maanantai 1. toukokuuta 2017

Yin-jooga ja paikallaan pysymisen vaikeus

Innokkaana joogakokeilijana olen testaillut vuosien varrella myös hidastempoista ja palauttavaa yin-joogaa useampaan kertaan. Alun perin kiinnostus taisi herätä siitä, että tätä joogamuotoa suositeltiin nimenomaan stressaantuneille ja ylikierroksilla käyville tyypeille, ja siitä kuvauksesta tunnistan itseni helposti. Tuttavapiirissäni ja somessa olen kuullut yin-joogasta lähes pelkkää hyvää: sen kehutaan rentouttavan niin mieltä kuin kehoa ja joskus jopa herättävän voimakkaitakin tunnereaktioita.

Yin-jooga on rauhallista, paikallaan oloon ja erityisesti lantion ja alaselän avaamiseen keskittyvää joogaa. Siinä ei keskitytään pelkästään lihasten venyttämiseen vaan ennen kaikkea lihaskalvoihin ja niveliin, ja asennoissa onkin tarkoitus olla mahdollisimman rentona, lihaksia jännittämättä. Jotkut väittävät yin-joogan vaikuttavan myös kehon energiakanaviin (joiden olemassaolosta en ole lainkaan vakuuttunut, mutta ei mennä siihen nyt). Asennoissa pysytään useita minuutteja, joten aikaa rauhoittumiselle ja omaan itseen kääntymiselle todellakin on - kuin myös loistava mahdollisuus turhautumiseen ja kyllästymiseen.



Itse olen aina pitänyt eniten liikunnallisista, dynaamisista joogamuodoista, kuten esimerkiksi astangasta. Tiedän tämän johtuvan osittain siitä, että fyysisistä haasteista huolimatta ne ovat minulle henkisesti helppoja: koko ajan on jotain tekemistä, eikä harjoituksen aikana ehdi tylsistyä. Millä tahansa joogatunnilla vaikein osuus on yleensä ollut loppurentoutus, sillä kymmenenkin minuutin paikoillaan makaaminen on minulle todella vaikeaa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten jotkut jopa nukahtavat loppurentoutukseen (keskellä päivää vieläpä!), sillä itse tunnen jatkuvasti kiusausta salaa vähän heilutella jalkojani, venytellä tai naputella sormiani lattiaa vasten. 

Kaikista kokeilemistani joogamuodoista yin-jooga tuntuu minulle haastavimmalta. Asentoihin taipuminen ei yleensä ole ongelma, mutta siellä pysyminen turhautumatta sen sijaan on. Joka kerta, kun kokeilen yin-joogaa, minun tekisi mieli luovuttaa kesken kaiken - mutta joka kerta olo on jälkeenpäin rentoutunut ja seesteinen. Varsinkin iltaisin olen huomannut yin-joogan auttavan mielen ja kropan tyynnyttämisessä rauhallisia yöunia varten. Itse asiassa ajattelen, että juuri kaltaiseni levottomat touhottajat ja stressierkit varmasti hyötyvät palauttavista, meditatiivisista joogaharjoituksista eniten. 



Kun kaikkialla jatkuvasti toitotetaan paikallaan istumisen terveyshaitoista, en ole aivan varma siitä, kuinka tärkeää paikallaan tököttämisen opettelu voi loppujen lopuksi olla - varsinkin, kun viime aikoina olen törmännyt moneen juttuun siitä, miten esimerkiksi työskentelyasentoa olisi hyvä vaihtaa usein, eikä tuolissa vääntelehtiminen välttämättä olekaan huono asia. Kuitenkin paikallaan oleminen näyttäisi olevan varsin hyvä henkinen harjoitus, sillä ainakin meille ylikierroksilla käyville se on todellinen haaste. Ja toisaalta, varmasti vaikkapa puolen tunnin yin-joogaharjoitus käy sentään vähän sutjakammin kuin puolen tunnin meditointi yhdessä asennossa istuen! :D 

Mikä joogalaji on teidän suosikkinne? Oletteko kokeilleet yin-joogaa?

Kuvat Pinterestin syövereistä

4 kommenttia:

  1. I feel you. Mäkin olen aina sanonut, että joogatunnin haastavin osuus on ehdottomasti loppurentoutus. Ei vaan meinaa malttaa olla paikallaan, ajatusten harhailemattomuudesta puhumattakaan. Silti musta tuntuu, että mun pitäisi opetella sitä paikallaanoloa. Tai jos ei paikallaanoloa, niin ainakin hetkessä olemista. Jos se vähän rauhoittaisi tätä mun levotonta mieltä. :) Yin-joogaa en ole kokeillut, kun mun kovia kokeneet takareidet eivät kauheasti arvosta pitkiä venytyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, etten ole ainoa tuosta ongelmasta kärsivä! :D

      Poista
  2. Kiitti vinkistä! En ole kokeillut tätä enkä juuri muitakaan joogamuotoja, mutta kuulostaa hyvältä.

    Itse taas olen aina tykännyt eniten juuri loppurentoituksista, vaikka ei se rentoutuminen aina niin helppoa olekaan. On kuitenkin mukavaa, kun saa vain olla hetken, ja ertityisesti jonkun muun käskemänä - yksin en tällaisia rentoutuksia yleensä saa tehtyä. Tosin en juurikaan käy missään ryhmäliikuntatunneilla, joissa tällaisia tehtäisiin (tai yleensäkään missään ryhmäliikunnassa), joten aika harvoin tulee sellaisia koettua, mutta ainakin muistojen kautta on jäänyt miellyttävä kuva, kun ei tarvitse enää rehkiä sen enempää; tosin rentoutumisen pilaa helposti sen miettiminen, että koska pitää taas nousta ylös ja tehdä jotain muuta :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä joogaa ylipäätään, sitä on niin monenlaista, että varmasti löytyy joku sopiva tyyli :) Joo, mäkin olen kyllä huomannut, että rentoutuminen ohjatusti ryhmässä on vaikeudesta huolimatta helpompaa kuin yksin kotona! Nykyään olen tosin jonkun verran tehnyt rentoutumisharjoituksia juuri ennen nukkumaanmenoa, ja väsyneenä se joten kuten onnistuu ja auttaa nukahtamaan :)

      Poista