lauantai 10. tammikuuta 2015

8 asiaa, jotka sinun tulisi tietää erityisherkkyydestä

Erityisherkkyyden käsite on viime aikoina ollut paljon pinnalla, ja jostain syystä sitä käsittelevät postaukset ovat tässäkin blogissa ylivoimaisesti luetuimpia (löytyvät herkkyys-tunnisteen alta). Sekä omakohtaisen kokemuksen että yleisen psykainnostuksen ja -perehtyneisyyden myötä olen pohtinut aihetta paljon, lukenut herkkyyttä käsittelevää kirjallisuutta ja seurannut aiheen käsittelyä mediassa. Olen sen verran sinut oman herkkyyteni kanssa, että sen vatvomiseen en juuri päiviäni käytä (ainakaan yleensä), mutta satun olemaan mukana myös ylläpitämässä erästä suurta erityisherkkien facebook-ryhmää, jonka myötä luen aiheeseen liittyvää keskustelua ja osallistunkin siihen lähes päivittäin. Aika paljon on siis tullut aihetta pengottua - ja huomattua, että siihen liittyy hyvin kirjavia käsityksiä ja tulkintoja, joista osa on väistämättä joko täysin vääriä tai vähintään ylitulkintoja, yksinkertaistuksia tai turhan pitkälle meneviä päätelmiä. Erityisherkkyys on monille vielä varsin tuntematon aihe, ja niillekin, jotka käsitteen tietävät, se saattaa olla tuttu lähinnä naistenlehtien jutuista. Vastaavasti löytyy toki niitäkin, jotka lukevat aiheesta kaiken, mitä käsiinsä saavat - tosin he taitavat olla yleensä nimenomaan niitä, jotka määrittelevät itsensä erityisherkiksi (tai joiden lapsi on sellainen, tai joita aihe ammatillisesti kiinnostaa). Ajattelin kuitenkin tässä postauksessa listata joitakin perusasioita, joita mielestäni ihan kenen tahansa (myös niiden erityisen epäherkkien yksilöiden) olisi hyvä tietää erityisherkkyydestä ja jotka joskus tuppaavat unohtumaan aiheesta keskusteltaessa.

1. Erityisherkkyys ei ole sairaus eikä siunaus vaan sinänsä neutraali synnynnäinen ominaisuus, jolla on biologinen pohja. Erityisherkän autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto yksinkertaisesti reagoi ärsykkeisiin herkemmin ja käsittelee aistien välittämää informaatiota keskimääräistä laajemmin ja perusteellisemmin. Jotkut näkevät suuren eron "tavallisen" herkän ja erityisherkän välillä, mutta itse näen sen lähinnä aste-erona. Ja loppujen lopuksi erityisherkkiäkin on tutkimusten mukaan noin 15-20% ihmisistä eli jopa joka viides - siinä mielessä "erityis"herkkyys ei oikeastaan olekaan niin kovin erityisen erityistä tai ainutlaatuista (vaikka nämä ihmiset toki reagoivatkin selvästi keskivertoa herkemmin).

2. Erityisherkkyys ilmenee monella tavalla. Käsitteen kehittäjä ja aihetta paljon tutkinut Elaine Aron tiivistää herkkyyden neljään pääpiirteeseen, jotka ovat emotionaalinen reaktiokyky, vivahteiden havaitseminen, ärsykkeiden liiallisuus sekä syvällinen käsittely.

3. Koska erityisherkkyys ei ole sairaus, sille ei myöskään ole olemassa diagnoosia tai mitään välttämättömiä kriteerejä, jotka on pakko täyttää, jotta voisi sanoa olevansa erityisherkkä. On toki olemassa erilaisia tutkijoiden kehittämiä lyhyitä testejä, joista saa viitteitä siitä, kuinka herkkä itse on, mutta joka tapauksessa olennaista näyttäisi olevan nimenomaan oma kokemus. Herkkyys ei välttämättä näy millään tavalla päälle päin, eikä toisesta ihmisestä ole useinkaan helppo päätellä, onko hän herkkä vai ei (ellei sitten tunne toista hyvin tai keskustele perusteellisesti hänen kanssaan).

4. Erityisherkkyys on pitkään (aiemmin tosin hieman eri nimillä) tieteellisesti tutkittu ominaisuus. Käsite perustuu siis empiiriseen tutkimustietoon, eikä siihen mielestäni kannata liittää mitään ylimääräistä mystiikkaa tai huuhaata. Tutkimustieto ei myöskään ole absoluuttinen, objektiivinen totuus, vaan sitäkin on syytä arvioida kriittisesti - jos siis asiasta jotain vaivautuu ottamaan jotain selvää, itse en ainakaan ota kovin vakavasti sellaista kritiikkiä, joka perustuu vain mutu-tuntumaan.

