Hallitsevatko syöminen, ruoka tai paino liikaa ajatteluasi tai arkeasi? Onko sinulla vaikeuksia erottaa tunneperäistä syömishalua fysiologisesta nälästä? Oletko muodostanut itsellesi tarkkoja syömiseen liittyviä sääntöjä? Liittyykö syömiseesi salailua, itseinhoa tai ahdistusta?
Jos vastasit kysymyksiin myöntävästi, "harrastat" todennäköisesti tunnesyömistä. Arkisena käsitteenä se on varmasti useimmille tuttu: esimerkiksi stressiin, suruun tai harmitukseen syöminen on tavallista, ja myös itsensä palkitseminen ja hemmottelu ruoalla ovat monelle arkipäivää. Psykologi Katarina Meskasen uutuuskirjasta Pysäytä tunnesyöminen (Tuuma-kustannus, 2018) kuitenkin opin, että tunnesyöminen on varsin monimuotoinen ilmiö: herkuttelun ja ylensyömisen lisäksi se voi ilmetä myös vaikkapa syömisen kontrolloimisena tai tunnesyömättömyytenä. Kirjan lukeminen laajensi käsitystäni aiheesta ja tarjosi paljon pureskeltavaa, vaikka omat syömiseen liittyvät haasteeni ovatkin enemmän nirsoilun kuin mässäilyn puolella.
Kirjan ensimmäisessä osassa tutustutaan siihen, mistä tunnesyömisessä on kyse ja millainen yhteys sillä on muun muassa lihavuuteen ja laihduttamiseen. Toisessa suunnataan huomio omaan syömiseen ja erilaisiin tunteisiin, joita tunnesyömisen taustalla saattaa muhia. Tunnesyöminen palvelee eri ihmisille erilaisia tarkoituksia: yhdelle se voi olla tunteiden säätelemistä tai turruttamista, toiselle tylsyyden torjuntaa ja tyhjyyden täyttämistä, kolmannelle itsensä palkitsemista ja energisointia - ja joillekin kaikkia näitä. Kolmannessa, viimeisessä osassa käsitellään tasapainoisemman ruokasuhteen tavoittelua ja "tunteiden sinuttelua", niiden tunnistamista ja käsittelyä muilla tavoilla kuin syömällä. Tunnesyöjä ikään kuin syö tunteensa, jolloin ne eivät ehkä tule koskaan kunnolla käsitellyiksi tai edes tunnistetuiksi. Kirja sisältää paljon konkreettisia, ratkaisukeskeisiä harjoituksia, joiden avulla lukija pääsee tutkailemaan omaa suhdettaan ruokaan.
Itsekin psykologina täytyy tietysti todeta, että pidin kovasti kirjan psykologisesta lähestymistavasta. Tunnesyömisestä tuskin voi päästä pysyvästi eroon pelkästään tapoja muuttamalla ja itseä kurittamalla. Siinähän on kyse emotionaalisten tarpeiden tyydyttämisestä, joten tunne-elämän haltuunotto on supertärkeää, jotta oppisi rakentavampia tapoja käsitellä omia tunteita. Meskanen kirjoittaa perusteellisesti tunteiden funktioista ja ilmenemismuodoista sekä erilaisista tavoista käsitellä tunteita. Minulle tässä oli paljon tuttua asiaa, ja luinkin kirjaa paikoitellen vähän hypellen, mutta monelle kirja tarjoaa taatusti paljon uuttakin pohdiskeltavaa tunteisiin liittyen - vaikkei välttämättä edes kärsisi tunnesyömisestä. Itsekin koin hyödyllisenä pohdiskella harjoitusten avulla suhdettani ruokaan ja kehooni, vaikka suhtaudunkin syömiseen aika rennolla otteella.
Ja niin, miten siitä tunnesyöpöttelystä sitten voi päästä eroon? Tässä muutama keskinen pointti:
Jos vastasit kysymyksiin myöntävästi, "harrastat" todennäköisesti tunnesyömistä. Arkisena käsitteenä se on varmasti useimmille tuttu: esimerkiksi stressiin, suruun tai harmitukseen syöminen on tavallista, ja myös itsensä palkitseminen ja hemmottelu ruoalla ovat monelle arkipäivää. Psykologi Katarina Meskasen uutuuskirjasta Pysäytä tunnesyöminen (Tuuma-kustannus, 2018) kuitenkin opin, että tunnesyöminen on varsin monimuotoinen ilmiö: herkuttelun ja ylensyömisen lisäksi se voi ilmetä myös vaikkapa syömisen kontrolloimisena tai tunnesyömättömyytenä. Kirjan lukeminen laajensi käsitystäni aiheesta ja tarjosi paljon pureskeltavaa, vaikka omat syömiseen liittyvät haasteeni ovatkin enemmän nirsoilun kuin mässäilyn puolella.
Kirjan ensimmäisessä osassa tutustutaan siihen, mistä tunnesyömisessä on kyse ja millainen yhteys sillä on muun muassa lihavuuteen ja laihduttamiseen. Toisessa suunnataan huomio omaan syömiseen ja erilaisiin tunteisiin, joita tunnesyömisen taustalla saattaa muhia. Tunnesyöminen palvelee eri ihmisille erilaisia tarkoituksia: yhdelle se voi olla tunteiden säätelemistä tai turruttamista, toiselle tylsyyden torjuntaa ja tyhjyyden täyttämistä, kolmannelle itsensä palkitsemista ja energisointia - ja joillekin kaikkia näitä. Kolmannessa, viimeisessä osassa käsitellään tasapainoisemman ruokasuhteen tavoittelua ja "tunteiden sinuttelua", niiden tunnistamista ja käsittelyä muilla tavoilla kuin syömällä. Tunnesyöjä ikään kuin syö tunteensa, jolloin ne eivät ehkä tule koskaan kunnolla käsitellyiksi tai edes tunnistetuiksi. Kirja sisältää paljon konkreettisia, ratkaisukeskeisiä harjoituksia, joiden avulla lukija pääsee tutkailemaan omaa suhdettaan ruokaan.
Itsekin psykologina täytyy tietysti todeta, että pidin kovasti kirjan psykologisesta lähestymistavasta. Tunnesyömisestä tuskin voi päästä pysyvästi eroon pelkästään tapoja muuttamalla ja itseä kurittamalla. Siinähän on kyse emotionaalisten tarpeiden tyydyttämisestä, joten tunne-elämän haltuunotto on supertärkeää, jotta oppisi rakentavampia tapoja käsitellä omia tunteita. Meskanen kirjoittaa perusteellisesti tunteiden funktioista ja ilmenemismuodoista sekä erilaisista tavoista käsitellä tunteita. Minulle tässä oli paljon tuttua asiaa, ja luinkin kirjaa paikoitellen vähän hypellen, mutta monelle kirja tarjoaa taatusti paljon uuttakin pohdiskeltavaa tunteisiin liittyen - vaikkei välttämättä edes kärsisi tunnesyömisestä. Itsekin koin hyödyllisenä pohdiskella harjoitusten avulla suhdettani ruokaan ja kehooni, vaikka suhtaudunkin syömiseen aika rennolla otteella.
Ja niin, miten siitä tunnesyöpöttelystä sitten voi päästä eroon? Tässä muutama keskinen pointti:
- Kehitä tietoisuutta omista ruokailutavoistasi, syömiseen liittyvistä uskomuksistasi ja ajatuksistasi. Tilanteen kartoittamisessa auttaa esimerkiksi ruokapäiväkirjan pitäminen, johon voi yhdistää myös syömiseen liittyvien ajatusten ja tunteiden kirjaamista.
- Harjoita tunnetaitojasi eli kykyjä havaita, tunnistaa, kokea, ilmaista ja kanavoida tunteita. Kirjan mukaan tunnetaidot ovat kuin lihas, joka pitkäjänteisellä harjoittelulla vahvistuu ja kehittyy, mutta joka myös vaatii jatkuvaa ylläpitoa pysyäkseen kunnossa. Tunnetaitoja harjoittelemalla voi oppia analysoimaan tunteita jäämättä märehtimään niitä sekä säätelemään tunteiden ilmaisua ja kokemista.
- Harjoittele tietoista läsnäoloa - niin ruokailutilanteissa kuin niiden ulkopuolella. Se auttaa niin tunteiden kuin kehollisten tuntemustenkin tunnistamisessa ja tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä tuntemusten äärelle ennen kuin reagoi niihin esimerkiksi syömällä. Tunnesyöminen on usein automaattivaihteella toimimista, totuttu toimintatapa, jota ei välttämättä aina edes tunnisteta.
- Älä tavoittele täydellisyyttä vaan tasapainoa syömisessä. Täydellisyyden tavoittelu johtaa helposti esimerkiksi tiettyjen ruokien kieltämiseen itseltä tai jatkuvaan laihduttamiseen, joka helposti kääntyy itseään vastaan. Tasapainoiseen ruokasuhteeseen kuuluvat säännöllinen ja riittävä syöminen, sekä joustavuus ja sallivuus. Kirjassa puhutaan paljon riittävän hyvästä syömisestä: kun perusteet ovat kunnossa, voi itselleen sallia myös herkuttelun.
Olen ja harrastan. Tunnesyömlstä
VastaaPoista