5 pointtia luovuudesta

Luovuus on yksi lempiaiheistani: sen pohdiskelussa yhdistyvät mieltymykseni taiteisiin sekä perehtyneisyyteni psykologiaan. Opintojeni aikana harmittelin moneen kertaan sitä, miten vähän kursseilla puhuttiin luovuudesta, vaikka itse miellän sen aika oleelliseksi osaksi ihmisyyttä ja hyvinvointia - ja sillä on ehdottomasti roolinsa muuallakin kuin vain taiteessa, johon se yleensä ensimmäisenä liitetään. Lueskelen parhaillaan Julia Cameronin kirjaa Kultasuoni (The Vein of Gold, ilmestynyt alun perin jo 1996), joka on jatkoa hänen menestyskirjalleen Tie luovuuteen, joka lienee monelle jollain tasolla tuttu. Itse luin sen joitakin vuosia sitten, ja kokemus oli ristiriitainen: toisaalta paloin halusta kokeilla joitain kirjassa esiteltyjä ideoita, toisaalta jotkut niistä kuulostivat suoraan sanottuna melko älyvapailta (näin jälkikäteen ajateltuna niiden tarkoitus tosin varmaan olikin juuri jättää älyllisyys narikkaan ja vapautua leikkimään ja hulluttelemaan, mikä helposti aiheuttaa kaltaisessani tosikossa pientä vastustusta). Kun nyt törmäsin tähän toiseen kirjaan sattumalta kirjastossa vaellellessani, päätin antaa Cameronin opeille uuden mahdollisuuden - hetki tuntui hyvältä, sillä olen tänä syksynä yrittänyt kovasti elvyttää luovia harrastuksiani, erityisesti kuvataidetta ja kirjoittamista.

Cameronin kirjat ovat käytännönläheisiä ja harjoitukset perustuvat hänen omaan kokemukseensa taiteilijana ja opettajana, eikä kirjoissa kajota käytännössä lainkaan siihen, millaista tutkimustietoa luovuudesta on olemassa. Itsehän rakastan nimenomaan hiukan tieteellisempiä kirjoja, mutta tällä kertaa onnistuin onneksi asennoitumaan asiaan kevyemmin: varsinkin kun luovuuden herättelemisestä on kyse, voi olla hyvä keskittyä joskus vain fiilistelemään ja imemään itseen uusia ideoita. Kirja onkin tarjonnut paljon ajatuksen aihetta ja intoa varsinkin kirjoittamiseen, eli ilmeisesti se on jollain tasolla tehnyt tehtävänsä. Kirjoitinkin jo toisen blogini puolella siitä, millaisia juttuja olen viime päivinä pohtinut taiteeseen ja taiteilijuuteen liittyen. Täällä ajattelin jakaa muutaman luovuudesta muutaman yleisemmän pointin, idean tai ajatelman.

1.  Luovuus ei elä pelkästään taiteessa, vaan sitä voi käyttää melkein missä tahansa tekemisessä. Cameronin kirjat keskittyvät lähes yksinomaan taiteelliseen tekemiseen, mutta luovuus on ehdottomasti laajempi ilmiö - sitä tarvitaan tai ainakin siitä on taatusti hyötyä myös tieteessä, liike-elämässä, myyntityössä, ihmissuhdetyössä ja jopa läheisissä ihmissuhteissa. Sillä luovuus ei ole vain taiteellisuutta (tosin enpä kyllä tiedä, mitä se mystinen taiteellisuus oikeastaan on) vaan yleisemmin ottaen taitoa ajatella "laatikon ulkopuolelta", yhdistellä asioita uusilla tavoilla ja nähdä yhteyksiä siellä, missä niitä ei ehkä ole totuttu näkemään.

2. Luovuutta voi kehittää. Valitettavan usein törmää ihmisiin, jotka ajattelevat, että eivät kerta kaikkiaan ole luovia, ja sen takia esimerkiksi taideharrastuksiin on turha ryhtyä, vaikka vähän kiinnostaisikin. Usein kuitenkin unohdamme, että luovina tai taiteellisina pitämämme ihmiset ovat usein käyttäneet paljon aikaa ihan yksinkertaisesti harjoittelemiseen, tekemiseen. Kuten vanha sanonta kuuluu, kukaan ei ole seppä syntyessään. Toki ihmisillä on perustaipumuksensa, mutta en usko, että kukaan meistä olisi lähtökohtaisesti täysin vailla luovuutta. Itse asiassa lapsethan tuppaavat olemaan varsin luovia, mutta ikävä kyllä aikuistuessaan moni unohtaa vaalia luovuutta itsessään. Monet Cameronin harjoituksista kaivelevatkin esiin juuri tätä sisäistä lasta, sitä luovuuden kipinää, jonka olemme ehkä tukahduttaneet. Cameron esittelee kolme perusharjoitusta, joiden avulla voimme herätellä  luovuutta arjessamme: kirjoittamalla aamusivuja eli pidäkkeetöntä tajunnanvirtaa, käymällä "taiteilijatreffeillä" itsemme kanssa yllättävissä ja kiinnostavissa paikoissa sekä yksinkertaisesti kävelemällä. Itse allekirjoitan erityisesti tuon viimeisen, sillä olen usein kokenut, että ajatus virtaa parhaiten, kun on ihan konkreettisesti liikkeessä, ja samalla myös voi opetella kiinnittämään huomiota kaikenlaisiin kiehtoviin asioihin, mitä ympärillämme on koko ajan.

3. Jos haluat tehdä taidetta, älä odota inspiraatiota tai muuten parempaa aikaa vaan tee - edes puoli tuntia tai vaikka vain vartin päivässä. Sen verran aikaa löytyy varmasti aika monelta sellaiseltakin, joka valittelee kiireistä arkeaan. Näin pidät rutiinia yllä ja ujutat luovan tekemisen edes pieneksi osaksi arkeasi.

4. Luovuus on pohjimmiltaan leikkiä. Siinä kokeillaan uusia asioita, joista monet voivat tuntua hölmöiltäkin, ja joiden toimivuudesta ei ole mitään takeita. Luovuutta voi tietoisesti harjoitella tekemällä asioita, joita tavallaan haluaisit tehdä, mutta jotka tuntuvat turhilta, lapsellisilta tai noloilta.

5. Luova toiminta tekee meistä haavoittuvaisia. Erityisesti taiteen tekeminen on aina paljastamista ja paljastumista, ja toki muussakin luovassa tekemisessä on aina se mahdollisuus, että uudet ideamme eivät tule ollenkaan hyväksytyiksi tai niille saatetaan jopa nauraa. Ajattelen, että usein kokonaisvaltainen häpeä estää meitä olemasta aidosti luovia, koska uuden luominen on niin paljastavaa. On aina helpompaa ja turvallisempaa tehdä asiat samalla tavalla kuin aina ennenkin, mutta toisaalta se ei myöskään ainakaan minusta tunnu kovinkaan mielekkäältä noin lähtökohtana. Häpeän kokeminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettet voisi olla luova, vaan itse asiassa juuri luovuuden harjoittaminen voi toimia loistavana vastalääkkeenä häpeään - vähän samaan tapaan kuin hävettävistä asioista puhuminen.

Mitä luovuus teille merkitsee? Millainen rooli sillä on arjessanne?