Tietoisen, hyväksyvän läsnäolon eli mindfulnessin hyödyt stressinhallinnan ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta ovat varmasti monille tuttuja - on niistä sen verran viime vuosina mediassakin paasattu, että ainakin mindfulnessin käsitteen luulisi olevan useimmille tuttu. Moni ehkä jo käyttää kin mindfulness-harjoituksia tai muunlaista meditaatiota rentoutumiseen kiireisen ja kuormittavan päivän tai viikon jälkeen. Vähemmän kuitenkin puhutaan siitä, että tietoisen läsnäolon tekniikoita tai pikemminkin asennoitumista hyödyntämällä voi saada paljon enemmän irti myös niistä potentiaalisesti stressaavista asioista, kuten työstä. PS-kustannukselta on tänä vuonna ilmestynyt kiinnostava kirjaa, jossa käsitelläänkin juuri mindfulnessin hyödyntämistä työelämässä. Rasmus Hougaardin ja Teetta Kalajon kirja Tilaa ajatella - tehosta työtäsi mindfulnessin avulla antaa paitsi peruskatsauksen mindfulnessin periaatteisiin ja perusharjoituksiin, myös helposti lähestyttäviä käytännön vinkkejä tietoisen läsnäolon tuomiseen työpaikalle.
Ensivaikutelmani kirjasta ei ollut kovinkaan myönteinen: kavahdin mielestäni tarpeettomia "havainnollistavia" kaaviokuvia, jotka tuntuivat lähinnä häiritsevän ymmärtämistä, ja liike-elämän näkökulma sai pelkäämään sellaista karmivaa konsulttikieltä, jossa kuulostaa lähinnä itsestäänselvyyksien latelemiselta hienoilla sanoilla. Onneksi kuitenkin maltoin lukea eteenpäin, sillä jossain vaiheessa oli myönnettävä, että vaikka kirjan tyyli ei heti kolahtanut, itse teksti oli kuitenkin täynnä asiaa ja ajatuksia herättäviä ideoita. Kirjassa aloitetaan hieman epätavallisesti työkontekstiin suunnatuilla harjoituksilla, ja vasta sen loppupuolella esitellään tarkemmin tietoisen läsnäolon periaatteet ja opetetaan varsinaiset muodolliset mindfulness-harjoitukset. Itse vierastin hiukan tätä järjestystä, sillä olen aika varma, että jos mindfulness ei olisi ollut minulle entuudestaan varsin tuttu käsite, olisin kyllä mielelläni perehtynyt siihen ensin teoriassa ja vasta sitten käytännössä. Toisaalta joillakin hyvin konkreettinen ja arkeen sidottu lähestymistapa ehkä toimii jopa paremmin kuin tiedon ahmimisella aloittaminen.
Kirjassa esitellään mukavan selkeästi se, mikä mindfulness-harjoittelussa on oleellista: yhteen asiaan eli käsillä olevaan hetkeen keskittyminen, ja avoimen tietoisuuden harjoitteleminen automaattiohjauksella toimimisen sijaan. Keskittymisen perusharjoituksena esitellään hengitykseen keskittyminen hengityskertoja laskemalla, kun taas avointa tietoisuutta harjoitellaan havainnoimalla oman mielen liikkeitä arvottamatta tai arvostelematta niitä. Se, miten kirjassa neuvotellaan mindfulnessia harjoitettavan työpäivän aikana, perustuu loppupeleissä juuri näihin perusharjoituksiin - eli oikeastaan jos niihin on tottunut, menetelmää oppii varmasti hyvin omatoimisestikin soveltamaan erilaisiin arkielämän tilanteisiin. Mindfulness esitellään tässä kirjassa ennen kaikkea mentaalisena tehokkuutena: kun pystyt keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, olemaan läsnä ja toimimaan tietoisesti automaattisen reagoinnin sijaan, saat tehtyä myös työsi tehokkaammin ja luovemmin. Joku saattaa ehkä vierastaa tätä tehokkuusnäkökulmaa, mutta lienee syytä mainita, että tehokkuudella ei tarkoiteta pelkästään esimerkiksi taloudellisen voiton tuottamista yritykselle vaan ennen kaikkea oman työn tekemistä mahdollisimman hyvin ja ilman ylimääräistä vaivannäköä. Eräs tärkeä pointti on esimerkiksi multitaskaamisen välttäminen: tutkimuksissa on todettu, että monen asian tekeminen yhtä aikaa on käytännössä mahdotonta, joten multitaskingin ystävät todellisuudessa vain vaihtavat tarkkaavaisuuden kohdetta vähän väliä, mikä loppupeleissä hidastaa työntekoa, lisää virheiden todennäköisyyttä, heikentää luovuutta ja myös vähentää työstä saatavaa nautintoa ja iloa.
Tilaa ajatella on selvästi ennen kaikkea tietotyöläisille ja liike-elämässä vaikuttaville suunnattu kirja. Työpaikoille tarkoitetut vinkit eivät välttämättä ole suoraan sovellettavissa käytännönläheisempiin ammatteihin - tai toki mindfulnessin perusperiaatteet varmasti ovat, mutta tässä kirjassa ei suoraan puhutella muita kuin "siistin sisätyön" tekijöitä (ja erityisesti vastuullisissa työtehtävissä olevia), joita toki nykymaailmassa riittää. Toisaalta mukana on myös paljon käytännön vinkkejä, jotka liittyvät syömisen, unen ja työmatkojen kaltaisiin arkirutiineihin, ja nehän ovat toki sovellettavissa lähes kenen tahansa elämään. Erotuksena moniin muihin mindfulness-oppaisiin tämä kirja on kohtalaisen vapaa ylenmääräisestä henkisestä fiilistelystä: se on selvästi suunnattu sellaisille tolkun ihmisille, jotka elävät enemmänkin jalat tukevasti maan päällä kuin jossain henkisissä sfääreissä. Tässä on hyvät puolensa, sillä tutkitustihan tietoisen läsnäolon harjoittelulla on monia myönteisiä vaikutuksia elämäämme, ja ainakin tietynlaiselle yleisölle viesti menee varmasti parhaiten perille, kun se esitetään käytännönläheisesti ja empiiriseen tutkimustietoon pohjautuen.
Itselleni tärkein oivallus tätä kirjaa lukiessa oli ehkä se, että taidan kärsiä aikamoisesta touhuaddiktiosta. Olen mielenlaadultani todella levoton tyyppi, minun on vaikeaa rauhoittua tai varsinkaan olla tekemättä mitään - jopa telkkaria katsoessa tykkään yleensä piirtää, venytellä tai muuten touhuilla jotain samalla. Vinkit siitä, miten touhottamista voisi vähentää ja keskittymistä parataa tietoisuustaitoharjoituksilla, lisäsivät kyllä (ainakin hetkeksi) allekirjoittaneen motivaatiota keskittymis- ja rauhoittumisharjoitusten jatkamiseen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti