tiistai 24. maaliskuuta 2015

Ihana ja kamala uni

Monet sanovat rakastavansa nukkumista ja oikein odottavansa lepoa ja nukahtamista pitkän päivän jälkeen. Jokainen meistä tarvitsee unta, ja varmasti väsyneenä jokainen sitä myös kaipaa, mutta toisaalta uni - tai pikemminkin sen puute, yöllinen heräily tai tunne unen virkistämättömyydestä - aiheuttaa ajoittain ongelmia ainakin kolmasosalle suomalaisista. Kun unen kanssa on ongelmia, tulee helposti tunne, että mikään muukaan ei suju: univajeessa iskee väsähtäneen ja vetämättömän olon lisäksi helposti esimerkiksi kärsimättömyys, kiukku, itku, alakulo, vitutus ja nälkä (sekä makeanhimo). Töihin, opiskeluun tai mihin tahansa tarkkaavaisuutta ja pitkäjänteisyyttä vaativaan puuhaan keskittyminen tuntuu vaikealta. Stressitasotkin kasvavat kohisten. Uniongelmat johtavat helposti ikävään kierteeseen, jossa ahdistava ajatus taas yhdestä unettomasta yöstä vaikeuttaa unen päästä kiinni saamista tai unessa pysymistä entisestään. Kenellekään ei liene epäselvää, että unettomuus vaikuttaa varsin kielteisesti elämänlaatuun - niin lyhyellä kuin varsinkin pitkällä aikavälillä. 

Minulla on jonkinmoinen viha-rakkaussuhde nukkumiseen. Silloin, kun se onnistuu ongelmitta, se tuntuu tietysti ihanalta, rentouttavalta ja virkistävältä, ja olo hyvin nukutun yön jälkeen voi olla suorastaan uudestisyntynyt. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole läheskään joka aamu. Olen ollut huono nukkumaan niin kauan kuin muistan - tai itse asiassa pidempäänkin, aina, sillä vanhempieni kertoman mukaan minua oli jo pikkulapsena vaikea saada nukkumaan. Olen pienen elämäni aikana kärsinyt melkein kaikista tyypillisimmistä uniongelmista: nukahtamisvaikeuksista, yöllisistä heräilyistä, painajaisista, levottomasta, virkistämättömän tuntuisesta unesta, unissakävelystä (ja ties mistä muustakin touhuamisesta, vielä aikuisiälläkin olen välillä huomannut aamulla, että olen unissani siirtänyt vaikkapa jotakin yöpöydällä olevaa tavaraa)... Liian aikaisilta aamuheräämisiltä olen sentään tähän asti välttynyt, mutta muuten on tullut käytyä läpi aika laaja katsaus erilaisia univaikeuksia. 



Muutama vuosi sitten oli pitkä hyvä kausi, jolloin nukuin pääosin hyvin. Parin viime vuoden aikana unettomuus ja levottomuus ovat kuitenkin palaneet, ja kärsin nukahtamisvaikeuksista melkein viikottain. Olen syyttänyt niin stressiä kuin kofeiiniakin, ja jälkimmäisellä varmaan onkin vaikutusta, sillä olen opetellut juomaan kahvia kuluneen puolen vuoden aikana, mutta kielteistä stressiä en usko kokeneeni sen enempää kuin viime vuosina muutenkaan. Tai siis totta kai sitä aika ajoin on, mutta ei niin paljon tai usein, että varsinaisesti kokisin sitä ongelmaksi. Jos alakuloinen fiilis iskee, nukkuminen onnistuu yleensä jopa tavallista paremmin. Itse asiassa minun ongelmani on kuitenkin se, että hyvällä mielellä ollessani ja innostuessani käyn helposti niin ylikierroksilla, että nukkumaan rauhoittuminen on todella vaikeaa. Tiedättekö sen tunteen, kun päässä pyörii niin paljon ideoita, ajatuksia ja suunnitelmia, ettei kerta kaikkiaan millään malttaisi nukkua? Tiedän, etten ole suinkaan ainoa, jolle parhaat ideat ja oivallukset pulpahtavat päähän nimenomaan silloin, kun on juuri menossa nukkumaan tai jo odottaa unta sängyssä - ja silloin ei tunnu auttavan muu kuin se, että nousee ja kirjoittaa ideat ylös ennen kuin ne katoavat kokonaan. Välillä jopa tuntuu, että mitä onnellisempi ja innostuneempi elämästäni olen, sitä huonommin nukun, niin hassulta kuin se saattaa kuulostaakin.

Minussa on hieman ikiliikkujan vikaa: en osaa istua kovin montaa minuuttia paikallani vaihtamatta asentoa, tekemättä jotain käsilläni (jos edessä on paperia ja kynä, piirusteleminen on melkein refleksi), heiluttelematta jalkoja tai venyttelemättä. Kotona istun harvoin yli puolta tuntia paikallani, olen melkein koko ajan vähän liikekannalla, telkkaria katsoessanikin yleensä joko venyttelen, piirrän tai neulon samalla. Sama taitaa päteä mieleni liikkeisiin: työskentelytapani melkein minkä tahansa suhteen on sellainen, että teen yhtä asia ehkä maksimissaan tunnin kerrallaan, vaihdan sitten johonkin muuhun, pidän taukoa, palaan takaisin ensimmäiseen hommaan... ei puhettakaan, että istuisin kirjastossa lukemassa yhtä ja samaa tenttikirjaa monta tuntia putkeen. Mielenkiintoiset keskustelut ja itseä kiinnostavasta aiheesta kirjoittaminen ovat melkein ainoita juttuja, jotka pitävät minut tiukasti otteessaan parhaimmillaan tuntien ajan. Uskon, että kaikella tällä levottomuudella ja touhuamisella on jokin yhteys unettomuuteen - ja laajemminkin siihen, että olen huono "vain olemaan", rentoutumaan tekemättä mitään erityistä. 



Olen yrittänyt parantaa untani kaikilla niillä tavallisilla keinoilla: lukemalla ei-liian-aktivoivaa kirjaa ennen nukkumaanmenoa, venyttelemällä, meditoimalla, juomalla kofeiinitonta teetä tai yrttihauduketta ja syömällä kevyen iltapalan juuri ennen nukkumaanmenoa (minun on turha yrittääkään saada unta yhtään nälkäisenä), välttämättä rankkaa liikuntaa ja kofeiinia illalla ja myöhään iltapäivällä, tuulettamalla, mitä näitä nyt on. Unilääkkeisiin tosin en ole koskenut enkä aiokaan. Usein sanotaan, että kun arki on tasapainossa ja ihminen saa sopivasti ravitsevaa ruokaa ja liikuntaa, niin nukkuminenkin sujuu. No, ei muuten välttämättä suju. Joskus uni ei vain tule, ja liika yrittäminen ja tulevan yön valmisteluihin keskittyminen voi joskus olla vain haitaksi. Uni ei kerta kaikkiaan ole täysin omassa hallinnassamme.

Luin joskus jostakin mindfulnessia käsittelevästä kirjasta, että yksi hyvä keino unettomuuden käsittelyyn ja siitä "parantumiseen" voisikin olla liian tiukkojen kontrollointiyritysten sijasta tilanteen hyväksyminen: jos uni ei juuri nyt tule, niin ei sitten tule, voin aina nousta sängystä ja tehdä jotain muuta. Totta kai myös perinteiset unihygieniavinkit, kuten rentoutuminen, piristeiden välttely ja miellyttävän nukkumisympäristön luominen ovat toimivia, mutta jos niiden toteuttamisesta ottaa liikaa paineita, niin ne saattavat kääntyä itseään vastaan. Esimerkiksi meditointi voi olla todella vaikeaa, jos siihen ryhtyy sillä mentaliteetilla, että nyt olis vähän pakko pystyä rauhoittumaan. Jokainen unettomuudesta kärsinyt tietää, miten valveilla sängyssä pyöriminen vain pahentaa tilannetta, mutta myönnän itsekin, että sitä tulee helposti tehtyä, kun ei muka vain jaksa nousta. Viime aikoina olen yrittänyt tsempata tässä ja nousta sängystä, jos uni ei yli puolen tunninkaan odottelun jälkeen ota tullakseen. Luen kirjoja, ehkä kirjoitan (käsin, sillä tietokoneen valon tuijottaminen tunnetusti vaikeuttaa nukahtamista) tai piirrän, juon jotain lämmintä, syön pientä yöpalaa, venyttelen. Usein uni tulee pienen puuhastelun jälkeen itse asiassa melko pian. Kun sen vaan muistaisi silloin, kun tietää, että aamulla on aikainen herätys, ja olisi vähän pakko saada nukuttua...

Olisiko teillä ehdottaa lisää hyväksi havaittuja keinoja paremman unen saavuttamiseen? 

2 kommenttia:

  1. Nukahtamislääkket. Koko ikäni (29) kärsinyt vaikeuksista nukahtaa. Elämän tärkeimmät päivät on tullut vietettyä "samoilla silmillä", koska uni ei vain ole tullut. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen kävin ensimmäistä kertaa lääkärissä ongelman vuoksi. Hän määräsi minulle nukahtamislääkkeitä ja olen onnellinen, että määräsi. Elämä on helpottunut suunnattomasti, sillä lääkkeitten avulla nukahtaa tiukoissa tilanteissa, eikä ukkumista tarvitse murehtia vuorokauden ympäri. Eivät myöskään "tyrmää", vaan tekevät rauhallisemmaksi eikä ajatukset enää juokse päässä samalla tavalla. Suosittelen harkitsemaan, vaikka olisi kuinka lääkevastainen - niin suuri apu ovat nämä lääkkeet itselläni ja muutamalla kaverilla olleet. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sulle lääkkeistä on ollut apua (eikä ole tullut ikäviä sivuvaikutuksia! :) En mullakaan varsinaisesti ole mitään vankkaa periaatetta kaikkia lääkkeitä vastaan, mutta oon silti sitä mieltä, että ennen niihin turvautumista olisi hyvä kokeilla muita, "kevyempiä" keinoja ja selvitellä unettomuuden mahdollisia syitä (ajattelen, että olisi aina hyvä pyrkiä hoitamaan syitä eikä pelkkiä oireita). Oma tilanteeni ei onneksi ole loppujen lopuksi kovinkaan paha, sillä harvoin käy niin, etten saisi koko yönä nukuttua, eikä nukahtamisvaikeuksiakaan ole kuin ehkä kerran pari viikossa keskimäärin, joten ihan tällaiseen "kevyempään unettomuuteen" en aio harkita vielä lääkkeitä :)

      Poista