tiistai 31. lokakuuta 2017

Miten asennoidut stressiin?

Kun puhumme stressistä, puhumme yleensä jostain haitallisesta: jokainen taatusti tietää, miten jatkuvan stressin on todettu altistavan jos jonkinlaisille kehon ja mielen oireille, sairauksille ja ihmissuhdeongelmille. Naistenlehdet ja blogit pursuilevat vinkkejä stressin vähentämiseen ja välttelyyn. Toki asiasta onkin paljon tutkimusta, mutta siitä huolimatta näkemyksemme saattaa olla toisinaan turhan yksioikoinen. Stressi ei nimittäin suinkaan ole pelkästään kielteinen asia.

Moni ehkä onkin kuullut siitä, miten pieni määrä stressiä auttaa meitä skarppaamaan suoritustilanteissa, potkii meitä kohti parempia saavutuksia, nostaa vireystilaa, ehkäisee tylsistymistä ja lisää motivaatiota. Tutkimuksissa onkin havaittu, että stressin yhteys suoriutumiseen noudattaa niin sanottua käänteistä u-käyrää: suoriutuminen on parasta silloin, kun kuormitusta ei ole liikaa eikä myöskään liian vähän vaan juuri sopivasti.

Törmäsin vastikään pariin mielenkiintoiseen tutkimukseen siitä, miten uskomuksemme stressin seurauksista vaikuttavat tunteisiimme ja käyttäytymiseemme kuormittavissa tilanteissa. Stress mindset viittaa käsityksiimme siitä, millaisia seurauksia stressin kokemisella on hyvinvoinnin ja suoriutumisen kannalta: yksi ajattelee, että hetkellinenkin stressi huonontaa esimerkiksi työssä suoriutumista, kun taas joku toinen uskoo stressin tuovan mukanaan tarmokkuutta tarttua tuumasta toimeen ja kehittää itseään.

Eräässä kiinnostavassa tutkimuksessa todettiin, että ihmiset, jotka suhtautuivat myönteisemmin stressiin, käyttäytyivät tarkoituksenmukaisemmin kuormittavissa tilanteissa: he juurikin tarttuivat tuumasta toimeen ja pyrkivät etsimään ratkaisuja tilanteeseen sen sijaan, että olisivat pakoilleet stressaavia asioita tai sulkeneet ne pois mielestään. Lisäksi myönteinen "stressiasenne" oli yhteydessä stressihormoni kortisolin ihanteelliseen määrään elimistössä kuormituksen ollessa päällä.

Vastaavasti ihmisillä, joiden uskomukset stressin vaikutuksista olivat kielteisempiä, kortisolitasot stressitilanteissa tuppasivat olemaan joko korkeita tai matalia. Nämä ihmiset saattoivat ylivirittyä ja ahdistua tai passivoitua ja turvautua välttelyyn - ja molemmat nämä käyttäytymismallithan estävät meitä suuntautumasta kohti haasteita, ratkomasta tehokkaasti ongelmia, tekemästä asioille jotain mahdollisuuksien mukaan. Näyttää siis siltä, että kielteiset uskomukset siitä, mitä stressi meille tekee, itse asiassa pahentavat ongelmaa: ne ohjaavat meitä kohti passiivisempaa ja välttelevämpää käytöstä sekä voimistavat kielteisiä tunnereaktioitamme kuormitustilanteissa.

Se, mitä ajattelemme stressistä, siis vaikuttaa sekä käyttäytymiseemme että kehomme reaktioihin stressaavissa tilanteissa. Onneksi stressiä koskeviin asenteisiin pystyy kuitenkin myös vaikuttamaan: eräässä tutkimuksessa huomattiin, että niitä onnistuttiin muuttamaan myönteisemmäksi pelkästään näyttämällä tutkittaville videoita, joissa kerrottiin stressin hyvistä puolista. Epäselväksi tosin jäi, kuinka pysyvästä muutoksesta oli kyse.

Tietenkään positiivinen asenne ei ole kaikki kaikessa - jos esimerkiksi työmäärä kerta kaikkiaan on kohtuuton tai kotona riidellään jatkuvasti, ei ongelma ratkea pelkästään asennetta muuttamalla. Aika lailla kaikki taitavat olla yhtä mieltä siitä, että pitkään jatkunut ja kasaantunut stressi on haitallista hyvinvointimme ja ihmissuhteidemme kannalta. Tilanteen muuttamisen ja stressinhallintakeinojen opettelun lisäksi on kuitenkin hyvä muistaa myös tarkastella omia uskomuksiaan stressistä ja miettiä, kuinka hyvin ne todella pitävät paikkaansa ja palvelevat sinua.

Millaisia ajatuksia teillä on stressistä? Miten se vaikuttaa teihin?


Lähteitä:
Crum, Salovey, & Achor (2013): Rethinking stress: The role of mindsets in determining the stress response. Journal of Personality and Social Psychology.

Casper, Sonnentag, & Tremmel (2017): Mindset matters: The role of employees' stress mindset for day-specific reactions to workload anticipation. European Journal of Work and Organizational Psychology.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

4 x kirjavinkki hyvästä elämästä

Tänä syksynä on tullut luettua paljon niin faktaa kuin fiktiotakin - suorastaan niin paljon, että vaikka monet kirjoista ovat olleet todella kiehtovia ja herättäneet paljon ajatuksia, kaikista niistä kirjoittamiseen ei harmi kyllä riitä aikaa. Niinpä ajattelin koota samaan postaukseen muutaman kirjavinkin erilaisiin "tarpeisiin". Kaikki kirjat käsittelevät ihmismieltä ja hyvää elämää, mutta näkökulmat ja lähestymistavat ovat mukavan erilaisia.

1. Parempia ihmissuhteita tavoittelevalle: Maaret Kallion uutuuskirja Inhimillisiä kohtaamisia. Kuuntelin tämän äänikirjana Bookbeatista ja melkein jätin kesken heti alkuun - ensivaikutelma kun oli se, että saakohan tästä mitään uutta irti, ja Kallion imelä tyylikin vähän häiritsee. Kun alkuärsytyksestä selvisin, oli kuitenkin myönnettävä, että kyllähän tämä ihan asiaa on. Kirjassa käsitellään sitä, miten mahdollistaa paremmat ja tyydyttävämmät kohtaamiset toisten ihmisten kanssa - ja se alkaa mistäpä muusta kuin itsensä kohtaamisesta. 

2. Hänelle, joka kaipaa elämäänsä selkeyttä ja fokusta: Greg McKeownin Essentialism: The Disciplined Pursuit of Less. Todella kiinnostava ja ajatuksia herättävä kirja, joka käsittelee  olennaiseen ja mielekkääseen keskittymistä ja tarpeettoman karsimista - tosin tällä kertaa ei ole kyse materian karsimisesta vaan oman ajan- ja energiankäytön arvioimisesta. Kirjassa fokus on tehokkaammassa ja mielekkäämässä työelämässä, mutta se tarjoaa myös paljon aineksia muun elämän pohdiskeluun. Vaikka McKeown puhuu "essentialismista" (mikä hämmensi alkuun kovasti, sillä filosofiassakin puhutaan essentialismista, mutta käsittääkseni aika erilaisessa kontekstissa), käsite muistuttaa mielestäni paljon laajasti ajateltua minimalismia, jossa karsitaan elämästä tarpeettomia aineksia, jotta resursseja riittää paremmin siihen, mikä on itselle oikeasti tärkeää. Oli miten oli, sen kiteyttäminen, mikä itselle on tärkeää ja olennaista, ja sen mukaan toimiminen tuskin vie elämää ainakaan huonompaan suuntaan.



3. Uusia itsetutkiskelumetodeja kaipaavalle: Lucia Capacchionen The Creative Journal: The Art of Finding Yourself. Tätä jo 80-luvulla ensimmäisen kerran julkaistua kirjaa on kuulemma käytetty jo pitkään taideterapian, luovan kirjoittamisen ja muunkin luovan työskentelyn apuvälineenä, ja se sopii loistavasti myös yksin kotisohvalla tapahtuvaan itsetutkiskeluun. Kirja koostuu lyhyestä johdannosta ja yli 50 luovasta harjoituksesta, joissa hyödynnetään kirjoittamista, piirtämistä ja mielikuvaharjoittelua. Visuaalisesti kauniissa kirjassa on myös paljon esimerkkejä siitä, miten Capacchione ja hänen asiakkaansa ovat toteuttaneet harjoituksia. Itse olen iät ajat sekä kirjoittanut päiväkirjaa että piirtänyt ja maalannut, mutta niiden tietoisesta yhdistämisestä innostuin kunnolla vasta tämän kirjan myötä - ja se on todellakin tuonut uusia ulottuvuuksia itsetutkiskeluun! Kaikkia tuntemuksia ja ajatuksia ei tunnetusti ole helppo sanallistaa, mutta muun luovan tekemisen avulla niihin voi joskus päästä paremmin käsiksi. 

4. Motivaatiobuustia ja aihetta koskevaa tutkimustietoa etsivälle: Mikä meitä liikuttaa - Motivaatiopsykologian perusteet (toim. Katariina Salmela-Aro ja Jan-Erik Nurmi). Tämä oppikirjamainen teos ei ehkä ole yhtä viihdyttävä ja helppolukuinen kuin vaikkapa tuo Kallion opus, mutta se sisältääkin kunnon annoksen ajankohtaista ja superkiinnostavaa tietoa siitä, mitä motivaatiosta nykyään tiedetään, ja miten tietoa voidaan soveltaa käytäntöön. Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään näkökulmia erilaisiin nykytutkimuksessa suosittuihin motivaatioteorioihin. Toisessa osassa pohditaan motivaation roolia työelämässä esimerkiksi työn imun ja henkilökohtaisten tavoitteiden näkökulmasta. Kolmas osa puolestaan keskittyy motivaation merkitykseen liikunnassa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Kirjan teemat siis koskettavat tavalla tai toisella meistä jokaista, ja kukapa ei olisi joskus miettinyt, miten vahvistaa ja pitää yllä omaa motivaatiotaan eri elämänalueilla. Esimerkiksi tällaisiin pohdintoihin kirja voi tarjota uusia aineksia.


Mitä te olette lukeneet viime aikoina? Löytyisikö kiinnostavia suosituksia? :)