tiistai 13. toukokuuta 2014

Epäsosiaalinen media

Viime aikoina ainakin minun tuttavapiirissäni on kiertänyt paljon tämä video, joka yrittää havahduttaa katsojia siihen, että joskus kannattaisi keskittyä sosiaalisen median tuijottelun sijaan aitoon sosiaalisuuteen eli ihmisten välittömään kohtaamiseen. Olen pohtinut tätä itsekin paljon, sillä olen huomannut itsekin olevani aikamoisessa some-koukussa: luen päivittäin monen monia blogeja ja toki bloggaan itsekin, mutta ennen kaikkea Facebookin kanssa näpertelyyn hurahtaa varmasti yhteensä useampi tunti päivästä, kun lasketaan mukaan kaikki nopeat "ohi mennen" tsekkaukset. Jos joudun vaikkapa odottelemaan jotakin, eikä minulla ole mitään tekemistä, kaivan poikkeuksetta puhelimeni esiin ja klikkaudun faceen. Lueskelen tuttujen ja puolituttujen päivityksiä, katselen kateellisena kavereiden lomakuvia, klikkailen auki uutisia ja artikkeleita, joista jaksan lukea kokonaan vain murto-osan. Olen itsekin aika aktiivinen fb-käyttäjä, lisäilen seinälleni usein mielenkiintoisia lukemiani juttuja, ottamiani kuvia (niitä harvoja, joihin olen tyytyväinen), ajatuksiani ja elämäni tapahtumia. Pääosin facebookkailu on oikein mukavaa: somen kautta on helppo olla yhteyksissä kauempana asuviin kavereihin, kyylätä puolituttujen tekemisiä, käydä kiinnostavia keskusteluja ja löytää itseä kiinnostavia juttuja.

Sosiaalisessa mediassa on toki rutkasti hyviä puolia, mutta ongelma onkin sen koukuttavuus ja ennen kaikkea se, että sosiaalinen media tavallaan tekee meistä epäsosiaalisempia. Ei ole lainkaan tavatonta, että kaveriporukka istuu kahvilan tai ravintolan pöydässä ja jokainen heistä näprää puhelintaan vähän väliä. Hyvin harva ryhtyy juttusille tuntemattoman kanssa, kun on niin paljon helpompaa paeta yksinoloa ja tylsyyttä somen pariin. Minä olen sen verran vanhanaikainen, että mielestäni kännykän jatkuva hipelöinti muiden ihmisten seurassa on yksinkertaisesti epäkohteliasta ja junttia käytöstä. Jotenkin sitä luulisi, että kun kavereita tapaa, haluaisi todella olla heidän kanssaan siinä hetkessä sen sijaan, että päivittäisi tapahtumia koko ajan somessa, jotta kaikki varmasti näkisivät, että nyt todella on hauskaa. Kun itse juttelen jonkun kanssa, ajattelen, että hän ansaitsee kaiken sen, mitä minulla tässä hetkessä on annettava - eli ainakin täyden huomioni. Ihmisen tarkkaavaisuus on rajallinen, ja vuorovaikutuksen hienovaraisemmat piirteet jäävät taatusti huomaamatta, jos yrittää samaan aikaan keskittyä kuuntelemiseen ja somettamiseen.

.

Tämän takia teinkin päätöksen, etten enää leiki puhelimen kanssa muiden ihmisten seurassa, ellei siihen ole aivan välttämätöntä tarvetta (ja ei, ruoka-annoksen kuvan jakaminen somessa ei ole millään muotoa välttämätöntä - ja jos sen kuitenkin haluaa tehdä, myöhemmin ehtii aivan hyvin). En näe mitään pahaa siinä, jos yksinäisinä hetkinä viihdytän itseäni sosiaalisen median jännittävässä maailmassa, mutta en missään tapauksessa halua sen vähentävän tai latistavan todellisen elämän kohtaamisia. Onneksi se voi myös lisätä niitä: elämässäni on monia mahtavia ihmisiä, jotka olen alun perin tavannut netissä mutta joihin olen sittemmin tutustunut myös reaalimaailmassa. Tämä onkin yksi painava syy siihen, miksi viihdyn niin hyvin sosiaalisessa mediassa (sen lisäksi tietysti, että se helpottaa yhteydenpitoa ystäviin ja tuttaviin). Kun kohtaan ihmisen, haluan olla läsnä, enkä myöskään panisi pahakseni, jos hän olisi yhtä lailla läsnä.

