Tällä viikolla marraskuu on toden teolla paljastanut karmeimmat kasvonsa: kaunis ja luminen pakkaskeli vaihtui hetkessä pimeydeksi, loskaksi (joka tosin on onneksi kohta sulanut kokonaan pois) ja tihkusateeksi. Sen myötä olen itsekin tuntenut oloni väsyneeksi ja alakuloiseksi - eikä asiaa tietenkään auta se, että tuollaisella kelillä ei kerta kaikkiaan huvita reippailla ulkoilmassa, millä yleensä onnistun helposti piristämään itseäni. Kaamosväsymyksestä huolimatta olen kuitenkin aina pitänyt näistä loppuvuoden pimeistä ajoista, onhan tähän vuodenaikaan sosiaalisesti sallittua, ellei jopa suorastaan suotavaa linnottautua sohvannurkkaan viltin alle lueskelemaan kirjoja kynttilänvalossa. Lukaisin tänään mainion jutun hygge-trendistä, joka siis viittaa keskimäärin varsin onnellisten tanskalaisten tapaan rentoutua, nautiskella ja hemmotella itseään ja läheisiään varsinkin näin vuoden pimeimpänä aikana.
Hygge-sanalle ei taida olla olemassa täydellistä suomennosta, mutta itse tunnistan touhun erittäin hyvin - olen nimittäin oppinut sen jo lapsuudenkodissani, jossa esimerkiksi poltettiin pimeään vuodenaikaan joka ilta kynttilöitä iltapalalla, syötiin nautiskellen herkkuja ja välillä pidettiin leppoisia leffailtoja koko pienen perheen kesken. Korttelin päässä asuvan tätini luona tunnelmointi oli viety vielä pitemmälle: siellä saatoimme istua tuntikausia kynttilänvalossa pelkästään keskustelemassa, joka usein päätyi aina lopulta siihen, että hän kertoili minulle tarinoita lapsuudestaan. Kun kasvoin hieman vanhemmaksi, kotona tunnelmoinnin ohelle tuli vähintään yhtä tärkeäksi myös kahviloissa fiilistely, jota toki harrastan ympäri vuoden, mutta joka erityisesti piristää syksyä ja talvea - mikä olisikaan kotoisampaa ja ihanampaa kuin paeta pakkasta tai räntäsadetta viihtyisään kahvilaan juomaan kaakaota ja lukemaan kirjaa tai lätisemään syvällisyyksiä tai tyhjänpäiväisyyksiä jonkun hyvän tyypin kanssa?
Hygge on tavallaan meille suomalaisille(kin) tyypillisen ankaran suorittamisen ja stressaamisen vastakohta: se on arkista matalan kynnyksen häpeämätöntä hedonismia. Siihen heittäytyminen vaatii armollisuutta ja lempeyttä itseä kohtaan, sitä että antaa itselleen luvan vain olla, nautiskella, tehdä jotain hyödytöntä vain siksi, että se yksinkertaisesti tuntuu hyvältä. Nykyään puhutaan jonkin verran itsemyötätunnosta, ja en tiedä, onko kovinkaan kaukaa haettua pohtia, että ehkäpä sitä voisi harjoitella nimenomaan sillä, että opettelisi nautiskelemaan ja hemmottelemaan itseään. Eri ihmisille se toki tarkoittaa eri asioita, ja jokaisen on löydettävä itse ne jutut, mitkä omalla kohdalla parhaiten toimivat. Itse olen sikäli helppo tapaus, että minuun vetoaa oikein hyvin vaikkapa se perinteinen kynttilänvalossa lukeminen - mutta myös rauhalliset kävelylenkit pimeydessä kaupunkilaisten jouluvaloja ihaillen, joogahetket kotona omassa rauhassa, hyvän ruoan kokkaaminen hyvässä seurassa, päiväkirjan kirjoittaminen viimeisenä ennen nukkumaanmenoa, rakkaiden ihmisten kanssa hassuttelu ja pelkkä olla öllöttäminen, elokuvissa käyminen arkena, taidegalleriakierrokset tylsinä sunnuntai-iltapäivinä, näitähän riittää!
Miten te hemmottelette itseänne tai lievitätte kaamosväsymystänne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti