunut ja stressaantunut.

Kohti uutta vuotta - missä haluan kehittyä?

• Säännölliseen unirytmiin ja unen laatuun panostaminen on yksi juttu, johon haluan kiinnittää  tulevana vuonna enemmän huomiota. Olen kaikkea muuta kuin aamuvirkku perusluonteeltani, ja aikaiset aamut ovat tuottaneet minulle tuskaa niin kauan kuin muistan. Suurin haasteeni on kuitenkin se, että paras inspiraatio iskee aina iltamyöhällä, ja usein myöhään illalla tulee innostuttua milloin mistäkin tekemisestä, eikä uni tietenkään tahdo niin vireytyneessä tilassa tulla. Tavoitteena siis olisi ottaa iltaisin enemmän aikaa rauhoittumiselle esimerkiksi venyttelyn, meditoinnin, podcastien kuuntelemisen tai lukemisen muodossa.

• Hieman tähän rauhoittumiseen liittyen, haluaisin myös järkevöittää sosiaalisessa mediassa roikkumistani. Tämäkään ei ole mikään uusi projekti: olen jo ties kuinka kauan pitänyt silloin tällöin lyhyitä somepaastoja ja asettanut itselleni rajoituksia somessa roikkumiselle, mutta valitettavasti arkiset tottumukseni eivät ole juurikaan muuttuneet. Näen somessa myös niin paljon hyvää, etten suunnittele siitä luopumista täysin, mutta tavoitteenani olisi rauhoittaa erityisesti aamut ja illat puhelimen räpläämiseltä.

• Olen tässä loppuvuodesta jo kokeillut, miltä tuntuisi pitää viikonloppuna perinteinen karkkipäivä sen sijaan, että lähes päivittäin tulee maisteltua vähintäänkin suklaata järkiruoaksi. Vaikka syön muuten pääosin terveellisesti, olen hieman koukussa sokeriin erityisesti suklaan muodossa, ja tästä haluaisin pyristellä irti. Sitä paitsi tähänastisten kokeilujen perusteella vaikuttaa vahvasti siltä, että kun mässäilee vain viikonloppuisin, se suklaakin maistuu huomattavasti paremmalta! 

• Näin ehdottomuutta vierastavana olen myös opetellut kasvissyöntiä pitämällä viikonloppuisin lihapäivän - eli pyrin siihen, että söisin lihaa ainoastaan yhtenä päivänä viikosta. Tämä oli alun perin poikaystäväni idea, johon pienen epäröinnin jälkeen olen lähtenyt mukaan, ja yllättävän mutkatonta on ollut! Kasvisruokailun lisäämisen myötä on tullut testailtua monia uusia reseptejä ja raaka-aineita, ja tällä linjalla on ehdottomasti tarkoitus jatkaa myös tulevana vuonna. 

Mitkä olivat teidän vuotenne kohokohtia? Millaisia unelmia tai tavoitteita teillä on vuodelle 2019?

Älä oleta - kysy ja kerro

Tiedättehän, miten ärsyttävää on, kun joku olettaa liikaa? Jos minulta kysyttäisiin yhtä yleispätevää ohjetta sosiaaliseen kanssakäymiseen, se voisi olla yksinkertaisesti: älä oleta, kysy. Se nimittäin toimii lähes tilanteessa kuin tilanteessa, kokeilkaapa vaikka.

Usein päädymme tsemppaamaan ja lohduttamaan toisia sanomalla, että tiedämme, miltä heistä tuntuu. Tällähän tietysti yleensä tarkoitetaan hyvää, mutta miltä noiden sanojen kuuleminen tuntuu? Ei välttämättä siltä, että olisi todella tullut ymmärretyksi. Oikeastaan on harhaa kuvitella tietävänsä tarkalleen, miltä toisesta tuntuu, mitä hänen mielessään liikkuu tai miten hän jonkun asian kokee - hän nimittäin on eri ihminen kuin sinä, joten oletuksesi saattavat mennä metsään, vaikka sinulla olisikin samantyyppisiä elämänkokemuksia.

Melkein mikään ei ole kamalampaa kuin se, että kun pitkän harkinnan jälkeen uskaltaa avautua ystävälle jostain itselle vaikeasta, häpeällisestä, ehkä jopa koko elämää määrittävästä kokemuksesta,  ystävä kommentoi jotain sen tyyppistä, että "tiedän tasan tarkkaan mistä puhut, sillä minulle/ystävälleni/siskolleni/muinaiselle koulukaverilleni on myös tapahtunut tuollaista".

Olettaminen ei useinkaan vahvista yhteyttä ihmisten välillä. Kaverin mielenliikkeistä oletuksia tekevä tsemppaaja saattaa tietysti olla aidosti toisen puolella ja ajatella tarjoavansa vertaistukea ja ymmärrystä. Luultavasti kaikkein syvimpiä yhteyden kokemuksia ovat kuitenkin ne, joita leimaa oletusten sijaan aito kiinnostus kurkistaa toisen ihmisen kokemusmaailmaan. Itselläni ovat jääneet erityisen hyvin mieleen sellaiset kokemukset, kun joku on kiinnostuneena kysynyt, mitä jostain asiasta ajattelen, miltä jokin minusta tuntuu ja miksi, tekemättä mitään olettamuksia (tai ainakaan näyttämättä niitä). On ihastuttavan rehellistä, jos joku tunnustaa heti, ettei tiedä tai ymmärrä jotain, ja siksi kysyy - koska ihan oikeasti haluaa ymmärtää. Liiallinen olettaminen on tavallaan sukua pätemiselle, jonka varmasti melkein kaikki tunnistavat ärsyttäväksi tavaksi, joka ei varsinaisesti osoita kunnioitusta toisia kohtaan.  

"Älä oleta, kysy" on muuten myös varsin toimiva ohje parisuhteissa, niin tuoreissa kuin vakiintuneemmissa. Erityisesti pitkässä suhteessa on helppo olettaa toisesta kaikenlaista, koska kuvittelee tuntevansa kumppanin niin läpikotaisin, että osaa lukea tämän ajatuksia - tai sitten olettaa hänen lukevan omia ajatuksiasi ja aistivan toiveesi ilman, että sanallakaan tuot niitä esille.  Ihan yhtä lailla kuin et voi täydellisen luotettavasti lukea toisten ajatuksia, ethän myöskään oleta heidän lukevan sinun ajatuksiasi.

Melkein jokainen meistä on varmasti syyllistynyt joskus tähän: kyllähän kumppanin pitäisi tajuta, hänhän tuntee minut niin hyvin... (tunnustan, en itsekään ole aina mestari tuomaan julki ajatuksiani läheisimmissä ihmissuhteissani). Toki osaamme myös tulkita läheistemme käytöstä kokemuksen perusteella, ja joskus läheisestä voi aistia jotain sellaistakin, mitä hän ei ehkä itse osaa sanoilla ilmaista. Toisaalta olettamukset voivat mennä myös pahasti metsään, ja sehän johtaa helposti konflikteihin, jotka olisi voinut ihan hyvin välttääkin. Olettamisen sijaan kysy, mutta myös kerro, kun kyse on omista tunteistasi ja ajatuksistasi.


Kuva: Unsplash