Viime aikoina japanilaisen siivousguru Marie Kondon innoittama tavaroiden raivaaminen ja järjesteleminen on taas puhututtanut: toiset hurahtavat "marittamiseen" täysillä ja noudattavat Kondon oppeja kirjaimellisesti, toiset taas syystä tai toisesta ärsyyntyvät suunnattomasti koko hommasta. Kiinnostus aihetta kohtaan vaikuttaa kuitenkin olevan suorastaan hämmentävän suurta, sillä esimerkiksi Konmari Suomi -Facebook-ryhmässä on peräti yli 37 000 jäsentä. Erittäin kiehtova ilmiö, miten niinkin tavallinen asia kuin kodin järjestäminen voi herättää tällaisia intohimoja vähän joka suuntaan, joten pakkohan tähän on ollut itsekin vähän perehtyä.
Luin Kondon ensimmäisen kirjan Konmari - Siivouksen elämänmullistava taika aikoja sitten, silloin kun se oli vielä melko uusi juttu meillä Suomessa. Se oli suoraan sanottuna hämmentävä lukukokemus. Kondo esittelee "ainutlaatuista menetelmäänsä" lähes uskonnolliseen sävyyn, kuin tavaroidensa järjestäminen juuri tällä tavalla toisi pelastuksen paitsi sekasotkuun, myös kaikille muillekin elämänalueille.
Tällainen lähestymistapa herättää meikäläisessä herkästi hyvin änkyrää vastarintaa, mutta silti minun oli myönnettävä, että jotain järkeäkin tässä on: säilytettävien tavaroiden valitseminen sen perusteella, että ne tuottavat iloa ja/tai ovat todella tarpeellisia, kuulostaa kyllä melko hyvältä elämänohjeelta. Kukapa todella haluaisi elää sellaisten tavaroiden keskellä, joiden näkemisestä tulee lähinnä paha mieli?
Jotkut kritisoivat Konmaria siitä, että kaikesta täytyy hankkiutua eroon, mutta ei kai hommassa pohjimmiltaan siitä ole kyse - itse olen tulkinnut, että ideana on a) käydä perusteellisesti läpi, mitä omistaa, b) valita säilytettäviksi "iloa säkenöivät", oikeilta ja tärkeiltä tuntuvat tavarat ja hankkiutua muista eroon sekä c) järjestellä tavarat tehokkaasti ja käytännöllisesti. Jos valintakriteerinä kerran on asioiden tuottama ilo, niin sehän on täysin tapauskohtaista, tuleeko kodista lopulta minimalistisen tyhjä vai jääkö sinne paljon iloa pirskahtelevaa tilpehööriä.
Ilon korostaminen taitaa olla se, mikä minua on Konmarissa eniten hämmentänyt. Onko edes teoriassa mahdollista, että vaikkapa siivousrätit, kaukosäätimet, tiskiharjat tai lattialla kiemurtelevat johdot voisivat tuottaa jollekin iloa? Näihin pohdintoihin sain vastauksen, kun vastikään luin Kondon uudemman kirjan Konmari - Iloa säkenöivä järjestys (Bazar, 2016).
Iloa säkenöivä järjestys on jatkoa aiemmalle kirjalle, ja Kondo itse suositteleekin lukemaan ensimmäisen kirjan ensin, jotta Konmari-menetelmän ydinajatus varmasti kirkastuisi järjestelyintoiselle lukijalle. Tämä uusi kirja onkin paljon aiempaa käytännönläheisempi: siinä esitellään toki menetelmän perusperiaatteet, mutta pääpaino on tavaroiden järjestämistä (esimerkiksi sitä vähän hämmentävää pystyviikkausta, johon suhtauduin aluksi erittäin epäluuloisesti) koskevissa käytännön neuvoissa.
Lukukokemuksena Iloa säkenöivä järjestys oli sanalla sanoen rentouttava: aivan loistavaa hyvän mielen lukemista niihin myöhäisiltoihin, kun uni ei meinaa tulla, ja päässä pyörivät kaikki maailman asiat. Ehkä juuri silloin on tarpeen keskittää ajatuksensa johonkin sellaiseen, mihin voi itse helposti vaikuttaa. Elämänhallinnan tunne on psyykkisen hyvinvointimme kannalta keskeinen ja meitä vahvasti motivoiva tekijä. Koen, että juuri tähän tarpeeseen vastaaminen on yksi Konmarin suosion perimmäisistä syistä: jokaisen elämässä on monia asioita, joita emme voi täysin kontrolloida, mutta kotia ja tavaroita järjestellessä voimme ainakin hetkeksi saavuttaa illuusion siitä, että olemme oman elämämme ohjaksissa.
Paitsi että se ei ole pelkästään illuusio: siihen, millaisessa ympäristössä elämme, voimme aina jossain määrin vaikuttaa (toki taloudelliset tekijät usein asettavat omat rajoituksensa), ja se myös väistämättä vaikuttaa meihin. Uskon, että parhaimmillaan Konmari-ideologian omaksuminen voi auttaa tiedostamaan, mikä juuri minulle on elämässä tärkeää - ja tavaroiden raivaaminen ja arviointi voi omalla tavallaan lisätä itsevarmuutta, vahvistaa tunnetta siitä, että omannäköisen ja omaa hyvinvointia lisäävän elämäntavan rakentaminen on mahdollista.
Ja mitä tulee iloon, se ei liity pelkästään välittömän innostuksen ja lumoutumisen tunteisiin vaan myös tarkoituksenmukaisuuteen. Minulle Konmarin tärkein oppi onkin ollut tavaroiden arvostaminen: esimerkiksi melko epäesteettinen ja kaapissa tilaa vievä pölynimuri voikin loppujen lopuksi herättää iloa, kun muistaa sen tarpeellisuuden ja sen, miten sen käyttäminen säännöllisesti lisää kodin viihtyisyyttä.
Itse en ole oikeaoppinen "marittaja", ja osa Kondon opeista nyt vaan menee yli hilseen (mites toi pehmolelujen silmien peittäminen, jotta ne raaskisi heittää pois?). Kondon ja hänen innokkaimpien seuraajiensa touhuille on ehkä helppo naureskella, mutta uskon silti, että monelle naureskelijoistakaan ei olisi pahitteeksi omaksua muutamia vaikutteita Konmari-hihhuleilta. Tavaroiden arvostaminen ja niistä huolehtiminen, tietoinen kuluttaminen sekä ilon vaaliminen eivät voi olla huonoja periaatteita. En usko, että konmarinointiprojekti ratkaisee kenenkään elämän kaikkia ongelmia, mutta olen aika varma siitä, että käytännöllisessä ja viihtyisässä kodissa niiden ratkominen voi olla hitusen helpompaa.
Millaisia ajatuksia Konmari teissä herättää?
Kirja saatu blogin kautta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti