keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Onko vähemmän enemmän?

Viime aikoina olen tuntenut lisääntyvää kaipuuta selkeyteen ja yksinkertaisuuteen: värittömät ja karut talvimaisemat miellyttävät silmää, vaatekaapista päälle valikoituu lähinnä yksivärisiä perusvaatteita, paras ruoka koostuu mahdollisimman vähistä aineksista, liian yksityiskohtainen ja koukeroinen musiikkikin kyllästyttää, kirjallisesta ilmaisusta puhumattakaan. Välillä tekisi myydä pois valtaosa vaatteistani ja jättää kaappiin vain ne suosikit, joita käytän lähes viikottain. Valokuviakin otan lähinnä maisemista, joissa ei ole mitään liikaa, ja kirjoittamani runotkin lyhenevät ja pelkistyvät päivä päivältä (tosin ennen joululomaa en ollutkaan kirjoittanut niitä pitkiin aikoihin). Eilen olin haljeta riemusta, kun kävin katsomassa tyhjää, lumista hiekkarantaa, väritöntä merta ja juuri ja juuri horisontin takaa pilkistävää aurinkoa. Blogistakin tekisi mieli heivata kokonaan tuo yläpalkin luontokuva ja lätkäistä tilalle vain otsikko mahdollisimman yksinkertaisella fontilla. 

Kerroinkin jo aiemmin aikovani tänä vuonna keskittyä tavoittelemaan asioissa laatua määrän sijasta, ja tämän taustalla on paljolti nimenomaan tämä yksinkertaisuusvillitys. Tiedän, etten suinkaan ole yksin tämän teeman äärellä: vähemmän on enemmän -tyyppisiin lausahduksiin ja niiden ympärille rakentuviin pohdintoihin törmää usein niin somessa kuin tosielämässäkin, ja kaikenlaisessa hidastamisessa ja downshiftauksessa taitaa olla osaksi kyse juuri selkiyttämisestä. Ja sisustuksessa ja vaatteissahan minimalismi on viehättänyt monia jo pitkän aikaa, vaikka se toki jakaakin mielipiteitä. Itse en kuitenkaan ole koskaan pitänyt itseäni minimalistina tai yksinkertaisten asioiden suosijana. Oikeastaan tilanne oli pitkään aika lailla päinvastainen: tyyliini on kuullut milloin mitäkin hörselöitä, printtejä ja tilpehöörikoruja, pelkistetyn abstraktia taidetta olen aina vierastanut, kirjoitustyylinikin oli nuorempana äärimmäisen kuvaileva ja sanoilla leikittelevä (okei, niin varmaan kaikilla kirjoittamiseen tykästyneillä teineillä). Kulutustottumuksetkin ovat olleet aika hulvattomat, vaikka viime aikoina olenkin vähentänyt shoppailua huomattavasti. Olen myös suoraan sanottuna äärimmäisen huono olemaan tekemättä mitään - sen sijaan olen hyvä haalimaan itselleni kaikenlaista tärkeää ja vähemmän tärkeää puuhaa. Tässä ei tietenkään ole periaatteessa mitään ongelmaa, sillä tarpeelliset hommat ovat aina tulleet tehdyksi usein vieläpä melko hyvin, ja luonteeseeni nyt vain kuuluu herkästi innostuminen, josta oikeastaan nautin kovasti. 

En taida itsekään olla aivan varma, mistä selkeyden kaipuu viime aikoina on ilmaantunut. Elämänvaiheet elävät tietysti koko ajan, ja ehkä tulevaisuudessa häämöttävä valmistuminen ja työelämään siirtyminenkin ovat pistäneet ajattelemaan asioita vähän uudesta näkökulmasta. Kai sitä voisi aikuistumiseksikin kutsua, vaikka en kyllä varsinaisesti vieläkään osaa mieltää itseäni aikuiseksi. Hulvattomat kulutustottumukset olivat omalla kohdallani lähinnä jonkinlaista eskapismia: tyhjyyden tunne väistyi ainakin hetkeksi, kun osti itselleen jotain kivaa. Jossain vaiheessa koko homma kääntyi kuitenkin päälaelleen. Nykyään nimittäin juuri tavaroiden haalimisesta tulee se tyhjä ja merkityksetön olo! Jo pari vuotta sitten mietin shoppailufilosofiaani hieman uusiksi, ja nykyisin perusperiaatteeni on, että ostan vain sellaisia asioita, joita oikeasti tarvitsen tai palavasti rakastan. Viime aikoina olen ajatellut, että oikeastaan tätä periaatetta voi soveltaa hyvin myös muussa elämässä tekemällä asioita, joita ei voi välttää tai joita rakastaa (ja onneksi jotkut asiat ovat sekä tarpeellisia että miellyttäviä!). Joskus tosin on ihan hyvä kokeilla jotain ihan kivaakin, sillä aina ei voi tietää, mihin (tai kehen) lopulta tulee rakastumaan. 

Lopulta selkeyden ydin kuitenkin piilee mielestäni mielen selkeydessä - läsnäolossa, tietoisuudessa ja parhaillaan myös jonkinlaisessa sisäisessä tasapainossa (jota kaltaiseni kuohahtelevan tunteilijan tosin ei ole helppo saavuttaa, mutta hyväksymisestähän kaikki lähtee). Itse koen, että esteettisen miellyttävyyden lisäksi ulkoinen selkeys myös tukee mielen selkeyttä: ainakin omasta puolestani voin sanoa, että sekavassa ja sotkuisessa ympäristössä, tavarakaaoksen keskellä tai liiallisen puuhastelun kuormittavana on vaikeaa olla tyynenä ja hyväksyvänä läsnä nykyhetkessä. Minulle mielen selkeys ei kuitenkaan tarkoita rikkumatonta tyyneyttä tai täydellistä reagoimisesta pidättymistä vaan pikemminkin itsensä ja omien tuntemustensa kuuntelemista ja hyväksymistä - mutta ei passiivisuutta vaan tietoista aktiivisuutta impulsiivisen koheltamisen sijasta. Sen lisäksi, että himoitsen tällä hetkellä elämääni ulkoista selkeyttä, aion myös jatkaa mielen selkeyden tavoittelua ja ylläpitopa esimerkiksi mindfulness-harjoitusten parissa. Vähemmän ei välttämättä aina ole enemmän (mikä nyt muutenkaan olisi niin yksinkertaista maailmassa?), mutta keskittymisestä ja paremmasta omien arvojen tiedostamisesta ja niiden mukaan elämisestä tuskin on mainittavaa haittaa kenellekään.

Heh, selkeydestä piti olla puhe, mutta itse postauksesta tulikin hieman suunniteltua pitempi ja ehkä sekavampikin :D Olisi joka tapauksessa mukava kuulla teidänkin mietteitänne aiheesta!

6 kommenttia:

  1. Aloitin itse vähän aikaa sitten blogin aiheena mm. erityisherkkyys, enkä nopealla Googlauksella sillon muita löytänyt. Nyt näitä tuntuu löytyvän, liityin sun lukijoiden joukkoon. Ihania tekstejä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa että tykkäät! :) Käynpä kurkkaamassa sinunkin blogin, herkkyyspohdintoja on aina kiinnostavaa lukea.

      Poista
  2. Juuri näinhän ne kasvuprosessimme menevät. Se mihin keskitymme, katoaa hetkeksi ja kohtaamme päinvastaista.

    Kiitos "sekavuudestasi"

    VastaaPoista
  3. Sattuman kautta löysin blogisi, mutta kiva kun löysin :) Myös minulla on tietynlainen vähemmän on enemmän -kausi meneillään, tosin ehkä vähän eri näkökulmasta, mutta kuitenkin. Ainakin onnellisuuden tavoittelussa ja ylläpitämisessä elämä on opettanut, että just ne pikkujutut tekee asioista suurempia.

    Jään siis seurailemaan sun blogia :)

    VastaaPoista