Kirjavinkki erityisherkille: Herkkyyden voima

Vaikka erityisherkkyys on ollut viime vuosina aikamoinen mediailmiö, siitä on olemassa ainakin näkyvyyden määrään suhteutettuna melko vähän kirjallisuutta, varsinkaan kotimaista sellaista. Siksi olin hyvin utelias lukemaan psykologi ja kouluttaja Heli Heiskasen viime vuoden lopulla ilmestyneen kirjan Herkkyyden voima - opas omannäköiseen elämään (Origonova, 2016), joka on mukavan kattava ja selkeä esitys eritysherkkyydestä ja hyvästä elämästä herkkänä ihmisenä.

Heiskanen saattaakin olla monelle herkälle ja herkkyydestä kiinnostuneelle tuttu tyyppi, sillä sen lisäksi, että hän pitää koulutuksia aiheesta, hän on ollut myös usein mediassa esillä sen tiimoilta. Herkkyyden voima -kirja on suunnattu erityisherkille, heidän läheisilleen sekä ihmissuhdealojen ammattilaisille, ja sen tarkoitus on herätellä lukijaa tunnistamaan herkkyys, ottamaan siitä ilo irti ja tekemään siitä vahvuus ja voimavara omaan elämään. 

Kirjan ensimmäisessä osassa johdatellaan lukija herkkyyden tunnistamiseen ja sen erilaisiin ilmenemismuotoihin, kuten aisti- ja tunneherkkyyteen, tunnollisuuteen, luovuuteen, syvällisyyteen ja kuormittumisalttiuteen. Todella tärkeä pointti on erottaa synnynnäinen herkkyys ja hankittu herkkyys: esimerkiksi trauman tai uupumuksen seurauksena tunne- ja aistiherkkyys voi voimistua perustasosta, oli kyseessä sitten erityisherkkä tai vähemmän herkkä tyyppi. Hyvin oleellinen on myös kirjan seuraava luku herkkien ihmisten yksilöllisyydestä. Toisinaan herkkyyskeskustelussa unohtuu, että erityisherkkien joukkoon mahtuu hyvin erilaisilla temperamenteilla, elämänkokemuksilla, arvoilla ja muilla ominaisuuksilla varustettuja tyyppejä. Oma kokemukseni on, että jopa herkkyyttä käsittelevä kirjallisuus tuppaa joskus unohtamaan ekstrovertit ja elämyshakuiset erityisherkät - siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan kuitenkin noin 30 % herkistäkin on ääripäistä enemmän kallellaan ekstrovertin suuntaan.

Herkkyyden voima -kirjan keskiössä on itsetuntemuksen ja itsensä hyväksymisen kehittäminen. Heiskanen kirjoittaa paljon henkisestä kasvusta, joka vaikuttaakin olevan monille herkille ihmisille aivan erityisen tärkeää ja arvostettavaa. Kirjassa annetaan käytännönläheisiä vinkkejä esimerkiksi tunteiden käsittelyyn ja tietoisen läsnäolon harjoitteluun, josta epäilemättä on hurjasti hyötyä varsinkin niille herkkiksille, joiden pää tuntuu olevan aina vähän liian täynnä ajatuksia (eli about kaikille?). Erityisesti minuun lukijana ja herkkänä ihmisenä kolahti teksti suojakuorista ja niistä vapautumisesta. Luultavasti moni oman kokemuksensa pohjalta tietääkin, miten kuormittavaa erilaisten suojakuorten jatkuva ylläpitäminen on - mutta toisaalta monilla meistä taitaa olla myös sellaisia suojakuoria, joiden olemassaoloa meidän on vaikea tiedostaa tai myöntää edes itsellemme.

Erityisherkkyyteen liittyvä alttius ylikuormittua ja kärsiä pitkäaikaisesta stressistä tai uupumisesta on ikävä ja huomattavasti elämänlaatuun vaikuttava asia, jota käsitellään joka ikisessä aihetta käsittelevässä kirjassa, johon olen törmännyt - ja tietysti aivan syystä. Tässä kirjassa onneksi nostetaan esiin myös päinvastainen ilmiö, eli opittu alikuormitus: se, miten osa herkistä ihmisistä elää passiivisemmin kuin haluaisi tai jaksaisi, koska ei uskalla toteuttaa haluamiaan asioita. Tasapainoa näiden kahden haitallisen ääripään välillä voi olla vaikea löytää, ja toisinaan alikuormitustakin tarvitaan vastapainoksi pitkäaikaisen ylikuormituksen jälkeen. Erityisherkälle sopivan ja oikealta tuntuvan elämänpolun ja -tavan löytäminen on usein haasteellisempaa kuin keskivertoherkille, ja tähän pohdiskeluun Herkkyyden voima antaa kivasti aineksia.

Kirjassa käsitellään monipuolisesti erilaisia stressi- ja ylikuormitustilan syitä ja sen aikaansaamia oireita. Itse pidin tärkeänä muistutuksena sitä, että ylikuormitus ei välttämättä aina johdu siitä, että ihminen on haalinut itselleen liikaa hommaa - joskus kyse voikin olla siitä, että yksinkertaisesti ajattelee ja tuntee liikaa ja liian intensiivisesti. Stressin syyt onkin varmasti hyvä ottaa huomioon itselle sopivia palautumiskeinoja mietittäessä: omassa elämässäni olen esimerkiksi huomannut, että liialliseen ajatteluun ja kuormittavaan "yli-innostumiseen" voi joskus auttaa parhaiten käytännön tekemiseen (vaikkapa ruoanlaittoon, liikuntaan tai rutiininomaisiin työtehtäviin) keskittyminen, koska puhdas lepääminen voi yksinkertaisesti tuntua silloin aika mahdottomalta.

Herkkyyden voima oli ajatuksia herättävä ja itsetutkiskeluunkin (jälleen kerran, nyt pitää vaan varoa, ettei lipsahda sinne liiallisen analysoinnin puolelle!) innostava lukukokemus, ja uskon vielä palaavani kirjan pariin. Lähdeviitteitä ja tutkimustietoa (Heiskasen oman selvityksen lisäksi siis) olisin kaivannut tekstin tueksi enemmän, ja aika ajoin hieman ihmetytti "puhtaan levon" merkityksen korostaminen: työkuormituksesta palautumista käsittelevissä tutkimuksissahan on kuitenkin todettu, että rentoutumisen lisäksi myös esimerkiksi uusien kiinnostavien taitojen opettelu ja ylipäätään psykologinen irrottautuminen työasioista ovat keskeisiä palautumismekanismeja. Omakin kokemukseni on, että joskus inspiroiva ja mielekäs tekeminen voi palauttaa kuormituksesta tehokkaammin kuin pelkkä olla öllöttäminen. 

Joka tapauksessa tämä oli sellainen kirja, jota voin lämpimästi suositella jokaisen erityisherkän luettavaksi - ja myös heille, jotka haluavat ymmärtää meidän mielenmaisemiamme ja haasteitamme paremmin.

P.S. Kirja saatu blogin kautta