Vieraskynä: Käytä vahvuuksiasi!

Tänään vuorossa on blogini kaikkien aikojen ensimmäinen vieraskynäteksti! Sen on kirjoittanut ystäväni Anne Haikola, joka on erityisesti positiiviseen psykologiaan perehtynyt psykologi sekä freelancer-toimittaja. 

Positiivisen psykologian yksi keskeisimmistä tutkimuksen kohteista on vahvuudet. Vahvuudet tai luonteenvahvuudet tarkoittavat ihmisessä olevia taitoja tai ominaisuuksia, joissa hän on hyvä. Vahvuudet voi toisaalta ymmärtää tavoiksi tehdä asioita. Jollekin esimerkiksi huumori voi olla tapa, joka näkyy niin ihmisen työnteossa kuin taipumuksena ratkaista konflikteja.

Vahvuuksia on yhden tunnetun luokittelun mukaan 24, esimerkkeinä luovuus, sinnikkyys, sosiaalinen älykkyys, toiveikkuus, johtajuus ja itsesäätely. Ne jakautuvat yläkategorioiden alle, jotka ovat viisaus, inhimillisyys, transsendenssi, rohkeus, kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus. Positiivisen psykologian pioneeri Martin Seligman kutsuu vahvuuksia ”hyvän elämän edistäjiksi”. Vahvuudet ovat eri kulttuureissa arvostettuja piirteitä, joihin yhteisöt ovat rohkaisseet ihmisiä.

Lukija saattaa miettiä, mikä hyöty vahvuuksilla on, ovatko ne vain ’nice to know’ -osastoon kuuluvia juttuja. Kyllä niistä vaan on hyötyä! Vahvuuksien tunnistamisella ja niiden käyttämisellä on tutkittu olevan hyvinvointia ja elämäntyytyväisyyttä tukeva vaikutus. Ne on yhdistetty suurempaan onnellisuuden sekä elinvoimaisuuden kokemukseen ja masentuneisuuden vähenemiseen. On saatu myös näyttöä niiden pitkäaikaisvaikutuksista vähäisempään stressitasoon ja ennusteeseen hyvinvoinnin jatkumisesta.

On varmasti arkijärkeenkin käyvää ajatella, että ihminen on parhaimmillaan, kun saa vapaasti toteuttaa sitä mitä haluaa ja miten haluaa. Vahvuuden tunnistaa siitä, kun ihminen tekee jotain suurella palolla ja uppoutuen, se palkitsee ja antaa mielihyvää. On tutkittu, että työntekijöiden työn tuloksista noin 20-30 prosenttia riippuu heidän mielialastaan. Vahvuuksien tukemisella työpaikoilla voi näin olla merkittävä vaikutus tehtyyn työhön. Vahvuuksiin keskittyminen heikkouksien sijaan saa ihmisen todennäköisemmin ponnistelemaan kohti tavoitteitaan. Yhden tutkimuksen mukaan vain 17 prosenttia käyttää vahvuuksistaan päivittäin. Niitä siis alikäytetään.

Jotkut tutkijat ehdottavat jopa, että vahvuuksien käyttämisellä saattaa olla hoidollista ja preventiivistä funktiota mielenterveyden kannalta. Ainakaan vahvuuksien käyttämisestä ei ole mitään haittaa, ellei niitä ylikäytä. Jokin vahvuus ei välttämättä sovi jokaiseen tilanteeseen, kuten vaikka huumori, ja ylitsepursuava innokkuus saattaa pitkään jatkuessaan uuvuttaa niin innostujan kuin ympärillä olevat. Kuitenkin vahvuuksien tietoinen käyttäminen lisää ymmärrystä siitä, missä tilanteissa ja minkä verran niitä on hyvä käyttää. Lisäksi vahvuuksien käyttämisen on todettu auttavan ongelmien ennaltaehkäisemisessä ja ratkaisemisessa sekä parantavan ihmissuhteita.

Etkö tiedä omia vahvuuksiasi? Ei hätää, ne voi nimittäin helposti selvittää ilmaisen verkkotestin avulla. VIA-testi (jonka voit tehdä vaikkapa täällä) kertoo viisi ydinvahvuutta ja laittaa kaikki 24 vahvuutta järjestykseen. Vaikka testiä on ollut kehittämässä tutkijoita monelta eri alalta, on siihen syytä suhtautua harkitsevaisesti. Jotkin vahvuudet saattavat näkyä jo lapsena, mutta ne voivat silti muuttua ja yleensä muuttuvatkin elämän aikana. Ympäristötekijät ja oppiminen vaikuttavat muutoksiin. Tämä on toisaalta huojentavaa: halutessaan voi kehittyä siinä, missä toivoo kehitystä. Ihminen voi vaikkapa oppia rohkeammaksi. Vahvuuksien käyttäminen voi tuoda omasta hyvinvoinnista esiin puolia, joita ei ole ennen kokenut.

Mitä vahvuutta sinä haluaisit kehittää?

Anne Haikola

Psykologi, Positive Psychology Practitioner, freelance-toimittaja

Lähteet:

Biswas-Diener, R., Kashdan, T. B., & Minhas, G. (2011). A dynamic approach to psychological strength development and intervention. The Journal of Positive Psychology, 6(2), 106-118. doi: 10.1080/17439760.2010.545429

Buckingham, M. (2007). Go put your strengths to work: 6 powerful steps to achieve outstanding performance. New York, NY: Free Press.

Govindji, R., & Linley, A. (2007). Strengths use, self-concordance and well-being:    Implications for strengths coaching and coaching psychologists. International Coaching Psychology Review, 2(2), 143-153. Noudettu 24.5.2019 osoitteesta http://psycnet.apa.org/record/2007-19806-004

Joylla (2018). Positive Psychology Practitioner -koulutus.

Mitchell, J., Vella-Brodrick, D., & Klein, B. (2010). Positive psychology and the internet: A mental health opportunity. Electronic Journal of Applied Psychology, 6(2), 30-41. doi: 10.7790/ejap.v6i2.230

Park, N., Peterson, C., & Seligman, M. E. P. (2004). Strengths of character and well-being. Journal of Social and Clinical Psychology, 23(5), 603-619. https://doi.org/10.1521/jscp.23.5.603.50748

Peterson, C., & Seligman M. E. P. (2004). Character Strengths and Virtues: A Handbook and Classification. Nekausaw York, NY: Oxford University Press.

Seligman, M. E. P. (2011). Flourish: A visionary new understanding of happiness and well-being. New York, NY: Free Press.

Wood, A. M., Linley, P. A., Maltby, J., Kashdan T. B., & Hurling, R. (2010). Using personal and psychological strengths leads to increases in well-being over time: A longitudinal study and the development of the strengths use questionnaire. Personality and Individual Differences, 50(1), 15-19. doi: 10.1016/j.paid.2010.08.004

Kuvituskuvat Unsplash.com

Työn ja vapaa-ajan tasapainosta

Täällä ollaan pitkästä aikaa! Tänä keväänä työhöni on sisältynyt niin paljon kirjoittamista, että vapaalla on tullut enemmänkin liikuttua ja taiteiltua kuin ideoitua blogitekstejä. Pelkkä tekstien kanssa työskentely aamusta iltaan nimittäin alkaa helposti tuntua kohtalaisen puuduttavalta, vaikka kirjoittamisesta pidänkin. Työn ja muun elämän välinen tasapaino on minulle tärkeää, ja juuri siitä ajattelin jutella teille tänään.

Suorituskeskeinen elämäntapamme keskittyy harmillisen usein työhön, tehokkuuteen ja itsen optimointiin. Tämä ei ole pelkästään huono asia: mielekkäiden päämäärien tavoittelu ja itsensä toteuttaminenhan ovat tutkimusten mukaan hyväksi meille. Toisaalta myöskään lepoa ja palautumista ei saisi unohtaa - ja siitäkin on helppo ottaa paineita siinä missä töistäkin! Hyvään elämään tarvitaan jonkinlainen tasapaino levon ja itsensä haastamisen välillä. Kummassakin liika on liikaa ja täydellisyyden tavoittelu stressaa.

Työn ja rentoutumisen välisen tasapainon saavuttaminen voi olla haastavaa kenelle tahansa, mutta erityisen ongelmallista se lienee niille, joiden arki ei tarjoa selkeitä rajoja työlle ja vapaa-ajalle. Tyypillisesti tällaisia ryhmiä saattavat olla vaikkapa opiskelijat, yrittäjät, taiteilijat ja tutkijat. Teknologian kehityksen ja paikkariippumattoman työn yleistymisen myötä työn ja vapaan rajat ovat kuitenkin hämärtyneet monessa muussakin työssä. Muistelen lukeneeni jostain, että asiantuntijatyön tekijöistä valtaosa kokee paineita olla jatkuvasti tavoitettavissa. Ei siis ihme, jos kunnolla vapaalle vaihtaminen ei ota onnistuakseen. 

Intohimoinen suhtautuminen työhön on tavoiteltu ja ihannoitu asia. Joskus se voi kuitenkin vaikeuttaa tasapainon saavuttamista. Sinänsä työssä koettu innostus ja sisäinen motivaatio lisäävät hyvinvointia ja puskevat meitä tekemään työmme paremmin. Valitettavasti myös työtään rakastava voi kuitenkin uupua, jos esimerkiksi paahtaa töitä 12 tuntia päivässä jokaisena päivänä viikossa. Palautuminen, työn ulkopuoliset ihmissuhteet ja muu mielekäs vapaa-ajan tekeminen ovat tärkeää vastapainoa työlle - ja usein niistä saatu energia ja hyvinvointi valuvat myös työelämän puolelle.

Täydellisen tasapainon saavuttaminen päivä- tai jopa viikkotasolla saattaa kuitenkin olla turhan kunnianhimoinen  tavoite. Itse esimerkiksi kuulun siihen porukkaan, jonka työskentelyä (ja myös harrastamista) värittää tasapainoilu energiaspurttien ja vähemmän tehokkaiden jaksojen välillä. Joskus tulee niitä päiviä, kun saan lyhyessä ajassa hurjasti aikaan eikä hommia oikein malttaisi keskeyttää, kun taas toisina päivinä ei vaan meinaa millään lähteä käyntiin, ja pienimmätkin häiriötekijät saavat ajatukset aivan muualle.

Ehkä itselleen voisikin sallia sen, että joskus on ihan okei höyrytä täysillä eteenpäin, kunhan muistaa vastaavasti myös välillä rentoutua täysillä. Tasapaksua elämää ei tarvitse tavoitella: viikot ja päivät saavat olla erilaisia myös kuormituksen suhteen, kunhan pitkällä aikavälillä tulee vastapainoa molemmille ääripäille. Jos haluaa tehdä työnsä täysillä, kannattaa joskus myös rentoutua ja harrastaa täysillä, sillä se taatusti saa ajatukset irti työstä ja auttaa palautumaan. "Tehokkaasta levosta" voit lukea lisää tästä aiemmasta blogitekstistäni. Esimerkiksi oma teatteriharrastukseni tarjoaa hauskuuden lisäksi kovasti haastetta, mutta on niin eri maailmasta kuin työni, että koen sen erittäin virkistäväksi puuhaksi. 

Toisaalta vaatimus siitä, että kaikki pitäisi tehdä täysillä, on aika kohtuuton. Usein vähempikin riittää - varsinkin niissä tehtävissä, jotka eivät ole erityisen mielekkäitä tai tärkeitä, mutta jotka vaan on tehtävä. Olennaisen ja välttämättömän tunnistaminen kaiken muun sälän seasta on hyödyllinen taito niin työ- kuin muussakin elämässä. Jos töissä on ollut poikkeuksellinen raskas viikko, voisiko vaikkapa kotona siivoamisesta tai pitkän kaavan mukaan kokkaamisesta hieman joustaa? Tai jos kotimurheet kuormittavat, löytyykö työtehtävien seasta jotain, minkä voisi delegoida jollekin toiselle tai jättää myöhemmäksi?