torstai 28. kesäkuuta 2018

Mitä voimme oppia antiikin stoalaisten elämänohjeista?

Yksi mielenkiintoisimmista tänä keväänä lukemistani kirjoista on ehdottomasti William B. Irvinen stoalaista elämänfilosofiaa käsittelevä A Guide to the Good Life: The Ancient Art of Stoic Joy (Oxford University Press, 2009; suomennosta ei taida valitettavasti löytyä). Kirja on mainio yhdistelmä akateemista filosofiaa ja kevyehköä self helpiä, joka tosin sisällöllisesti poikkeaa monelta osin nykypäivän self help -kirjallisuudesta. Kirjan alussa esitellään, mistä stoalaisuudessa oikeastaan oli kyse, ja loppuosassa keskitytään neuvomaan lukuisten esimerkkien kera, miten antiikin stoalaisten oppeja hyvästä elämästä voidaan soveltaa nykypäivänä.

Sana stoalainen saattaa tuoda monelle mieleen ihmisen, joka tukahduttaa tunteensa ja kestää pahimmatkin vaikeudet kitisemättä. Filosofisena suuntauksena stoalaisuus on kuitenkin paljon muutakin, eivätkä stoalaiset varsinaisesti kannustaneet ihmisiä kuolettamaan tunteitaan. Stoalaisuus on filosofinen koulukunta, joka syntyi 300-luvulla eaa antiikin Kreikassa ja vaikutti muutamia vuosisatoja myöhemmin erityisesti Roomassa. Tunnettuja stoalaisia filosofeja olivat muun muassa koulukunnan perustaja Zenon Kitionlainen, Epiktetos, Seneca sekä Rooman keisarinakin tunnettu Marcus Aurelius. Stoalaisilla oli näkemyksensä myös muun muassa tietoteoriasta ja kosmologiasta, mutta tässä tekstissä keskityn nimenomaan ajatuksiin hyvästä elämästä.


Kuten jo aiemmassa antiikin filosofiaa käsittelevässä postauksessa kirjoitin, antiikin etiikka (eli mm. moraalia ja hyvää elämää tutkiva filosofian osa-alue) oli pääsääntöisesti hyve-etiikkaa: hyvä ja onnellinen elämä nähtiin seurauksena klassisten hyveiden - viisauden, rohkeuden, kohtuullisuuden ja oikeamielisyyden - toteuttamisesta. Tämä näkemys sisältyy myös stoalaiseen etiikkaan. Stoalaisten mukaan hyvää eli hyveellistä elämää kuvaavat mielenrauha, itsehillintä, oikea toiminta toisia kohtaan ja omien sosiaalisten roolien (esimerkiksi vanhempana, puolisona tai työntekijänä) mahdollisimman hyvä toteuttaminen sekä niihin liittyvien velvollisuuksien täyttäminen. Olennaista on toimia tietoisesti, järjen ohjaamana ja välttää tunteista aiheutuvia ongelmia luopumalla turhista arvoasetelmista. Tunteistaan ei eroon pääse, mutta siihen voi vaikuttaa, kuinka paljon valtaa annamme hetkellisille tunteillemme ja välittömän mielihyvän tavoittelulle.

Irvinen kirjassa esitellään muutamia mainioita lähestymistapoja tai tekniikoita, joita stoalaiset suosittelivat hyvän elämän tavoittelijoille. Niistä ensimmäistä voidaan nimittää negatiiviseksi visualisoinniksi, joka on tavallaan vastakohta sellaiselle visualisoinnille, jossa koitetaan kutsua hyviä asioita luokse luomalla niistä eläviä mielikuvia. Negatiivisessa visualisoinnissa mietiskellään sitä, miten asiat voisivat olla huonommin - muutamina esimerkkeinä oman tai läheisten kuoleman kuvittelu. Kyse ei kuitenkaan ole tunnepohjaisesta vatvomisesta vaan pikemminkin rationaalisesta pohdinnasta, joka auttaa meitä olemaan kiitollisia elämästämme tässä ja nyt. Lisäksi kuolevaisuudesta muistuttelu auttaa meitä elämään elämäämme arvojemme mukaisesti ajelehtimisen tai toisten pillin mukaan tanssimisen sijaan. Monista tutkimuksista tiedetään, että ihmisellä on taipumus tottua saatuihin etuihin, ja hyviä asioita, kuten elintasoa ja läheisiä ihmisiä, alkaa helposti pitää itsestäänselvyyksinä. Tämän hedonisen adaptaation välttämisessä negatiivinen visualisointi voi epäilemättä auttaa.


Stoalaiset myös opettivat, että hyvän elämän tavoittelussa ihmisen on tärkeää keskittyä asioihin, joihin hän voi itse vaikuttaa. Joihinkin asioihin emme voi vaikuttaa lainkaan, joihinkin vain rajallisesti (tällaisesta esimerkkinä menestyminen yhteiskunnassa tai ihmissuhteissa) - mutta on olemassa myös asioita, jotka ovat täysin omissa käsissämme. Näitä ovat esimerkiksi omat tavoitteemme ja arvomme, ja luonnollisesti myös omaan käytökseemme ja asenteisiimme meillä on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa. Stoalaiset neuvovat olemaan välittämättä toisten mielipiteistä, arvostuksesta tai niin sanotusta menestyksestä, sillä niihin meillä ei ole ainakaan täydellistä vaikutusvaltaa.

Kolmas stoalaisten "tekniikka" hyvän elämän tavoitteluun on tarkoituksellinen epämukavuuden harjoittaminen: sellaisten asioiden tekeminen, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä. Nykyään puhutaan paljon mukavuusalueelta poistumisesta ja itsensä haastamisesta, ja aika lailla siitä tässä onkin kyse. Epämukavuutta voi harjoittaa arjessa vaikkapa niinkin yksinkertaisesti kuin joskus pukeutumalla liian kevyesti, harrastamalla rankkaa liikuntaa, pulahtamalla talvella avantoon tai vaikkapa rajoittamalla tiettyjä itselle mieleisiä nautintoja (mistä muistuikin mieleen, jokohan tänä kesänä olisi pienen sokerilakon aika...). Sen lisäksi, että negatiivisen visualisoinnin tavoin epämukavuuden harjoittaminen  auttaa arvostamaan arkipäiväisiä asioita, se myös lisää pystyvyyden tunnetta, jota voidaan pitää jopa yhtenä ihmisen psykologisista perustarpeista. Kun on systemaattisesti haastanut, ehkä vähän kiusannutkin itseään, kehittää tahdonvoimaa ja saa luottamusta siihen, että eteen tulevista vastoinkäymisistä on mahdollista selvitä - ja tämä luonnollisesti lisää myös mielenrauhaa.



Stoalaisten mielestä myös itsehavainnoinnin ja -tietoisuuden harjoittaminen oli tärkeää hyvän elämän tavoittelussa. Irvine neuvoo kirjassaan nykypäivän stoalaisuutta harjoittavia pysähtymään esimerkiksi joka ilta miettimään omaa käyttäytymistä päivän aikana: Miksi toimin niin kuin toimin? Mistä tunteeni kumpuavat, ja miten annoin niiden vaikuttaa käyttäytymiseeni? Toteutinko tänään toiminnassani arvostamiani hyveitä, käyttäydyinkö arvojeni mukaisesti? Myös negatiivisen visualisoinnin voi ottaa osaksi stoalaista meditaatiota. Voi olla esimerkiksi hyvä joskus pysähtyä miettimään, miten toimia, jos päivälle asetetut suunnitelmat ja toiveet eivät toteudukaan.

Irvinen kirjan keskeinen viesti on, että itselle sopivaksi ja toimivaksi koettu elämänfilosofia auttaa meitä elämään hyvää elämää ja toimimaan tietoisesti sekä arvojemme mukaisesti. Valitettavasti nykypäivänä tällainen elämänfilosofia kuitenkin puuttuu monelta, minkä takia annamme ulkoa päin tulevien odotusten ja toisaalta omien hetkellisten tunnekuohujemme vaikuttaa elämäämme liikaa. Koen, että ajatus elämänfilosofiasta on aika lähellä nykypäivän puhetta itseohjautuvasta ja arvojen mukaisesta elämästä. Luulenpa, että useimmat meistä pitävät sitä tavoittelemisen arvoisena, vaikka perusteellinen hyvästä elämästä filosofointi menisikin ohi omien intressien.

P.S. Jos stoalaisuuteen perehtyminen kiinnostaa, siitä löytyy myös suomeksi paljon hyvää kirjallisuutta! Esimerkiksi Teija Kaarakaisen ja Jani Kauruan kirja Stoalaisuus - Tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia on mainio yleisesitys aiheeseen. Varsinaisista stoalaisten teksteistä esimerkiksi Marcus Aureliuksen mietekirja Itselleni ja Senecalta vastikään suomennettu Elämän lyhyydestä ovat helposti lähestyttävää ja ajatuksia herättävää luettavaa. 

1 kommentti:

  1. Stoalaisuus kiinnostaa joten kiitos tästä julkaisusta ja mainitsemistasi kirjoista.

    VastaaPoista