Luovuudesta
on puhuttu ainakin keskiajalta lähtien. Sitä tutkitaan paljon usealla eri
tieteenalalla. On ennustettu, että se tulee olemaan yksi tärkeimmistä
tulevaisuuden työelämätaidoista. Mistä luovuudessa on kyse?
Luovuus
tarkoittaa sananmukaisesti jonkin uuden luomista. Jonkin sellaisen, jota ei
vielä ole olemassa. Luovuuden tuote voi olla esimerkiksi veistos, rakennus,
matemaattinen ratkaisu, tanssikoreografia, keittiöväline tai uudet filosofiset
ideat. Usein voi toki tulla luoneeksi jotain sellaista, joka jo on olemassa,
mutta tekijä ei kenties tästä ole tietoinen. Olennaista on, että asia on
tekijälleen uusi, eikä hän kopioi vanhaa.
Tähän
prosessiin liittyy keskeisesti mielikuvitus. Uuden luomiseen tarvitaan kykyä
työstää asiaa mielessään, käyttää aiemmin oppimaansa, havainnoida eri
aistikanavista tulevaa informaatiota ja yhdistellä palasia toisiinsa. Tämä
vaatii aivotyötä, koska on pidettävä mielessä jotain, mitä ei ole vielä olemassa.
Luovassa prosessissa on yleensä ripaus tiedostamatonta työskentelyä. Tähän
liittyy usein flow-tila, jolloin yksilö tasapainottelee taitojensa rajamailla
ja uppoutuu täysin tekemiseensä. Luovuuteen liittyy divergentti ajattelu, joka
pystyy löytämään useita eri ratkaisuja yhden ainoan vaihtoehdon sijaan. Luova
prosessi lähentelee ongelmanratkaisua, jossa pyritään löytämään vastaus
haluttuun kysymykseen tai menettelyyn.
Aivotutkimuksissa
on tunnistettu kolme erilaista systeemiä, jotka liittyvät luovuuteen. Aivojen
lepotilaverkosto (default network) on niistä yksi, joka on aktiivisena
enimmäkseen silloin, kun ajatukset saavat vapaasti harhailla. Toiminnanohjauksen verkosto (executive
control network) on aktiivisena ihmisen keskittyessä omiin ajatuksiinsa
tietoisesti. Tällöin mietitään, onko luova idea tarpeeksi hyvä laitettavaksi
käytäntöön, ja muokataan sitä tarvittaessa. SN-verkosto (salience network)
huolehtii kahden edellisen vaihtelusta. Sillä on todennäköisesti
rooli idean kehittelystä idean arviointiin.
Yleensä
nämä järjestelmät toimivat erikseen, mutta luovien ihmisten aivot näyttävät
kykenevän aktivoimaan näitä kaikkia samanaikaisesti. Tutkijat arvelevat, että luovien aivot on ”johdettu” eri
tavalla. Siten ne pystyvät yhdistämään toimintoja, jotka eivät yleensä tapahdu
samaan aikaan. Luovilla on ylipäätään vahvemmat hermoyhteydet aivoissaan.
Tiivistäen voi sanoa, että luovuus on sekä tahdonalaista ajattelua että
spontaaneja ideoita.
Innovaatioiden
ja keksintöjen takaa löytyy usein nimenomaan luovuus. Siihen liittyy
keskeisesti uteliaisuus ympäristöä, maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan. Luova
mieli on tutkiva mieli. Onnistuessaan luovuus usein vie kehitystä eteenpäin ja
parempaan suuntaan, koska se kyseenalaistaa tavanomaiset ratkaisut ja tekee
toisen ehdotuksen asiaintiloille. Luovat ihmiset ovat yleensä avoimia uusille
kokemuksille.
Erityisen
luovia ihmisiä, varsinkin taiteilijoita, on tavattu pitää neroina. Luovuus
liitetään edelleen mututuntumalla korkeaan älykkyysosamäärään, mikä ei
välttämättä pidä paikkansa. Toiset tutkijat pitävät luovuutta yhtenä älykkyyden
osana, toiset taas käsittävät sen erillään älykkyydestä. Älykkyystestit
mittaavat loogisuutta ja pyrkimystä yhteen oikeaan ratkaisuun, luovassa
maailmassa taas ei ole oikeita ja vääriä vastauksia. Tutkijalla ei siten
välttämättä ole korkeita tuloksia älykkyystestissä. Kenties luovat vain uskaltavat
katsoa sinne, minne muut eivät katso, kuten luovuutta tutkinut kasvatustieteen
emeritusprofessori Kari Uusikylä muotoilee.
Hyvä
uutinen on se, että luovuus on kehitettävissä. Se ei suinkaan ole mikään
synnynnäinen ominaisuus, joka toisilla on ja toisilla ei, vaikka luovuudessa
saattaa toki olla jotain osittain perinnöllistä. Käy taidenäyttelyssä, leiki
lapsen tai lemmikin kanssa, keksi esineille uusia käyttötarkoituksia, kävele
uusia reittejä töihin tai kouluun, kokeile vierasta harrastusta, osallistu
kansalaisopiston kurssille, mene pakohuoneeseen – keksi itse keinoja, joilla
tuot elämääsi uusia ja ajattelua haastavia asioita.
Anne
Haikola
Psykologi,
Positive Psychology Practitioner, freelance-toimittaja
anne.haikola@hotmail.com
Lähteet:
Beaty, R.
E., Kenett, Y. N., Christensen, A. P., Rosenberg, M. D., Benedek, M., Chen, Q.,
Fink, A., Qiu, J., Kwapil, T. R., Kane, M. J., & Silvia, P. J. (2018). Robust
prediction of individual creative ability from brain functional connectivity. PNAS, 115(5), 1087-1092. doi: https://doi.org/10.1073/pnas.1713532115
Beaty, R. E., Benedek, M., Silvia, P. J., &
Schacter, D. L. (2016). Creative cognition and brain network dynamics. Trends in Cognitive Sciences, 20(2), 87-95. doi: https://doi.org/10.1016/j.tics.2015.10.004
Humalamäki,
A. (2017, kesäkuu 3). Professori kiteyttää: Missä piilee ihmisen luovuuden
salaisuus? Kaleva. Noudettu 6.6.2019
osoitteesta https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/professori-kiteyttaa-missa-piilee-ihmisen-luovuuden-salaisuus/761486/
Kanerva, A.
(2019). Taiteen musta kirja: Miesten
mielivallan historiaa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Lipponen,
K., Litovaara, A., & Katajainen, A. (2016). Voimaa: Hyvän elämän polku. Tallinna: Duodecim.
Nummenmaa,
L. (2019). Tunnekartasto: Kuinka tunteet
tekevät meistä ihmisiä. EU: Tammi.
Plucker,
J., Kaufman, J. C., Esping, A., & Avitia, M. J. (2015). Creativity and
intelligence. Teoksessa S. Goldstein, D. Princiotta & J. A. Naglieri
(toim.), Handbook of Intelligence:
Evolutionary Theory, Historical Perspective, and Current Concepts (s.
283-291). New York: Springer.
Scott, G., Leritz, L. E., & Mumford, M. D. (2004).
The effectiveness of creativity training: A quantitative review. Creativity Research Journal, 16(4), 361-388. Noudettu 13.6.2019
osoitteesta http://www.gettingsorted.com/Scott__et_al__2004_Creativity_Training.pdf
Kuvituskuvat unsplash.com
Kuvituskuvat unsplash.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti