torstai 21. joulukuuta 2017

Kohti uutta vuotta - tapoja orientoitua tulevaan

Nyt, kun tätä vuotta on enää vähän yli viikon verran jäljellä, monen ajatukset karkailevat varmasti joulun ohella jo vähän tulevaan vuoteenkin. Uusi vuosi mielletään usein uudeksi aluksi, ja todennäköisesti tälläkin kertaa moni tekee juhlavia uudenvuodenlupauksia, joille käy köpelösti viimeistään helmi-maaliskuussa. Kun kevät saapuu, paremmat elämäntavat saattavat taas olla vain kaukainen muisto.

Miksi uudenvuodenlupauksia on niin vaikea pitää? Usein ongelma taitaa olla siinä, että a) asetamme liian kunnianhimoisia tavoitteita ja b) laadimme lupauksemme rutiinilla, "koska näin kuuluu tehdä" - sen sijaan, että pysähtyisimme kunnolla miettimään itsemme näköisiä tavoitteita, joihin voisimme täydellä sydämellä sitoutua. Jos esimerkiksi ei ole vuosiin harrastanut minkäänlaista liikuntaa, jokapäiväinen salilla käyminen on aikamoinen shokki sekä keholle että mielelle. Ei siis ole mikään ihme, jos väsähdys iskee jo viikossa tai parissa, vaikka kovasti haluaisimmekin kohottaa kuntoamme. Toisaalta joskus saatamme myös lupautua esimerkiksi terveellisempään ruokailuun pitkälti siksi, että niinhän tammikuussa, joulukauden mässäilyjen jälkeen, kuuluu tehdä.



Jos haluaa asettaa tavoitteita tulevalle vuodelle, on hyvä pysähtyä miettimään, millainen tavoite motivoi parhaiten. Ainakin sen tulisi olla itselle aidosti merkityksellinen, riittävän tarkasti määritelty ja rajattu sekä tietenkin sellainen, että sen toteuttaminen on käytännössä mahdollista. Mitä isommasta ja vaikeammasta muutostavoitteesta on kyse, sitä tärkeämpää on pilkkoa suuri tavoite pienempiin välietappeihin.

Usein on myös innostavampaa pohtia, mitä hyvää haluaa elämäänsä lisää, kuin mistä ikävästä haluaisi eroon. Jos esimerkiksi keskityt kovasti vain suklaan syömisestä luopumiseen, tulet keskittäneeksi ajatuksesi nimenomaan suklaaseen, ja pahimmillaan himo saattaa vain kasvaa! Jos taas tavoitteesi on vaikkapa kokeilla suklaan tilalle uusia, terveellisiä herkkureseptejä, on helpompi keskittyä siihen, mitä uutta ja hyvää saat arkeesi - sen sijaan, että olisit jatkuvasti tietoinen siitä, mistä joudut luopumaan.

Itse en ole pariin vuoteen tehnyt varsinaisia uudenvuodenlupauksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten haluaisi millään tavalla orientoitua tulevaan vuoteen - onneksi sen voi tehdä monella tavalla! Vuoden viimeisinä päivinä ja viikkoina muistelen yleensä kulunutta vuotta, sen kohokohtia ja asioita, joita vuoden varrella olen oppinut. Tämän pohjalta nouseekin usein myös toiveita ja tavoitteita tulevalle vuodelle, joita mielelläni kirjoittelen ylös hahmottaakseni sitä, mitä kohti seuraavaksi suuntautua.



Yksi mainio tapa valmistautua tulevaan vuoteen on myös varata hetki aikaa itsetutkiskelulle ja koota muutamia hyödyllisiä listoja, joihin palata silloin, kun suunta tuntuu olevan hukassa. Pysähdy pohtimaan esimerkiksi omia arvojasi, asioita jotka ovat sinulle elämässä tärkeimpiä, ja kirjoita ne muistiin. Lisäksi voit ideoida yksinkertaisia, arkisia tapoja, joilla voit toteuttaa arvojasi jokapäiväisessä elämässäsi. Jos taas stressinhallintakeinot ovat ajoittain hukassa, voit koota itsellesi "ensiapupakin", johon kirjaat muistiin asioita ja tekemisiä, jotka auttavat sinua kuormituksen ja vaikeiden tunteiden kohtaamisessa.

Olen itse aika helposti tylsistyvää sorttia: minun on vaikeaa "vain olla", mutta siitä huolimatta joskus ei vaan saa aikaiseksi, on vaikeaa tarttua tuumasta toimeen. Niinpä olen tässä viime päivinä ideoinut itselleni listaa kaikista niistä mielekkäistä, mukavista ja/tai hyödyllisistä asioista, joita voin tehdä silloin, kun tylsyys iskee. Yllättävän helppo niitä tekemisiä on keksiä, mutta jostain syystä silloin tylsistymisen syövereissä ne eivät jostain syystä aina tule mieleen. Toki jotkut ovat niin kiireisiä tai niin hyviä viihdyttämään itseään, ettei heillä ole koskaan tylsää. Jos et kuitenkaan satu kuulumaan heihin, suosittelen lämpimästi tällaista pientä tylsiin hetkiin varautumista!

Näiden mietteiden myötä myös Mielen maisemia laskeutuu joululomalle - tavataan taas ensi vuonna!

Teettekö te uudenvuodenlupauksia? Millaisia toiveita ja tavoitteita teillä on tulevalle vuodelle? 

Kuvat: unsplash.com

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Herkkyys ja maailmassa selviäminen

Herkkyydestä puhuttaessa puhumme usein lähinnä sen mukanaan tuomista haasteista. Eikä näiden haasteiden olemassaoloa voi tietenkään kieltää: herkkä ihminen esimerkiksi stressaantuu ja kuormittuu keskimääräistä helpommin niin ulkoisesta kuin sisäisestäkin ärsyketulvasta, on usein kiltti ja tunnollinen sekä kantaa vähän liikaakin huolta toisista ihmisistä, ottaa elämän tarjoamat takaiskut raskaammin kuin muut ja toisinaan uuvuttaa itsensä ajattelemalla monimutkaisemmin kuin ehkä olisi tarpeen.

Onneksi silloin tällöin saa kuitenkin myös kuulla herkkien ihmisten menestystarinoita. Erityisherkkyyden "tultua muotiin" (eli kun aihe on ollut viime vuosina paljon esillä mediassa) esimerkiksi monet eri alojen taiteilijat ovat puhuneet julkisuudessa herkkyydestään. Aika vasta törmäsin myös mielenkiintoiseen juttuun Balmuir-vaatemerkin perustajasta, joka mainitsi olevansa erityisherkkä ja kertoi tämän näkyvän suunnittelutyössään. On aina hienoa kuulla ja lukea ihmisistä, jotka oppineet elämään herkkyytensä kanssa mielekästä ja innostavaa elämää sekä kääntäneet herkkyyden ensisijaisesti voimavaraksi, vaikka siihen liittyisikin myös haastavia puolia.



Jos itse ei ole vielä päässyt sinne asti, miten herkkänä ihmisenä voi oppia selviämään maailmassa? Ehkä olet vasta aikuisiällä alkanut ymmärtää herkkyyttäsi ja huomannut, ettet ole aiemmin elänyt itsellesi sopivalla tavalla, ominaispiirteitäsi kunnioittaen? Joillekin oman herkkyyden tunnistaminen on huojentava oivallus, mutta toisaalta aina sen hyväksyminen ja "hyödyntäminen" ei suinkaan ole helppoa.

Tässä muutama ajatukseni siitä, miten herkkä ihminen voi tukea hyvinvointiaan ja pärjäämistään - ja luonnollisesti nämä toimivat ihan yhtä lailla myös vähemmän herkillä :) 

Tutustu herkkyyteesi - tästä on tietysti syytä aloittaa. Myös jokainen herkkä ihminen on ainutlaatuinen yksilö, jolla on herkkyyden lisäksi lukuisia muitakin ominaisuuksia, sekä haasteita että voimavaroja. Lisäksi eri ihmisillä painottuvat eri herkkyyden osa-alueet: jonkun arkea hankaloittaa esimerkiksi aistiherkkyys, mutta sosiaaliset tilanteet eivät välttämättä tunnu erityisen kuormittavilta, kun taas toisella tilanne voi olla juuri päinvastainen. Havainnoi käytöstäsi, tunteitasi, ajatuksia ja tapaasi olla maailmassa - tällöin tunnistat omat haasteesi, joiden kanssa lähteä työskentelemään, sekä vahvuutesi, joita keskittyä vaalimaan ja kehittämään vielä eteenpäinkin. 

Löydä selviytymiskeinosi. Tämä on tärkeää aivan jokaisen hyvinvoinnille, mutta mitä herkemmin kuormittuu ja ylivirittyy, sitä tärkeämpää on tietysti myös löytää toimivia keinoja selvitä kuormituksesta ja säädellä sitä. Erityisherkillä keho lähtee yleensä helposti niin sanotusti käymään ylikierroksilla, joten varsinkin erilaiset rauhoittumistaidot ovat meille tärkeitä. Selviytymiskeinoilla tarkoitan tässä yhteydessä tietoisia stressinkäsittelykeinoja, en tiedostamattomia defenssejä eli minän puolustusmekanismeja, jotka värittävät sitä, mitä ylipäätään tulee tietoisuuteemme. Rauhoittumistaidoista monella varmasti tulevat mieleen esimerkiksi jooga tai hengitysharjoitukset (tai vaikka luonnosta nauttiminen), mutta aivan yhtä lailla selviytymiskeinoja ovat myös esimerkiksi kuormittavista asioista juttelu läheisten kanssa, kielteisten ajatusten työstäminen sekä merkitysten löytäminen haastavista tilanteista.



Löydä ja tunnista asiat, jotka auttavat sinua paitsi vähentämään kuormitusta, myös lisäämään voimavaroja, tuomaan elämääsi jotain ekstraa! Esimerkiksi työstä palautumisen yhteydessä puhutaan usein työstä irrottautumisen ja rentoutumisen tärkeydestä, mutta toisaalta palautumista edistävät  myös esimerkiksi uusien taitojen oppiminen ja uusien näkemyksien hankkiminen. Levon lisäksi  herkkäkin ihminen tarvitsee myös inspiraatiota, onnistumisen kokemuksia ja tietysti yhteyttä toisiin ihmisiin voidakseen hyvin ja elääkseen merkitykselliseltä tuntuvaa elämää.

Löydä ihmisesi - eli he, jotka saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja tuovat esiin parhaat puolesi. En halua yksioikoisesti suositella "negatiivisten ihmisten välttämistä" (kukapa meistä ei olisi ainakin joskus hieman negatiivinen?), mutta jokainen varmasti tietää, miten tärkeää sosiaalinen tuki ja kohdatuksi tulemisen kokemus on aivan kenelle tahansa. Koska erityisherkät kuuluvat vähemmistöön  (ei tosin sentään kovin pieneen, jos meitä on noin viidesosa väestöstä!) ja ovat usein myös  kotona viihtyviä introvertteja, heidän voi olla haasteellista löytää samanhenkistä seuraa, ja yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset ovatkin monille tuttuja. Jotkut tuntuvat ajattelevan, ettei se samanhenkinen ystävä tai kumppani etsimällä löydy, mutta itse olen sitä mieltä, että aktiivisuus kannattaa aina - ja ainakin se lisää onnistumisen todennäköisyyttä.

Tunnista arvosi ja pyri elämään niiden mukaan. Arvojen mukaisen elämän on todettu olevan yhteydessä parempaan hyvinvointiin ja ennen kaikkea kokemukseen elämän merkityksellisyydestä, joten tätäkin suosittelen lämpimästi aivan kaikille. Erityisherkät ovat usein syvällisiä pohdiskelijoita, ja varmasti elämän tarkoituksen ja merkityksellisyyden mietiskely onkin monelle tuttua. Uskoisin, että elämä, jossa omia arvojaan ei pääse toteuttamaan tyydyttävästi, saa erityisherkän uupumaan, masentumaan ja ahdistumaan paljon herkemmin kuin merkitykselliseltä tuntuva elämä - vastoinkäymisten ja kuormituksenkin kanssa selviää helpommin, jos tietää olevansa matkalla oikeaan suuntaan



Leppoisaa joulun odotusta teille! :) 

perjantai 8. joulukuuta 2017

Jännittäminen voimavaraksi

Itse olen jännittänyt esimerkiksi seuraavissa tilanteissa (ja osassa jännitän edelleen):
  • uusien ihmisten tapaaminen
  • uuteen ryhmään meneminen (erityisesti silloin, kun muut jo tuntevat toisensa)
  • vieraampien sukulaisten tapaaminen
  • kriittisen palautteen antaminen ja saaminen
  • juhlien järjestäminen tai toisten juhliin meneminen
  • lääkärissä käyminen
  • vieraille ihmisille soittaminen
  • esiintymistilanteet
  • rakastuminen
  • ulkomailla matkustaminen
  • pienissä liikkeissä, kahviloissa tai taidegallerioissa käyminen
  • elokuviin, teatteriin tai konserttiin meneminen yksin
  • työhaastattelut
  • uuden työn, opintojen tai harrastuksen aloittaminen
  • pääsykokeet

  • vieraiden kielten puhuminen
  • omien mielipiteiden esiin tuominen silloin, kun on muiden kanssa eri mieltä
  • omien taiteellisten tekeleiden näyttäminen toisille
  • laulaminen (ei kerta kaikkiaan kykene!)
  • uusien taitojen opettelu
  • kampaajalla käyminen
  • toisten meikattavana oleminen
  • bussilla liikkuminen (osaanko varmasti jäädä oikeassa paikassa pois?!)
  • lentomatkustaminen
  • virastoissa asioiminen (onneksi on netti)
  • muuttaminen
  • mikä tahansa tilanne, johon ei ole mielessä valmista käsikirjoitusta

Jännittäminen on todella yleinen ja monenlaisissa tilanteissa ilmenevä juttu, jonka yleensä määrittelemme ongelmaksi ja josta toivomme pääsevämme eroon. Oikeastaan jännitys on kuitenkin aivan normaali tunnereaktio itselle haastavissa tilanteissa, eikä siitä yleensä voikaan täysin vapautua - ja itse asiassa hyvä niin, sillä pieni jännitys voi auttaa suoriutumaan paremmin ja olemaan skarppina vaativassa tilanteessa. Omaa ja toisten jännittämistä voi kuitenkin oppia sietämään, ja siinä auttaa ymmärrys siitä, mistä jännittämisessä oikeastaan on kyse.

Näitä teemoja käsitellään psykologi Minna Martinin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa Saa jännittää - Jännittäminen voimavarana (Kirjapaja, 2017). Kirjassa esitellään kattavasti sitä, miten jännitys kehossa ja mielessä ilmenee, millaisissa tilanteissa siitä yleensä kärsitään ja miten liiallinen jännittäminen voi vaikuttaa kielteisesti hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Lisäksi pohditaan jännittämiselle altistavia tekijöitä niin persoonallisuuden, elämänkokemusten kuin ihmissuhteidenkin osalta.

Jännittämiseen liittyy keskeisesti kehon ja mielen vireytyminen, mihin monet epämukavina koetut fysiologiset oireet liittyvät. Samantyyppistä vireytymistä koemme myös tilanteissa, jotka kiinnostavat ja innostavat meitä - alivireys taas voi olla suoriutumisen kannalta ongelmallisempaa kuin pieni ylivireys. Kun ylivireys yltyy ongelmaksi häiritsevän jännittämisen yhteydessä, sitä on mahdollista hillitä kehollisilla harjoituksilla, kuten rauhoittamalla hengitystä ja lihasjännityksiä. Kirjassa esitelläänkin paljon mainioita hengitykseen ja kehotietoisuuteen liittyviä harjoituksia, jotka varmasti auttavat monia jännittäjiä.



Jännitys ei ole aina "vain jännitystä": sen taustalla on usein muita, vielä vaikeampia tunteita, kuten pelkoa tai häpeää. Näiden tunteiden käsittelyyn ei tässä kirjassa pureuduta kovin syvällisesti, mutta ilahduin kovasti siitä, että ne edes mainittiin. Usein jännittämisestä puhutaan pinnalliseen sävyyn ja lähinnä perinteisten esiintymistilanteiden yhteydessä, vaikka moni tunnistaa jännittävänsä myös "ihan tavallisia" arkisia vuorovaikutustilanteita ja esimerkiksi uusien ihmissuhteiden luomista. Fyysisten ja toiminnallisten harjoitusten lisäksi voikin olla hyvä pysähtyä pohtimaan, mistä oma jännittäminen kumpuaa. 

Kirjassa tuodaan paljon esiin myös sitä, miten meidän kaikkien ei tarvitse olla taitavia showmiehiä tai -naisia (vaikka esiintymistaitojen korostuksesta voikin joskus tulla sellainen vaikutelma) - tärkeintä on harjoitella vuorovaikutustaitoja, sillä niitä jokainen meistä aivan varmasti tarvitsee niin työssä kuin yksityiselämässäkin. Harjoittelun ja itsetutkiskelun avulla häiritsevän jännittämisen voi oppia kääntämään myönteiseksi innostukseksi, ja tilanteista, jotka aiemmin ovat hirvittäneet, on mahdollista oppia nauttimaan.

Kuten ehkä jo ehditte päätellä tuosta omasta listastani, jännitän monia sellaisia tilanteita tai asioita, joista toisaalta myös pidän kovasti. Joskus myönnän vältelleeni liian jännittäviä tilanteita, mutta toisaalta olen myös huomannut, että usein eniten jännittää jokin sellainen, mikä on itselle tärkeää ja merkityksellistä. Miten onnetonta onkaan, jos jotain sellaista päätyy välttelemään! Niinpä olen viime vuosina ottanut asiakseni uskaltamisen ja kehtaamisen harjoittelun (yhtenä esimerkkinä teatteriharrastuksen aloittaminen), ja tähän mennessä siitä on seurannut pelkästään hyvää. Ehkä kaikkein suurimman tuen uskaltamiseen olen saanut toisten ihmisten hyväksynnästä ja kannustuksesta - ja sellainen ilmapiiri mahdollistuu parhaiten silloin, kun olemme avoimia omasta jännittämisestämme.

Mikä teitä jännittää? 

Kuvat unsplash.com