Rakastatko musiikkia? Oletko kiinnostunut siitä, mistä musiikissa ja musikaalisuudessa oikeastaan on kyse? Haluaisitko tietää, mitä aivoissamme ja kehossamme tapahtuu, kun kuuntelemme tai tuotamme musiikkia?
Jos vastasit kyllä yllä oleviin kysymyksiin, minulla on sinulle todella mielenkiintoinen kirjasuositus, Liisa Ukkola-Vuotin teos Musikaaliset geenit - hyvinvointia musiikista (Kustantamo S&S, 2017). Ukkola-Vuoti on tutkija, joka perehtyi väitöskirjatyössään musikaalisuuden biologiseen ja geneettiseen taustaan.
Kirjassa lähdetään liikkeelle kirjoittajan oman tutkimusprojektin perusteellisesta esittelystä, mikä on ainakin geenitutkimuksesta hyvin vähän tietävälle uteliaalle todella mielenkiintoista. Seuraavaksi esitellään, mitä musiikki on ja miten aistimme sitä. Musiikki näyttää olevan hyvin keskeinen ja universaali osa ihmisyyttä. Jo vastasyntyneet vauvat reagoivat siihen moninaisilla tavoilla, ja musiikki myös vaikuttaisi koskettavan ihmisiä kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina. Minulle yllättävä tieto oli, että myös monilla eläimillä (jopa kaloilla!) on kyky vastaanottaa ihmisen tuottamaa musiikkia, tosin tietysti vähän eri näkökulmasta kuin meillä ihmisillä.
Kun tutkimuskohteen luonteesta on päästy jonkinmoiseen selvyyteen, kirjassa keskitytään seuraavaksi musikaalisuuden ilmenemiseen - ei vain harvinaiseen huippumusikaalisuuteen, vaan ihan tavalliseen musikaalisuuteen, joka luonnehtii suurinta osaa ihmisistä. Vain noin viisi prosenttia ihmisistä voidaan määritellä epämusikaalisiksi siinä mielessä, että heillä ei ole juuri lainkaan sävel- tai rytmikorvaa. Musikaalisuus ei siis viittaa pelkkään soitto- tai laulutaitoon vaan myös musiikin havaitsemiseen, sen "ymmärtämiseen" ja siitä nauttimiseen. Itse asiassa musiikki laittaa aivot varsin kokonaisvaltaisesti töihin, ja musiikin havaitsemiseen ja tuottamiseen osallistuvia aivoalueita kirjassa esitelläänkin perusteellisesti. Ukkola-Vuoti tuo esiin myös kiinnostavaa tietoa siitä, miten aivojen välittäjäaineet - joilla on suuri rooli esimerkiksi mielialojemme ja käyttäytymisemme kannalta - reagoivat musiikillisiin ärsykkeisiin.
Kirjan viimeisessä laajassa osassa esitellään musiikin ja musisoimisen moninaisia terveysvaikutuksia. Niitähän tunnetusti riittää: soittaminen tai laulaminen esimerkiksi parantavat keskittymiskykyä ja multitaskaustaitoja (jokainen soittamista kokeillut tietänee, että siinä joutuu keskittymään aika moneen asiaan yhtä aikaa), toiminnanohjausta eli esimerkiksi työmuistia, suunnitelmallisuutta ja joustavuutta, sorminäppäryyttä tai äänenkäyttöä, esiintymisvarmuutta sekä lukemiseen ja puhumiseen liittyviä kielellisiä kykyjä. Musiikin kuunteleminen puolestaan parantaa äänten erottelukykyä, auttaa rentoutumaan, porukalla nautittuna lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, parantaa vastustuskykyä sekä nostaa mielialaa. Lisäksi esimerkiksi mielenterveysongelmista, kivuista, neurologisista ja neuropsykiatrisista ongelmista kärsivät voivat saada apua musiikkiterapiasta.
Musikaaliset geenit on musiikista ja sen biologiasta kiinnostuneelle aika mahtava tietopaketti, ilmeisesti ensimmäinen laatuaan Suomessa. Lähestymistapa aiheeseen on selkeästi tieteellinen: Ukkola-Vuoti perustelee kaikki väittämänsä empiirisillä tutkimustuloksilla, ja kirjan lopusta löytyy myös monipuolinen lähdeluettelo aiheesta tarkemmin kiinnostuneille. Geeni- ja aivotutkimus ovat kuitenkin sen verran haastavia aloja, että harva aiheeseen vihkiytymätön jaksaa kahlata läpi alkuperäisiä tutkimuksia - siksi onkin niin ilahduttavaa, että näin mielenkiintoisesta aiheesta on vihdoin tarjolla yleistajuista luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti