Ihmiskoe: koko yön valvominen

Tiesittekö, että joidenkin lähteiden mukaan masennusta voidaan hoitaa perinteisten lääkkeiden ja keskusteluhoidon lisäksi esimerkiksi kirkasvalolampuilla ja unideprivaatiolla - eli käytännössä ihmisen valvottamisella? Juttelin näistä teemoista jokin aika sitten psykologikaverini kanssa, ja on sanottava, että idea on kyllä mielenkiintoinen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Jos aihe kiinnostaa, lisätietoa näistä aikabiologisista hoidoista voi lukea suomeksi esimerkiksi täältä, mutta lyhyesti sanottuna tarkoitus on vaikuttaa ihmisen "sisäiseen kelloon", joka ei monilla masennuksesta kärsivillä toimi aivan niin kuin pitäisi - jotkut ehkä kärsivät unettomuudesta, toiset taas nukkuvat helposti liikaa, ja unirytmi luisuu helposti epäsäännölliseksi. Sitä tuskin kukaan ihmettelee, että säännöllinen vuorokausirytmi ja sopiva määrä unta on selvästi yhteydessä parempaan vointiin. Sinänsä tuntuukin oikeastaan aika loogiselta, että uni-valverytmiin vaikuttamisella voitaisiin helpottaa masennuksen oireita. (Valitettavasti tosin näyttää siltä, että esimerkiksi unideprivaation myönteinen vaikutus mielialaan on lyhytaikainen, ja luonnollisesti koko yön valvomisella on myös aika ilmeiset kielteiset seurauksensa.)

Aiheesta keskusteltuani hoksasin, että en itse muista koskaan valvoneeni koko yötä. Unettomuudesta olen kyllä kärsinyt kausittain iät ajat, mutta se on aina painottunut alkuyöhön, ja aamuyöstä olen aina lopulta nukahtanut vähintään tunniksi tai pariksi. Minua vaivasi aikamoinen uteliaisuus vaivasi sen suhteen, miltä tuntuisi valvoa koko yö, ja millainen olotila seuraavana päivänä olisi. En itse ole masentunut, mutta sisäisessä kellossani on kyllä huomattavasti virittämisen varaa, ja aikaisiin aamuherätyksiin tottuminen ja illalla ajoissa nukkumaan meneminen on tämänsyksyisten yritystenkin perusteella osoittautunut to-del-la hankalaksi (olen se kummajainen, joka painaa torkkunappia ja palaa hyvillä mielin vällyjen alle, vaikka kännykän joutuisi hakemaan toiselta puolelta asuntoa...). Olen myös huomannut omakohtaisestikin sen, miten kielteisesti epämääräinen unirytmi vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen. Totesin, että koko yön valvominen kertaalleen voisi olla kaikin puolin mielenkiintoinen ja opettavainen pikku ihmiskoe - halusin nähdä, miten se vaikuttaisi rytmiini ja millainen tyyppi meikäläisestä kuoriutuisi valvomisen jälkeen. Hivenen masokistista? Mahdollisesti. Onneksi tämänhetkinen elämäntilanteeni sallii vuorokausirytmillä kikkailun, joten menneenä viikonloppuna päätin viimein kokeilla.

Aamuyön pikkutunneille valvominen ei ole koskaan ollut minulle ongelma: saatan helposti vahingossa unohtua lueskelemaan (tai dataamaan) yhteen tai kahteenkin asti, varsinkin jos aamulla on tullut nukuttua pitkään. Luulen olevani perusominaisuuksiltani enemmän iltavirkku kuin aamuihminen, sillä usein suorastaan piristyn juuri niihin aikoihin, kun olisi järkevintä mennä nukkumaan. Valvomiskokeilua edeltävänä päivänä heräsin kahdeksan maissa ja elelin suht normaalisti, en oikeastaan valmistautunut valvomiseen millään tavalla, esimerkiksi kahvia kittaamalla. Yön alkupuoli sujui hyvinkin vaivattomasti: noin kahteen asti pystyin hyvin keskittymään lukemiseen tai sarjojen katsomiseen ja jopa pieneen siivoamiseen. Vasta aamun lähestyessä alkoi väsyttää ihan toden teolla, ja siinä viiden aikoihin kävi mielessä, että voisi kai tämän älyttömyyden lopettaakin ja painua pehkuihin, mutta tee, välipala ja raittiin ilman haistelu parvekkeella piristivät sen verran, että pysyin hereillä. Tietysti näin marraskuussa myös pimeys taisi tehdä aamusta melko nihkeän, ja luulenpa, että kesäaikaan valvominen sujuisi paljon vaivattomammin. Aamulla taisin torkahtaa pieneksi hetkeksi, ja uuteen päivään käynnistyminen tuntui vaikealta ja olo hippusen epätodelliselta. Yllätyin kuitenkin siitä, miten myöhemmin päivällä olo oli jokseenkin tolkullinen, vaikkakin totta kai nuutunut.

Koko ihmiskokeen paras osuus koitti kuitenkin seuraavana iltana, kun vihdoin pääsin nukkumaan. Kävi juuri niin kuin toivoinkin: simahdin harvinaislaatuisesti jo kymmeneltä, ja nukuin sikeästi melkein kymmenen tunnin yöunet! Aamulla oli suorastaan uudestisyntynyt olo, jollaista en ole usein kokenut. Nähtäväksi tosin jää, miten aikainen nukkumaanmeno tänä iltana onnistuu... Tällaista itseni kiusaamista valvomalla en kyllä ajatellut ottaa tavaksi - kyllähän se tiedetään, että vaikka yksittäinen valvomiskokeilu voisikin tuntua tavalla tai toiselta hyvällä, univajeella on kuitenkin rutkasti kielteisiä vaikutuksia meihin. Tulipahan kuitenkin kokeiltua tämäkin, ihan kiinnostavaa! Luultavasti tosin aikaisempaa nukkumaanmenoa voisi helpottaa hieman kivuttomammin yksinkertaisesti sillä, että pakottaisi itsensä hereille aiemmin aamulla. Jos se onnistuu paremmin kuin allekirjoittaneelta, suosittelen.

Onko teillä ongelmia vuorokausirytmin kanssa, tai löytyykö hyviä vinkkejä tasaisemman unirytmin saavuttamiseen? :)