lauantai 30. syyskuuta 2017

Paras aika vuodesta

Niin kaunista, ettei sitä oikein meinaa kestää - juuri tämän vuodenajan toivoisin kestävän kuukausitolkulla, ikuisuudelta tuntuvan talven sijaan. Tosin ehkä ruskan ja ylipäätään alkusyksyn ihanuus on nimenomaan sen lyhyydessä, epävarmuudessa (koskaan ei tiedä, mikä aurinkoinen ja kirpeä syyspäivä on viimeinen ennen loputonta harmaata) ja katoavaisuudessa. Paras aika vuodesta kävellä jokaiseen määränpäähän mutkan kautta vain, jotta pääsee joka välissä ihastelemaan ruskaa tai sumua ja nuuhkimaan raikasta syksyistä ilmaa. Kokeile sinäkin! 







Mukavaa ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Kohti merkityksellisempää vapaa-aikaa

Mihin sinä käytät vapaa-aikasi? Lisäävätkö vapaa-ajan puuhasi elämäsi merkityksellisyyttä - vai ajaudutko kenties kuluttamaan aikaasi johonkin, jota itsekin pidät oikeastaan aika tyhjänpäiväisenä?

Työn imua käsittelevässä postauksessa mainitsin siitä, että työssä viihtymistä ja hyvinvointia voi pyrkiä kehittämään tuunaamalla omaa työtään. Työn tuunaus onkin aihe, jota on viime vuosina tutkittu enenevässä määrin. Viime aikoina ikään kuin sen vastapariksi on nostettu myös ajatus vapaa-ajan tuunaamisesta (leisure crafting), josta ei vielä tähän mennessä tiedetä kovinkaan paljoa.

Käsite voi kuulostaa hieman hämmentävältä: ainakin periaatteessahan vapaa-aika on nimenomaan vapaata aikaa, jonka jokainen voi viettää itselleen mieluisalla tavalla. Vapaa-ajan tuunaamisella viitataan kuitenkin sellaiseen vapaa-ajan viettoon, jota luonnehtii aktiivinen pyrkimys luoda mahdollisuuksia ja olosuhteita itselle merkitykselliselle tekemiselle. Se on intentionaalista "työskentelyä" paremman työstä palautumisen, hyvinvoinnin ja ennen kaikkea merkityksellisyyden eteen - voisi jopa sanoa, että omiin kutsumuksiin vastaamista.



Vapaa-ajan tuunaamisessa keskeistä on sisäinen, itsestä lähtevä motivaatio ja psykologisten perustarpeiden tyydyttäminen. Viimeaikainen tutkimustieto viittaa siihen, että työstä palautumiseen ja vapaa-ajalla virkistymiseen sisältyy parhaimmillaan paitsi rentoutumista ja työstä irrottautumista, myös voimavarojen lisäämistä, kasvua ja kehittymistä. Tuunaaja asettaa vapaa-ajallaan tavoitteita, etsii innostavia uusia kokemuksia, pyrkii kehittymään ja oppimaan uutta sekä etsii aktiivisesti yhteyttä toisiin ihmisiin. Keskeistä ei siis oikeastaan ole se, mitä tekee, vaan se, miten sen tekee.

Otetaan esimerkiksi maalausharrastus: jollekin se on vain rentouttavaa ajanvietettä, kun taas toinen suhtautuu siihen kunnianhimoisesti, haluaa sijoittaa siihen aikaansa (joka on tietysti pois jostain muusta), asettaa siihen liittyviä tavoitteita ja pyrkii jatkuvasti kehittymään paremmaksi. Tuunaaja rakentaa vapaa-aikansa vastaamaan mahdollisimman hyvin omia arvojaan ja intohimojaan - ja jos minulta kysytään, niin juuri arvojen ohjaama elämä on hyvää elämää.




Vapaa-ajan tuunaamisen suhde työstressiin on kiinnostava. Voisi ajatella, että tuunauksen tarve kasvaa, jos kuormitusta on kovasti - ja varsinkin silloin, jos työ ei oikein maistu, ja sen mielekkäämmäksi tuunaamiseen ei oikein ole mahdollisuuksia. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että kun palautumisen tarve on suuri, ihmiset tuunaavat vapaa-aikaansa aktiivisemmin. Toisaalta  tuunauksen mahdollisuudet voivat olla varsin rajallisia esimerkiksi pikkulapsiperheissä, joissa iso osa työn ulkopuolisesta ajasta hurahtaa pakollisiin kotihommiin. Luultavasti myöskään kaikista kuormittuneimmilla, työuupumuksen partaalla olevilla ihmisillä ei yksinkertaisesti ole energiaa kovin aktiiviseen vapaa-ajan viettoon.

Moni varmasti tunnistaa, miten houkuttelevaa väsyneenä ja stressaantuneena on rojahtaa sohvalle tuijottamaan telkkaria tai älypuhelinta lääppimään. Todennäköisesti moni kuitenkin tunnistaa myös sen, miten usein esimerkiksi kevyt kävelylenkki luonnossa tai ystävän treffaaminen on paljon virkistävämpää ja rentouttavampaa - jopa silloin, kun lähteminen tuntuu vähän nihkeältä. Pieni itsetutkiskelu siis kannattaa tässäkin asiassa: mikä juuri minua auttaa parhaiten palautumaan? Mikä tekeminen tuo arkeeni lisää merkityksellisyyttä, uuden oppimista tai ihmisenä kehittymistä, tai vahvistaa yhteyttäni toisiin ihmisiin? Arvojen mukainen elämä ei aina ole yhtä helppoa ja houkuttelevaa kuin hetkellisten mielitekojen seuraaminen, mutta todennäköisesti se on pitemmän päälle mielekkäämpää ja innostavampaa.

Miten te toteutatte itseänne vapaa-ajalla? Millaisista tekemisistä saatte lisää merkityksellisyyttä elämäänne?

torstai 21. syyskuuta 2017

Kirjavinkki: Lumoavan pelottava nainen

"Naisen tenho houkuttelee ja vetää puoleensa. Ihastuksen ja kiihotuksen ohella se kuitenkin herättää myös kauhua. 

Elina Reenkola kartoittaa kirjassaan asiantuntevasti, mistä tämä kaksijakoinen suhtautuminen johtuu, sekä niitä ilmiöitä, joita naisen seksuaalisuuden ja hedelmällisyyden kammosta seuraa."

Tänään ollaan jälleen yhden jännän - eli psykoanalyysin - äärellä. Yksi viime talven eniten ajatuksia herättäneistä lukukokemuksistani oli psykoanalyytikko Elina Reenkolan kirja Nainen ja häpeä (josta kirjoitin täällä. Kun kuulin, että häneltä ilmestyy tänä vuonna uusi kirja, joka niin ikään käsittelee  naiseuden tematiikkaa tämän kiehtovan viitekehyksen näkökulmasta, päätyi se tietysti heti luettavien listalle. Nyt uutuuskirja nimeltä Lumoavan pelottava nainen - seksuaalisuuden herättämä kauhu (Minerva, 2017) on lukaistu ja sulateltu, ja on aika jakaa muutama ajatus siitä. 



Psykoanalyyttinen teoria oli minulle pitkään melko vieras ja myös monessa mielessä epäilyttävän ja epätieteellisen tuntuinen. Mielikuvissani se liittyi lähinnä Freudiin ja historian hämäriin: lähestymistavan myöhemmästä kehityksestä minulla ei juuri ollut käsitystä. Ja aika suppea se käsitys on edelleen, mutta hippusen verran aihepiiriin kurkistettuani olen joutunut myöntämään, että ehkä tämäkään viitekehys ei ole aivan täyttä huuhaata. Ainakin psykoanalyyttiset teoriat ovat omiaan herättämään ajatuksia ja tarjoamaan aineksia myös oman psyyken pohdiskelulle, vaikkei kaikkia oletuksia ja tulkintoja pystyisikään allekirjoittamaan. 

Kirjan johdannossa Reenkola esittelee muutamia keskeisiä teoreettisia käsitteitä, joihin palataan myöhemmin uudelleen ja uudelleen, joten alku kannattaa lukea ajatuksella. Seuraavaksi kirjassa edetään tarkastelemaan naiseuteen liittyvien teemojen ilmenemismuotoja antiikin myyteissä, joilla on ollut merkittävä vaikutus myös myöhempään eurooppalaiseen kulttuuriin ja taiteeseen. Lisäksi omat luvut on omistettu sen käsittelylle, millaisia ennen kaikkea naisen seksuaalisuuteen liittyviä teemoja on tulkittavissa kauhuelokuvissa ja kirjallisuudessa. Kirjan lopuksi käsitellään vielä sitä, miten esimerkiksi naisten halveksuntaa, häpäisyä ja seksuaalisuuden kontrolloimista voitaisiin selittää psykoanalyyttisesta näkökulmasta. 

Minua psykoanalyyttisessa lähestymistavassa viehättää ihmisen tarkasteleminen kehon, mielen ja sosiaalisten suhteiden kokonaisuutena. Tässä kirjassakin kehollisuus, mielen sisällöt ja kokemukset erityisesti varhaislapsuuden vuorovaikutuksessa nivoutuvat saumattomasti yhteen. Joillakin tuntuu olevan psykoanalyyttisesta teoriasta sellainen mielikuva, että siinä korostetaan seksuaalisuuden (ja varsinkin "tukahdutettujen" seksuaalisten yllykkeiden) merkitystä. Tämä mielikuva ei ehkä ole täysin väärä, sillä kyllähän seksuaalisuuteen liittyviä teemoja vilisee aika tiuhaan psykoanalyytikkojen jutuissa. Oma käsitykseni kuitenkin on, että seksuaalisuus ymmärretään tässä viitekehyksessä laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin arkipuheessa: se ei esimerkiksi liity pelkästään aikuisuuteen vaan elää jokaisessa meissä heti syntymästämme lähtien. 

En ole millään muotoa psykoanalyysin asiantuntija (enkä usko, että kovin moni lukijoistanikaan on), joten syvällisemmät teoreettiset pohdinnat jätän fiksummille. Tässä kohtaa voin vain tyytyä toteamaan, että Lumoavan pelottava nainen oli oikein kiinnostava lukukokemus: yhtä aikaa syvällinen ja taiteesta ja myyteistä otettujen esimerkkien ansiosta helposti lähestyttävä, vaikka ennakkotiedot teoriasta olisivatkin hyvin vähäisiä. Toki joskus kävi mielessä, meneekö esimerkiksi näin syväluotaava elokuvien tulkinta hieman yli, mutta toki ajatuksilla leikkiminen ja teorioiden testailu on sallittua. Se hankala puoli siinä tosin on, että kun altistuu tällaiselle, alkaa itsekin helposti ylitulkita vähän kaikkea, mikä pitemmän päälle voi käydä  itsellekin rasittavaksi. Kiehtova ja ajatuksia herättävä kirja joka tapauksessa! 

perjantai 15. syyskuuta 2017

Työn imu - mitä se on ja mistä sitä saa?

Kun puhumme työhyvinvoinnista, puhumme usein työstressistä palautumisesta ja stressinkäsittelykeinojen kehittämisestä. Hyvinvointi ei kuitenkaan ole vain pahoinvoinnin ja kärsimyksen puuttumista - eikä siis työhyvinvointikaan pelkkää stressin puutetta vaan myös innostusta, mielekkyyttä, motivaatiota ja iloa. Tällaista myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa voidaan nimittää työn imuksi. Sitä on mahdollista kokea missä tahansa työssä, ammatissa tai vaikka opinnoissa. Itse asiassa tutkimusten mukaan jopa kaksi kolmasosaa suomalaisista kokeekin työn imua vähintään kerran viikossa. 

Työn imun ajatellaan koostuvan kolmesta hyvinvoinnin ulottuvuudesta: tarmokkuudesta, omistautumisesta ja uppoutumisesta. Tarmokkuus on kokemusta energisyydestä, halua panostaa työhön sekä sinnikkyyttä ongelmanratkaisuun ja vastoinkäymisten käsittelyyn. Omistautuminen puolestaan viittaa siihen, että työ koetaan merkityksellisenä, haasteellisena ja innostavana, ja siitä voidaan olla ylpeitä. Uppoutumisella tarkoitetaan työssä koettua flow'ta: syvää keskittymistä ja paneutumista työhön ja siitä koettua iloa ja nautintoa. Työn imu ei kuitenkaan ole pelkkää jatkuvaa ilotulitusta vaan myös tahtoa ratkoa haasteita ja sitoutua työhön myös silloin, kun kaikki ei mene aivan putkeen. Myös työn imua kokeva ihminen voi stressaantua ja kokea kielteisiä tunteita työssään - tuskinpa sellaista työtä onkaan, joka olisi huikean innostavaa joka ikinen hetki. 

Sen lisäksi, että työn imu on jo itsessään miellyttävä ja mielekäs kokemus, sillä on tutkimuksissa todettu olevan myös monia myönteisiä seurauksia niin ihmiselle itselleen kuin organisaatiolle, jossa hän työskentelee. Työn imu on yhteydessä paitsi parempaan terveyteen, myös parempaan työssä suoriutumiseen ja jopa yrityksen taloudelliseen menestykseen. Tämä tuskin yllättää ketään: kun työntekijät ovat innostuneita, energisiä ja hyvinvoivia, he myös hoitavat hommansa hyvin, hakeutuvat uusiin haasteisiin ja keksivät uusia, luovia ratkaisuja ongelmiin. Toisaalta työstään innostuneet, hyvinvoivat ihmiset osaavat myös irrottautua työstään ja saavat siitä energiaa myös vapaa-ajalle, mikä erottaa heidät ahdistuneista työholisteista. 

Työn imua edistävät erilaiset työhön liittyvät voimavarat, jotka auttavat työntekijää onnistumaan ja vahvistavat halua tehdä työ hyvin. Työtehtäviin liittyviä voimavaroja voivat olla esimerkiksi tehtävien palkitsevuus, kehittävyys ja monipuolisuus. Vaikutusmahdollisuudet työhön, työroolien ja tavoitteiden selkeys sekä työaikojen joustavuus puolestaan ovat työn järjestämiseen liittyviä voimavaroja. Lisäksi työyhteisön  myönteisellä ja kannustavalla vuorovaikutuksella, ilmapiirillä ja johtamisen käytännöillä on luonnollisesti paljon vaikutusta työn imuun tai sen puutteeseen.

Vaikka työssä on tietysti monia asioita, joihin tavallinen työntekijä ei ehkä voi vaikuttaa, useimmilla meistä on myös mahdollisuus tuunata työtämme - muokata sitä mielekkäämmäksi ja siten edistää hyvinvointia ja motivaatiota.  Työn tuunaamisessa työntekijä ottaa aktiivisen roolin innostuksensa herättelyssä ja säilyttämisessä eikä vain jää odottelemaan ylempien tahojen tekemiä muutoksia. Monissa työtehtävissä on mahdollista vaikuttaa ainakin jonkin verran työn sisältöön tai työtapoihin - tai jos ei muuhun, niin ainakin siihen, miten itse suhtautuu työntekoon. Tuunaamista voi olla esimerkiksi uusien taitojen opettelu tai uusiin projekteihin osallistuminen, rutiinien rikkominen, vuorovaikutukseen panostaminen, palautteen pyytäminen ja antaminen, työn merkityksen reflektointi ja työn myönteisiin ominaisuuksiin keskittyminen.  


Mikä sinun työssäsi on parasta? Miten voisit tuunata työtäsi innostavammaksi?


Lähteet:
Hakanen (2017): Työn imu - energiaa ja innostusta työssä. Teoksessa Mikä meitä liikuttaa - motivaatiopsykologian perusteet (PS-kustannus, toim. Salmela-Aro ja Nurmi)
https://www.ttl.fi/tyontekija/tyon-imu/ - täältä löydät myös työn imu -testin, jonka avulla voit arvioida omaa työhyvinvointiasi

    sunnuntai 10. syyskuuta 2017

    Kirjavinkki: Terveysmetsä

    Olen jutellut täällä blogissa moneen otteeseen luontoympäristön myönteisistä vaikutuksista hyvinvointiin. Samalla aihepiirillä jatketaan, sillä tällä kertaa ajattelin vinkata mainiosta kirjasta, johon on koottu kattavasti tietoa siitä, miten luonnossa oleilu meihin vaikuttaa.

    Marko Leppäsen ja Adela Pajusen kirjassa Terveysmetsä - Tunnista ja koe elvyttävä luonto (Gummerus, 2017) etsitään vastausta siihen, millaiset luontopaikat ja -kokemukset vaikuttavat ihmiseen erityisen suotuisasti. Terveysmetsällä tarkoitetaan paikkaa, jossa luonnossa oleskelun ja liikkumisen hyvinvointihyötyjä voidaan kokea keskimääräistä enemmän. Tietenkään nämä paikat eivät aina ole metsiä: ne voivat olla myös esimerkiksi kallioita, niittyjä tai avoimia rantoja, mutta pääsääntöisesti elvyttäviksi koetuissa paikoissa on myös puita ja muuta kasvillisuutta. 

































    Kirja rakentuu terveysmetsän tunnusmerkistön ympärille. Kukin tunnusmerkeistä esitellään omana lukunaan, jossa mukana on paitsi tutkimustietoa aiheesta, myös terveysmetsän ominaisuuksiin liittyviä, konkreettisiin paikkoihin sijoittuvia tarinoita ja kirjoittajien omaa pohdintaa. Itse pidinkin kirjassa erityisesti näistä tarinoista - tutkimustieto aiheesta oli jossain määrin entuudestaan tuttua, mutta tarinat erilaisista suomalaisista luontopaikoista ja ihmisten luontokokemuksista saivat aikaan akuutin halun lähteä tutkailemaan ja fiilistelemään omaa lähiluontoa. Kirja olikin todella viihdyttävä ja innostava ja sai minut myös pohtimaan omaa suhdettani luontoon. 

    Yksi Terveysmetsä-kirjan kantavista ajatuksista on se, että tietoisuus luonnon moninaisista hyvää tekevistä vaikutuksista voimistaa niitä entisestään. Totta kai myös esimerkiksi luonnossa oleilun kesto sekä siellä käymisen tiheys ja säännöllisuus vaikuttavat asiaan, mutta ainakin omalla kohdallani tieto on lisännyt todella paljon motivaatiota lähteä luontoon. Olen aina asunut hyvin kaupunkimaisessa ympäristössä ja varsinkin teini-iästä eteenpäin liikkunut luonnossa varsin vähän, ja pitkän aikaa ajattelin, että minä en kerta kaikkiaan ole "luontoihminen". Merestä ja ruskasta olen kyllä nauttinut aina, mutta varsinkin metsää vierastin pitkään, eikä sinne juuri tehnyt mieli mennä. 



    Muutamia vuosia sitten päädyin kuitenkin tekemään graduni luonnon hyvinvointivaikutuksista, ja aiheeseen perehtymisen myötä lähiluontoon jalkautuminen alkoi kummasti kiinnostaa enemmän. Joillekin luonnossa liikkuminen ehkä on itsestäänselvä osa arkea, ja moni suomalainen hakeutuukin usein luontoon ja tiedostaa sen myönteiset vaikutukset oman kokemuksensa pohjalta. Minulla on lapsuus- ja nuoruusvuosilta aika paljon vähän nihkeitä luontokokemuksia (mm. niitä pakollisia mökkireissuja, joille lähteminen ei olisi oikein huvittanut), joten tutkimustietoon perehtyminen ja aiheen fiilistely tällaisia kirjoja lukemalla ovat tehneet minulle hyvää: olen uskaltautunut etsimään itselleni sopivaa tapaa nauttia luonnosta ja huomannut, että vaikka en ehkä ole mikään asialleen omistautunut eräjorma, voin silti saada hienoja elämyksiä ja mielenrauhaa luonnosta. 

    Mielenkiintoinen ja inspiroiva kirja, jota voin lämpimästi suositella kaikille luontoaiheista kiinnostuneille, luontosuhdettaan pohtiville ja kaltaisilleni kaupunkilaisille, joille metsä on kiehtova mutta silti vähän vieras tai epäilyttävä ympäristö :)