maanantai 16. helmikuuta 2015

5 ajatusta yksinäisyydestä

Pari päivää sitten juhlistettiin ystäviä ja rakkaita, ja vaikka itsekin vietin päivää iloisissa merkeissä (vanhempieni kanssa Helsingissä yhden lempparilaulajani huikeassa konsertissa), en voinut olla ajattelematta, että kaikille ystävänpäivä ei välttämättä ole helppoa aikaa. Vaikka meillä Suomessa onneksi juhlitaan paitsi parisuhteita, myös ystäviä, on valitettava tosiseikka, että kaikilla ei ole ystäviä - ja vaikka olisikin, yksinäisyys voi silti riivata mieltä. Yksinäisyys on aihe, josta olen ennenkin aukonut päätäni niin täällä blogissa kuin reaalimaailmassakin, ja siihen on syynsä: sen lisäksi, että yksinäisyyden kokemukset ovat itsellenikin tuttuja, olen myös monet kerrat kiinnittänyt huomiota siihen, miten vaikeaa yksinäisyydestä puhuminen vaikuttaisi olevan. Lisäksi aiheeseen liittyy monenlaisia yleisiä yksinkertaistuksia, joten ajattelin, että nyt on hyvä aika taas jakaa muutamia omia ajatuksiani yksinäisyydestä teille pureskeltavaksi.

1. Yksinäisyys ei ole yhtä kuin yksinolo. Jälkimmäistä kaipaa jokainen, vaihtelevissa määrin toki, mutta ensiksi mainittu on lähes aina epämiellyttäväksi koettu tunne, joka ei välttämättä ole riippuvainen konkreettisen yksinolon määrästä. Tästä syystä inhoan esimerkiksi sitä, miten ihmisiä, joilla ei tällä hetkellä ole parisuhdetta, saatetaan kutsua "yksinäisiksi" - sinkku voi olla yksinäinen tai olla olematta, ja aivan yhtä lailla myös parisuhteessa elävä ihminen voi kokea itsensä yksinäiseksi.

2.. Se ei näy päälle päin eikä riipu suoraan sosiaalisten kontaktien määrästä. Ihminen, jota ensisilmäyksellä ehkä luulet yksinäiseksi, ei aina ole sitä - jotkut viihtyvät paljon omissa oloissaan mutta eivät koe sitä millään tavalla ongelmaksi. Toisaalta myös sosiaaliselta ja puheliaalta vaikuttava ihminen saattaa sisimmässään kokea yksinäisyyttä ja erillisyyttä, vaikka viettäisikin paljon aikaa muiden seurassa.

3. Sitä on monta lajia: usein erotetaan ennen kaikkea sosiaalinen yksinäisyys (eli se, että ihmiskontakteja kaipaavalla ei ole ketään, jonka kanssa viettää aikaa ja tehdä juttuja) ja emotionaalinen yksinäisyys (eli tunne siitä, ettei kuulu joukkoon tai tule ymmärretyksi ja hyväksytyksi, vaikka elämässä olisikin ihmissuhteita ja sosiaalisuutta). Eri yksinäisyyden lajeja tulisi luonnollisesti "hoitaa" eri tavalla: emotionaaliseen yksinäisyyteen ei useinkaan auta vaikkapa uuden sosiaalisen harrastuksen aloittaminen ja ihmisiin tutustuminen, mitä sosiaalisen yksinäisyyden kanssa kärvisteleville saatetaan ehdottaa. Emotionaalisen yksinäisyyden kohdalla voikin olla hyödyllisempää kääntää katse kohti omia ajatusmalleja, aiempia kokemuksia ja niistä tehtyjä tulkintoja. Joskus voi olla myös tarkastella kriittisesti omia ihmissuhteita: onko elämässäni ihmisiä, joiden seura saa minut tuntemaan itseni entistä yksinäisemmäksi ja ulkopuolisemmaksi? 

4. Sillä on lukuisia kielteisiä seurauksia: tutkimuksissa yksinäisyys on yhdistetty niin mielenterveyden kuin fyysisen terveydenkin ongelmiin, huonoon elämäntyytyväisyyteen ja vähäisempään koettuun onnellisuuteen. Erityisesti sosiaalinen yksinäisyys voi johtaa myös negatiiviseen kierteeseen, jossa sosiaaliset taidot, optimismi ja luottamus ihmisiin rapistuvat ihmiskontaktien puutteessa, mikä vaikeuttaa entisestään uusien, onnistuneiden kontaktien luomisessa. Myös emotionaalinen yksinäisyys voi toisinaan ilmetä kyynisenä ja kielteisenä asenteena, joka jarruttaa syvällisen ystävyyden kehittämistä. 

5. Se on yleisempää kuin luultavasti kuvittelit. Jostain syystä yksinäisyydestä puhuminen avoimesti on edelleen monille aikamoinen tabu tai ainakin varsin arka aihe. Ehkä pelkäämme sitä, että muut alkavat kokea syyllisyyttä tai sääliä meitä, tai ehkä vain pelkäämme leimautuvamme säälittäviksi reppanoiksi. Ehkä vain pelkäämme näyttää oman haavoittuvuutemme, mikä ei sinänsä ole ihme. Yksinäisyydestä puhuminen oikeassa tilanteessa ja oikeassa seurassa (tai siitä kirjoittaminenkin!) voi olla hyvin vapauttavaa, ja parhaimmillaan saattaa myös saada muistutuksen siitä, ettei suinkaan ole kokemuksineen yksin maailmassa. 

Millaisia ajatuksia tai kokemuksia teillä on yksinäisyydestä? 

4 kommenttia:

  1. Kokemukset eivät ole mieltäylentäviä, enemmäki surullisia, ainaki ittelä. En tykkää olla yksin. Onneksi kissa on ainaki seurana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan eläimistäkin voi saada helpotusta yksinäisyyteen :)

      Poista
  2. Olen miettinyt tätä lähiaikoina paljonkin. Minulla ollut vaikeita aikoja, kun läheiseni menehtyi. Parista uudesta tuttavuudesta tulikin minulle tosi tärkeitä ja aiemmin hyvänpäivän tutuista tulikin minulle tärkeitä ystäviä, joille pystyin kertomaan lähes mitä vaan. He myös kysyivät mitä kuuluu, kun sitä todella kaipasin, että joku kysyisi. Kun itse en jaksanut panostaa niin paljon ystäviin kuin olisin halunnut. Muutama ystävä taas tuntui pelkäävän ja välttelevän, näytti jopa olevan jotenkin suuttunut tai kyllästynyt seurastani, vaikka en olisi ottanut edes surua puheeksi. Tuntuu, että jotkut ystävät ovat menettäneet vähän merkitystään ja muutaman merkitys taas kasvanut roimasti. Olen miettinyt, että näin on varmaan ihan hyvä. En edes kaipaa tai tarvitse tämän enempää ystäviä, joille voin kertoa mitä vaan... Minulla on mennyt vuosia että läheiset ystäväni ovat olleet kauempana asuvia. Nyt tainnut saada läheltäkin yhden, jolla olen jopa käynyt kahvilla yms... Tuntuu hyvältä löytää vielä aikuisenakin ystävä, joka on aidosti kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu ja minä olen kiinnostunut hänen kuulumisistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihanaa kuulla, että olet löytänyt uusia ystäviä, tai että hyvänpäivän tutuista onkin tullut sellaisia! :) Vaikeat elämäntilanteet tosiaan monesti asettavat ihmissuhteet koetukselle, moni kuvaileekin sitä niin, että siinä oikeasti näkee sen, ketkä ovat niitä todellisia ystäviä, jotka pysyvät mukana menossa silloinkin, kun elämä näyttää nurjemman puolensa.

      Poista