Kirjavinkki: Terveysmetsä

Olen jutellut täällä blogissa moneen otteeseen luontoympäristön myönteisistä vaikutuksista hyvinvointiin. Samalla aihepiirillä jatketaan, sillä tällä kertaa ajattelin vinkata mainiosta kirjasta, johon on koottu kattavasti tietoa siitä, miten luonnossa oleilu meihin vaikuttaa.

Marko Leppäsen ja Adela Pajusen kirjassa Terveysmetsä - Tunnista ja koe elvyttävä luonto (Gummerus, 2017) etsitään vastausta siihen, millaiset luontopaikat ja -kokemukset vaikuttavat ihmiseen erityisen suotuisasti. Terveysmetsällä tarkoitetaan paikkaa, jossa luonnossa oleskelun ja liikkumisen hyvinvointihyötyjä voidaan kokea keskimääräistä enemmän. Tietenkään nämä paikat eivät aina ole metsiä: ne voivat olla myös esimerkiksi kallioita, niittyjä tai avoimia rantoja, mutta pääsääntöisesti elvyttäviksi koetuissa paikoissa on myös puita ja muuta kasvillisuutta. 

Kirja rakentuu terveysmetsän tunnusmerkistön ympärille. Kukin tunnusmerkeistä esitellään omana lukunaan, jossa mukana on paitsi tutkimustietoa aiheesta, myös terveysmetsän ominaisuuksiin liittyviä, konkreettisiin paikkoihin sijoittuvia tarinoita ja kirjoittajien omaa pohdintaa. Itse pidinkin kirjassa erityisesti näistä tarinoista - tutkimustieto aiheesta oli jossain määrin entuudestaan tuttua, mutta tarinat erilaisista suomalaisista luontopaikoista ja ihmisten luontokokemuksista saivat aikaan akuutin halun lähteä tutkailemaan ja fiilistelemään omaa lähiluontoa. Kirja olikin todella viihdyttävä ja innostava ja sai minut myös pohtimaan omaa suhdettani luontoon. 

Yksi Terveysmetsä-kirjan kantavista ajatuksista on se, että tietoisuus luonnon moninaisista hyvää tekevistä vaikutuksista voimistaa niitä entisestään. Totta kai myös esimerkiksi luonnossa oleilun kesto sekä siellä käymisen tiheys ja säännöllisuus vaikuttavat asiaan, mutta ainakin omalla kohdallani tieto on lisännyt todella paljon motivaatiota lähteä luontoon. Olen aina asunut hyvin kaupunkimaisessa ympäristössä ja varsinkin teini-iästä eteenpäin liikkunut luonnossa varsin vähän, ja pitkän aikaa ajattelin, että minä en kerta kaikkiaan ole "luontoihminen". Merestä ja ruskasta olen kyllä nauttinut aina, mutta varsinkin metsää vierastin pitkään, eikä sinne juuri tehnyt mieli mennä. 

Muutamia vuosia sitten päädyin kuitenkin tekemään graduni luonnon hyvinvointivaikutuksista, ja aiheeseen perehtymisen myötä lähiluontoon jalkautuminen alkoi kummasti kiinnostaa enemmän. Joillekin luonnossa liikkuminen ehkä on itsestäänselvä osa arkea, ja moni suomalainen hakeutuukin usein luontoon ja tiedostaa sen myönteiset vaikutukset oman kokemuksensa pohjalta. Minulla on lapsuus- ja nuoruusvuosilta aika paljon vähän nihkeitä luontokokemuksia (mm. niitä pakollisia mökkireissuja, joille lähteminen ei olisi oikein huvittanut), joten tutkimustietoon perehtyminen ja aiheen fiilistely tällaisia kirjoja lukemalla ovat tehneet minulle hyvää: olen uskaltautunut etsimään itselleni sopivaa tapaa nauttia luonnosta ja huomannut, että vaikka en ehkä ole mikään asialleen omistautunut eräjorma, voin silti saada hienoja elämyksiä ja mielenrauhaa luonnosta. 

Mielenkiintoinen ja inspiroiva kirja, jota voin lämpimästi suositella kaikille luontoaiheista kiinnostuneille, luontosuhdettaan pohtiville ja kaltaisilleni kaupunkilaisille, joille metsä on kiehtova mutta silti vähän vieras tai epäilyttävä ympäristö :)