maanantai 2. helmikuuta 2015

Jännän äärellä: ihmismieli ja musiikki

Pari postausta sitten kuvassa vilahtikin jo kirja, jonka sattumalta löysin Akateemisesta vähän yli viikon takaisella Helsingin reissulla. Kyseessä oli todellinen heräteostos, mutta toisaalta kirja käsittelee just eikä melkein sitä, mikä allekirjoittanutta kiehtoo mielettömästi, eli ihmismielen ja musiikin suhdetta. Kyseessä on siis Victoria Williamsonin viime vuonna ilmestynyt You are the music - How music reveals what it means to be human. Teosta ei käsittääkseni ole (vielä) suomennettu, mutta kyseessä on vain parisataasivuinen melko helposti lähestyttävä tietokirja, jota voin lämpimästi suositella kaikille psykologiasta ja musiikista kiinnostuneille. Itselleni aihe on todella läheinen, onhan musiikki rakkaimpia harrastuksiani, ja olen jo vuosia ennen psykan opintojen aloittamistakin pohdiskellut paljon sitä, miksi taide vaikuttaa meihin niin kuin vaikuttaa. Tosiasiahan on, että tästä(kään) aihepiiristä ei vielä tiedetä kovinkaan paljon, mutta You are the music valottaa silti mielenkiintoisesti sitä, millaista tutkimustietoa musiikkipsykologian alalla on tähän mennessä kertynyt (miettikää, on olemassa niinkin jännittävä tieteen ala kuin musiikkipsykologia, eikö olekin huikeaa?). Kirjan lukeminen ei vaadi erityisempiä taustatietoja psykologiasta, neurotieteestä tai musiikistakaan, mutta siihen kannattaa varautua, että teksti on paikoitellen aikamoista tutkimustulosten tykitystä - itse olisin ehkä kaivannut sekaan vielä enemmän spekulointia ja pohdiskelua aiheesta.


Kirja jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä käsitellään musiikkia lapsuuden ja nuoruuden kontekstissa, toisessa musiikin vaikutuksia aikuisen elämään, ja kolmannessa laajennetaan perspektiivi koko elämänkaarta koskevaksi. Tarkemmat aihepiirit vaihtelevat melko paljon esimerkiksi musisoinnin ja älykkyyden yhteydestä taustamusiikin kuunteluun töissä tai urheillessa sekä musiikilliseen muistiin ja musiikin terapeuttiseen käyttöön. Erittäin mielenkiintoisia kysymyksiä siis käsitellään, mutta omaa lempiaihettani eli musiikin ja tunteiden yhteyttä olisi kyllä voinut tuoda enemmänkin esiin - sitä kyllä sivuttiin monessa kohtaa, mutta katsaus aiheeseen jäi omaan makuuni hieman pinnalliseksi. Sen sijaan musiikin ja tiedonkäsittelytoimintojen yhteydestä opin minäkin paljon uutta. Joka tapauksessa kirjasta jäi todella hyvä kokonaisfiilis: ei juuri lainkaan "löysää tekstiä", vaan paljon konkreettisia tutkimustuloksia - ja mukana onneksi pitkä lähdeluettelo, jonka avulla aiheeseen voi lähteä perehtymään lisää, jos jokin jäi vielä kaivelemaan mieltä! Harvoin löytää tietokirjoja, jotka tekisi mieli lukea läpi yhdeltä istumalta, mutta tämä oli minule ehdottomasti sellainen. Ja mikä parasta, lukeminen herätti entistä suuremman innostuksen musiikkipsykologiaa kohtaan, ja nyt ajattelinkin lähteä googlettelemaan aiheesta hiukan lisää :)

Oletteko te lukeneet kiinnostavia kirjoja viime aikoina?

2 kommenttia:

  1. Voi vitsit kun kuulostaa mielenkiintoiselta! Oon tälleen maallikkona pohtinut musiikkia paitsi omien tunteiden reflektiona niin myös keinona tuntea yhteyttä toisiin ihmisiin. Usein tuntuu että ihmiset on olleet kaikkein lähimpänä kun on soitu yhdessä esim. pianolla ja viululla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi on kyllä tärkeä näkökulma myös, vähän sivuttiin tossa esittelemässä kirjassakin :) Oon monesti harmitellut sitä, että itelläni on kovin vähän kokemusta muiden kanssa soittamisesta, (amatööri)pianisti kun olen. Usein on tullut kadehdittua orkesterissa tai bändissä soittavia just siitä yhteisöllisyydestä :)

      Poista