5. Erityisherkkyys ei itsessään aiheuta sairauksia tai mielenterveysongelmia. Se voi epäsuotuisissa olosuhteissa altistaa niille, mutta mielenterveysongelmia ei voi selittää pelkästään erityisherkkyydellä (kuten ei yleensä millään muullakaan yksittäisellä tekijällä, taustat ovat usein varsin moniulotteisia).

6. Kaikki erityisherkät eivät ole introvertteja. Valtaosa tosin on, mutta sekaan mahtuu monenlaista kulkijaa, myös ekstrovertteja ja elämyshakuisia tyyppejä. Ulospäinsuuntautunutta ihmistä voi kuitenkin olla vaikeampi tunnistaa herkäksi, ja herkkyyden ja ekstroversion yhdistelmä voi aiheuttaa ihmiselle itselleenkin sisäisiä ristiriitoja, koska sopivan ärsyketason löytäminen voi olla haasteellista. Muutenkin erityisherkkyyden ilmenemismuodot vaihtelevat: joillakin ehkä aistiherkkyydet painottuvat enemmän, toisilla taas emotionaalinen herkkyys.

7. Jokainen meistä on paljon muutakin kuin erityisherkkä: kaikilla on oma ainutlaatuinen persoonallisuutensa (johon liittyy paljon muutakin kuin pelkkää herkkyyttä) ja omat elämänkokemuksensa, eikä kaikkea ole järkevää selittää yksioikoisesti erityisherkkyydellä. Herkkyyden tunnistaminen ja tunnustaminen toki lisää monilla huomattavasti itsetuntemusta, mutta "itsensä löytämisen" innostuksessa on se vaara, että tulkitsee kaiken elämässään ja itsessään johdannaisiksi tästä yhdestä piirteestä. Luonnollisesti se vaikuttaa elämään laaja-alaisesti - mutta vuorovaikutuksessa muiden yksilöllisten ominaisuuksiemme ja kokemustemme kanssa.

8. Ympäristö vaikuttaa erityisherkkään enemmän kuin muihin ihmisiin keskimäärin, niin hyvässä kuin pahassa: vahingollisella kasvuympäristöllä voi olla herkkään ihmiseen suurempia ja kauaskantoisempia vaikutuksia kuin vähemmän herkkään, mutta toisaalta on mahdollista, että myös kannustava ja tukeva ympäristö vaikuttaa herkkään erityisen voimakkaasti. Niin herkkien kohdalla kuin yleisestikin kasvatuksessa lapsen ja vanhemman toiminnan yhteensopivuus on tärkeää, kuten sekin, että vanhempi osaa ottaa huomioon lapsen yksilöllisyyden ja sopeuttaa kasvatusmetodit siihen.




Tämä ei ollut suinkaan tarkoitettu miksikään tyhjentäväksi listaukseksi, joten luultavasti palataan aiheen äärelle taas myöhemmin :) Olisi muuten kiinnostavaa kuulla, mikä teitä (erityis)herkkyydessä mietityttää, mistä haluaisitte itse tietää lisää, mitä toivoisitte muiden tietävän aiheesta?

4 kommenttia:

  1. En osaa itse sanoa mitä haluaisin tietää lisää, tästä on lähiaikoina ollut hyvin tietoa mediassa. Mielenkiintoista olisi kuitenkin lukea tai kuulla keskusteluja erityisherkän ja "tavallisen" henkilön kesken, kuinka eri tilanteisiin suhtaudutaan. Mielestäni tuon asian tiedostaminen, että kyseessä ei ole mikään sairaus, on tärkeää. Toiset vain aistivat toisia asioita herkemmin kuin toiset ja reagoivat aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, vähän liian usein oon törmännyt siihen, että erityisherkkyyttä luullaan joksikin diagnoosiksi... Tuo keskustelu erityisherkän ja "taviksen" välillä varmaan riippuisi aika paljon siitä, millainen "tavis" on kyseessä, kun samalla tavalla kuin herkät ovat keskenään erilaisia niin niinhän kaikki muutkin ovat, ja moni "ei-erityisherkkä" saattaa omata jotain samoja piirteitä erityisherkkien kanssa kuitenkin :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus! Hyvää uutta vuotta Nanna! :)

    VastaaPoista