Mikä Suomessa on parasta

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelin kertoa siitä, mitä suomalaisuus minulle merkitsee. On siitä ennenkin ollut puhetta näihin aikoihin vuodesta, mutta ajatukset elävät omaa elämäänsä, ja Suomi-kokemuksenikin on vuosien varrella muuttanut muotoaan. Kuten moni muukin teini-ikäinen, olin nuorempana vakaasti sitä mieltä, että Suomi on ankea paikka, ja ulkomaille on päästävä. Kotimaanmatkailu oli menettänyt kaiken hohtonsa (jos sillä oli koskaan sellaista ollutkaan) pitkillä automatkoilla perheen kanssa, ja omassa kulttuurissakin näki lähinnä kielteisiä asioita: tiedättehän, sulkeutumista, juopottelua, jurottamista, tunteista puhumattomuutta, näitä perinteisiä. Nyt aikuisiällä aatokset ovat kuitenkin muuttuneet paljon myönteisempään suuntaan - ja veikkaanpa, etten suinkaan ole ainoa, jolla näin on käynyt. En ole asunut ulkomailla, joten siinä mielessä en osaa verrata arkea Suomessa ja jossain muualla, mutta siitä huolimatta Suomessa ja suomalaisuudessa on paljon sellaista, mitä olen oppinut arvostamaan, rakastamaankin. 

Yksi tärkeimmistä on Suomen luonto. En ole aina ollut luontoihminen: nuorempana minulla oli pitkä kausi, jolloin inhosin mökkeilyä ja kaikenlaista luonnossa liikkumista, koin että mahdollisimman iso kaupunki olisi minun paikkani. Toki edelleen asun isohkossa kaupungissa, enkä ole maalle muuttamassa, mutta silti luonnosta on tullut vähitellen todellinen henkireikä minulle. Rakastan sitä, miten Suomessa luonto on kaikkialla, myös kaupungeissa, joten jokaisella on mahdollisuus nauttia siitä omalla tavallaan. En voi väittää olevani minkään sortin eräilijä, en ole koskaan käynyt esimerkiksi vaeltamassa, mutta siitäkin haaveilen. Toki kaunista luontoa löytyy varmasti ihan mistä maasta tahansa, mutta suomalaisen maiseman monimuotoisuus viehättää: kotimaassa matkaillessa on tullut ihan ihmeteltyä, miten erilaisia maisemia eri puolella Suomea on - ja ihan siellä pohjoisimmassa Lapissa en ole (vielä) edes käynyt. 

Keskipäivän aurinko kotikaupungissani viime jouluaattona

Keskiyön aurinko samassa paikassa viime juhannuksena

Pitkään kuvittelin olevani henkeen ja vereen kesäihminen, mutta sittemmin olen todennut, että kyllä neljä toisistaan erottuvaa vuodenaikaa vaan ovat ihan mieletön juttu. Olen kotoisin Pohjois-Suomesta, jossa vuodenajat erottuvat tavallaan vielä selkeämmin kuin täällä etelässä, mutta eipä se ero loppujen lopuksi niin kovin suuri ole, ja täällä sentään kesät ovat usein hieman lämpimämpiä. On huikeaa asua maassa, jossa kesäisin aurinko paistaa yötä päivää, kun taas talvella sen ilmestyminen taivaalle on suorastaan juhlimisen arvoinen ihme. Kaamoksessa on tunnelmaa, vaikka pimeys väsyttääkin. Usein vuodenaikojen kiertokulku saa minut myös ajattelemaan elämän, kuoleman ja uudistumisen suuria kysymyksiä. Jatkuvassa muutoksessa on kiehtovaa elää.

Vaikka suomalaisista sanottaisiin mitä tahansa, en pidä meitä läheskään niin juroina ja sulkeutuneina kuin jotkut tuntuvat ajattelevan. Pidän siitä, miten Suomessa kestetään hiljaisuutta ja osataan nauttia jaetusta hiljaisuudesta. Minulle se on melko vaikeaa, mutta rakastan sitä tunnetta, kun jonkun ihmisen kanssa on niin luontevaa olla, ettei hiljaisuus tunnu lainkaan vaivaannuttavalta. Varmasti meillä olisi paljon opittavaakin, siis silloin kun on syytä puhua, varsinkin niistä tunteista, mutta omassa ikäluokassani ja sosiaalisessa ryhmässä en ole havainnut vakavaa kyvyttömyyttä kepeään jutusteluun tai henkilökohtaisista asioista puhumiseen. 

Omintakeinen kulttuuri, joka on kiinnostava yhdistelmä erilaisia perinteitä ja ulkomailta tulleita vaikutteita. Viime vuosina olen suorastaan innostunut myös siitä, miten paljon kiinnostavia historiallisia kohteita Suomestakin löytyy, vaikka toisinaan kuvitellaan toisin.

Ja tietysti ne perinteiset: turvallisuus, sosiaaliturva, ilmainen koulutus, sukupuolten välinen tasa-arvo kohtalaisen hyvällä mallilla, ja näin poispäin. Uskoisin, että nämä ovat sellaisia asioita, joita valtaosa suomalaisista arvostaa, jos niitä vain tulee ajatelleeksi. Kaltaiselleni aina Suomessa asuneelle ja verrattain vähän ulkomailla aikaa viettäneelle nämä suomalaisen yhteiskunnan hyvät puolet tuntuvat helposti itsestäänselvyyksiltä. Näin ei tulisi olla, kun miettii, miten asiat monessa muussa maailmankolkassa ovat. Jos sulkee silmänsä siltä, ei ehkä muista olla kiitollinen siitä, mikä meillä täällä on hyvin. 

Mutta mitä suomalaisuus minulle merkitsee? Vaikea sanoa, koska en ole koskaan muutakaan ollut. Voisin luetella kliseitä vaikkapa suomalaisesta sisusta (jota minulla ei taida erityisen paljon edes olla), rehellisyydestä, suoruudesta, luontosuhteesta, tasa-arvosta tai mistä tahansa, mutta perinteisessä suomalaisuuden kuvastossa on toki myös paljon sellaista, mitä en itsestäni tunnista. Jokaisessa maassa on ongelmansa, ja Suomessa on monta asiaa, jotka mielelläni muuttaisin, mutta olen silti onnellinen siitä, että olen sattunut syntymään juuri tänne. 

Iloista itsenäisyyspäivää kaikille! Mikä teistä Suomessa on parasta?