tiistai 18. kesäkuuta 2013

Naisena olemisen taito

Lontoon reissulta mukaani tarttui vihdoin brittiläisen toimittaja-kriitikon Caitlin Moranin kirja nimeltä How To Be A Woman (suomeksi Naisena olemisen taito), josta olin kuullut etukäteen paljon, ja enimmäkseen hyvää. Ennakkoasenteeni oli kuitenkin hieman epäluuloinen, onhan kyse jonkinsorttisesta feministisestä manifestista - ja vaikka toki olenkin feministi, suhtaudun siihen perinteiseen naisasiapaatokseen ja änkyröintiin aika kielteisesti. Kirja kuitenkin ylitti odotukseni täysin: Naisena olemisen taito on paitsi oivaltava ja ajatuksia herättävä, myös käsittämättömän hauska, reipasotteinen ja sujuvasti kirjoitettu teos. Moran pohdiskelee omien kokemustensa kautta muun muassa seksismiä, perhe-elämää, rakkautta, muotia ja suhdetta omaan kehoon, ja näin tutuista aihepiireistä jokainen lukija löytää varmasti edes vähän samastumispintaa. Oikeastaan kirjassa käsitellyt teemat ovat aika kliseisiä - juuri sellaisia, mitä feministisen kirjan voisi olettaakin käsittelevän. Jos samasta asiasta olisi kirjoitettu täysin totisella tyylillä, en olisi varmaankaan koskaan lukenut kirjaa loppuun asti.

 

Naisena olemisen taito ei tietenkään ole pelkkä huumoriteos, sillä railakkaan kielen taustalla on tietysti kunnon paketti ihan oikeita ongelmia. Moran kritisoi naisiin kohdistuvia oletuksia esimerkiksi ulkonäöstä ja lasten tekemisestä, mikä on mielestäni todella tärkeää, sillä valitettavan usein nykyäänkin törmää siihen, että suvaitsevaiset ja modernitkin tyypit pitävät itsestäänselvänä vaikkapa sitä, että kaikki naiset perustavat jossain vaiheessa perheen (jolla tietysti tarkoitetaan lasten hankkimista, ei perhettä ilmeisesti voi olla ilman jälkikasvua...). Ja mitä ulkonäköön tulee, olen itsekin törmännyt vaikka minkälaisiin hulvattomiin käsityksiin siitä, mikä on naiselle sopivaa ja mikä ei: olen esimerkiksi kuullut (vain toisten naisten, en koskaan miesten suusta) monta kertaa, etten varmaan tule ikinä saamaan miestä, koska minulla on "epänaiselliset" lyhyet hiukset. Aika usein mediassa ja erinäisillä keskustelupalstoilla törmää myös siihen, että niin kutsuttua naisellista tyyliä pidetään parempana kuin androgyynia olemusta - ja entäs sitten nämä "oikeilla naisilla kuuluu olla kurveja" -tyyppiset horinat?

Kirjassa Moran ihmettelee myös sitä, että monet naiset väittävät kivenkovaan, etteivät ole feministejä. Hassuahan se on, sillä kukapa nainen ei olisi kiinnostunut omista oikeuksistaan, mutta toisaalta ymmärrän heitäkin, sillä valitettavan monella on syystä tai toisesta aika negatiivinen kuva feminismistä. Ei, se ei ole (tai sen ei ainakaan tarvitse olla) naisten ylivallan tavoittelua tai miesvihaa, vaikka se joskus on sellaisia muotoja toki saanutkin. Naisena olemisen taito ei onneksi julista tällaista aatetta, vaan pikemminkin iloista, huvittaviin lausahduksiin ja esimerkkeihin kiteytyvää, ehkä jopa joidenkin mielestä voimauttavaa feminismiä - sellaista, jota itsekin myönnän ilomielin kannattavani. Sellaista, jonka ytimessä on totuttujen käytäntöjen ja itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen. Moran kertoo miehensä kiteyttäneen asian näin: Feminismin pitäisi olla sitä, että kaikki ovat kohteliaita toisilleen. Aika hyvä elämänohje kenelle tahansa, sukupuolesta tai muista ominaisuuksista riippumatta!

 Jos olette jo lukeneet, mitä piditte? Ja jos ette ole, suosittelen lämpimästi lukemaan :)