Pari keinoa möyryävän mielen taltuttamiseen

Tiedättehän sen tunteen, kun on niin ylivirittynyt (hyvässä tai pahassa), että päässä melkein surisee? Kun ajatukset poukkoilevat ties minne, eikä niitä saa pidettyä kasassa muutamaa minuuttia pitempään? Kun illalla ei tule uni, kun päässä pyörii joko loistavia, innostuttavia ideoita tai kauhuskenaarioita siitä, miten monella tavalla jokin asia voisi mennä pieleen? Tavallaan rakastan menoa ja meininkiä, sitä, että kalenteri on täynnä mukavia ja kiinnostavia hommia, mutta näiden vauhdikkaiden viikkojen varjopuolena on usein se, että mieli käy iltaisin ja parhaimmillaan - tai siis pahimmillaan - öisinkin niin ylikierroksilla, että nukkuminen vaikeutuu. Möyryävää mieltä voi pyrkiä rauhoittamaan monilla eri tavoin, mutta viime aikoina on tullut huomattua, että kaikki tavat eivät suinkaan sovi kaikille (okei, tämä on toki aika selvä juttu, eihän juuri mikään yleensä toimi kaikille). Esimerkiksi mindfulness-harjoituksia ja ties mitä meditaatiota olen kokeillut lukuisia kertoja, ja tietoisen läsnäolon ideat yritän pitää mielessäni jatkuvasti, mutta kaikkein ylivirittyneimpinä hetkinä hiljaa istumisesta ei vain yksinkertaisesti tule mitään. Miten siinä nyt sitten meditoit, kun pelkä paikallaan pysyminen tuntuu mahdottomalta? Omalla kohdallani möyryävän mielen taltuttaminen onnistuukin paremmin esimerkiksi näin:

1. Pura ylimääräiset energiat johonkin mahdollisimman fyysiseen ja konkreettiseen toimintaan. Joskus riittää raivokas pianonsoitto, joskus tarvitaan juoksulenkkiä tai salitreeniä. Ylipäätään koko päivän paikallaan kököttäminen on minulle todella vaikeaa, ja pitkien opiskelupäivien jälkeen tuntuu usein siltä, että on kerta kaikkiaan pakko päästä liikkeelle. Voisi kuvitella, että rankka liikunta vain pahentaisi ylivirittynyttä olotilaa, mutta oma kokemukseni (joka taatusti on monelle muullekin tuttu) pikemminkin on, että se tyhjentää pään ja tuo kokonaisvaltaisen hepulin tilalle rehellisen fyysisen väsymyksen.

2. Ota hepulista kaikki mahdollinen irti. Tiedän, että tämä ei välttämättä sovi kaikille, mutta itse esimerkiksi saatan joskus opiskella varsin intensiivisesti käytännössä aamusta iltaan (tosin lukuisat lyhyet tauot mukaan lukien) silloin, kun on vauhti päällä, ja sitten taas saatan lusmuilla monta päivää keskittyen aivan muihin juttuihin. Ehkä minussa kuitenkin on jotain spontaaniutta olemassa, sillä en ole koskaan pystynyt esimerkiksi siihen, että laatisin itselleni jotain opiskeluaikatauluja pakollisten luentojen ja harjoitusten lisäksi. Saatan saada hyvinkin paljon aikaan lyhyessä ajassa, jos vain tajuan tarttua tuumasta toimeen sopivalla hetkellä. Ja usein sopiva hetki on juuri silloin, kun ajatukset tuntuvat melkein lentävän - tosin hyvä sekin on tunnistaa, milloin tekeminen menee hyödyttömäksi räpeltämiseksi ja stressaantuneeksi suorittamiseksi ja on selkeästi aika pitää taukoa (tarkoitti se sitten meditointia tai juoksulenkkiä, tai jotain ihan muuta). 

3. Vietä päivä tai pari toisella paikkakunnalla. Maisemanvaihdos toimii itselläni ihan takuuvarmasti - toki se saattaa tuoda mukanaan omat stressitekijänsä, mutta ainakin arjen hulinasta ja arkisista ajatuksista pääsee huomattavasti helpommin irti muissa maisemissa, vaikkei ohjelmassa olisi sen ihmeellisempää tekemistä kuin kavereiden tapaamista tai kaupungilla kiertelyä.

4. Naura tai laula. Itse keskityn mieluummin ensiksi mainittuun, mutta monenlainen itse tuotettu mölinä (joskus itkukin) rentouttaa tehokkaasti niin mielen kuin kehonkin.

5. Tee käsillä jotain jonkin verran keskittymistä vaativaa - sellaista, joka on riittävän helppoa muttei kuitenkaan aivan läpihuutojuttu. Eilen kaivoin pitkästä aikaa esille vesivärini ja hieman maalailin, ja ihan ihmettelin, miksi aina ehdin unohtaa, miten älyttömän rentouttavaa ja terapeuttista puuhaa se on! Samaa pätee pianonsoittoon ja ruoanlaittoon :)

Millaisia keinoja teillä on käytössä ylivirittyneen olotilan helpottamiseen?