Toisaalta en halua myöskään käyttää kaikkea vapaa-aikaani netissä. Silloin, kun minulla ei ollut älypuhelinta enkä käyttänyt Facebookia tai lukenut blogeja, tein paljon enemmän kaikkea muuta: luin kasoittain kirjoja, maalasin, piirsin, kirjoitin tarinoita ja runoja. Nykyään toki liikun paljon ja käyn enemmän kuin mielelläni erilaisissa kulttuuritapahtumissa, mutta kotona ollessa on yllättävän vaikeaa sulkea kone (ja se pahuksen puhelin) useammaksi tunniksi ja keskittyä tekemään jotain aivan muuta. Sosiaaliseen mediaan ja ylipäätään nettiin on helppo paeta tylsyyttä tai yksinäisyyttä, mutta ehkä joskus olisi myös järkevää sulkea kaikki laitteet ja kokea maailma, tunteet, ajatukset ja muut ihmiset ihan vain omien aistien kautta.

Millaisia ajatuksia teillä on sosiaalisesta mediasta?



4 kommenttia:

  1. Todella hyvä teksti! Itse olen yrittänyt vähentää netin käyttöä poistamalla turhat puolitutut Facebookista joiden kyttäämisestä tulee vaan kummallinen olo, poistin blogilistaltani blogeja joiden tekstejä en jaksa lukea (ja nykyään jaksankin sitten kommentoida paremmin niihin blogeihin joita oikeasti luen!) ja tumblr-tunnukset poistin jo aikoja sitten. Toki edelleen vietän liikaa aikaa koneella, mutta myös päätös sulkea kone viimeistään 21.30 (mieluiten jo klo 21 tai aiemmin) on saanut minut vähentämään turhaa koneella olemista ja käyttämään sen ajan rakkaaseen harrastukseeni lukemiseen :)

    Älypuhelinta en edes omista enkä ole pitkään aikaan sellaista hankkimassakaan (pelkään että kun nykyinen puhelin hajoaa niin "älyttömiä" puhelimia ei enää edes saa...), koska yksi läheinen kaverini on niin paha some-addikti ettei pysty edes 10 minuuttia juttelemaan kanssani katsomatta puhelimeen tai tietokoneeseen, ja se ärsyttää suunnattomasti. Mielestäni ei ole vanhanaikaista, että kännykkää ei räplätä seurassa (ellei ole välttämätöntä tai esim. näytetä kaverille jotain kuvaa), se on kohteliasta ja osoittaa että toinen ihminen oikeasti kiinnostaa. En tajua miksi hyvistä käytöstavoista on tullut vanhanaikaisia?

    Mutta kiitos kirjoituksesta, olet taitava kirjoittamaan ja herättämään paljon ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minunkin pitäisi varmaan vähän siivoilla blogilistaani, siellä keikkuu edelleen blogeja, joita en lue juuri koskaan oikeasti. Facebookissa sen sijaan tykkään juuri siitä, että siellä voi olla jonkinlaisissa yhteyksissä myös sellaisiin ihmisiin, joille ei muuten tulisi mieleenkään soittaa tai laittaa vaikka sähköpostia. Esimerkiksi vanhojen koulu- ja harrastuskavereiden kuulumiset kyllä kiinnostavat, vaikka en olisikaan nähnyt heitä aikoihin. Tosin monia ei kuulemma kiinnosta tippaakaan, joten ehkä mä vain olen vähän tavallista uteliaampi :D

      Ihmisten käsitys hyvistä käytöstavoista on varmaan viime aikoina muuttunut somen ja kaiken tekniikan ansiosta. Harva varmaankaan tarkoittaa olla epäkohtelias näprätessään kännykkäänsä muiden seurassa, monille se on jo niin automaattista :/

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Tunnen itse eläväni aivan väärässä ajassa; some ja sinne uponneet ihmiset herättävät surullisia ajatuksia. Empatia, todellinen vuorovaikutus ja läsnäolo hetkessä tuntuvat katoavan yhtä aikaa tekniikan lisääntymisen kanssa.

    Samaa mieltä Katrin kanssa; hyvät käytöstavat eivät ole vanhanaikaisia!

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Joo, näinhän se valitettavasti helposti menee... Tosin onneksi sitä aitoakin vuorovaikutusta yhä löytyy, monesti auttaa jo ihan se, että on itse valmis ja halukas siihen :)

      Poista