maanantai 13. maaliskuuta 2017

Sinäkin saatat olla energiasyöppö

On joitakin sanoja ja sanontoja, jotka toistuvasti saavat minut näkemään punaista. Yksi näistä on energiasyöppö ihminen - tiedättehän,  sellainen pahanilmanlintu, mielensäpahoittaja, "narsisti" (kyseistä sanaa kun käytetään nykyisin melko kevyesti), itsekeskeinen kitisijä, jotka oman hyvinvoinnin tähden pyritään sulkemaan pois omasta elinpiiristä. Usein kuitenkin unohtuu se tosiasia, että todennäköisesti olemme kaikki jossain tilanteessa olleet sellaisia. Lyhyesti sanottuna energiasyöpöistä puhuminen on mielestäni ikävän syyllistävä, itsekeskeinen ja epäempaattinen puhetapa. 

Energiasyöppöjä kuvaillaan ihmisiksi, jotka vievät enemmän energiaa kuin antavat, kuormittavat muita puhumalla taukoamatta itsestään ja omista ongelmistaan, eivät osaa suhtautua aidon empaattisesti toisiin, ehkäpä ovat täysin kykenemättömiä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Sitä en kiistä, etteikö olisi olemassa hankalia ihmisiä - totta hitossa on, mutta voitko sinäkään kirkkain silmin väittää, ettet olisi joskus rasittava, itsekäs tai negatiivinen? Ja vaikka olisitkin varsinainen huumorin ja positiivisuuden lähettiläs, saatat silti aivan huomaamattasi "syödä" jonkun toisen energiaa. 

Jokaisella on toki oikeus päättää, millaisten ihmisten kanssa vapaa-aikansa haluaa viettää, ja totta kai ihmissuhteiden toivoisi ennen kaikkea lisäävän hyvinvointia ja tuovan iloa elämään. Kaikilla meistä on kuitenkin myös huonot hetkemme tai kautemme, jolloin emme todellakaan levitä hyviä viboja ympärillemme. Usein kuulee sanottavan, että oikean ystävän tunnistaa siitä, että hän ei katoa elämästäsi silloinkaan, kun sinulla on vaikeaa. Kaikki varmasti tietävät, että kun ihmisellä on oikein vaikeaa, se on usein raskasta myös läheisille. Esimerkiksi masentuneen tai kriisin keskellä elävän ihmisen kanssa hengailu ei yleensä ole erityisen energisoivaa. Toisten tunteet ja mielialat tuppaavat tarttumaan, ja varsinkin herkkien ihmisten on usein vaikeaa vetää rajaa omien ja toisten tunteiden välille.

En kritisoi sitä, jos joku haluaa vähentää yhteydenpitoa ihmisiin, joiden kokee aiheuttavan hänelle kohtuutonta kuormitusta eikä mitään hyvää. Omasta hyvinvoinnista ja rajoista saa ja kannattaa pitää huolta - se on pidemmän päälle parasta myös kaikkien muiden kannalta, sillä totaalisen uupunut ihminen ei jaksa olla muillekaan hyödyksi tai avuksi. Energiasyöpöksi nimittelyä minun on kuitenkin vaikea hyväksyä. Tuntuu hämmentävältä, että moni julistaa suureen ääneen olevansa empaattinen ja ystävällinen ihminen, mutta "energiasyöpöille" tai "negatiivisille" ihmisille empatiaa ei tunnu riittävän tippaakaan. 

Oman käsitykseni mukaan aika usein niin kutsutun energiasyöppöyden takana on esimerkiksi masennusta, ahdistusta, tuore kriisi, pitkäaikaisia traumoja, tai ainakin taitamattomuutta käsitellä omia tunteita rakentavasti. En usko, että se, mitä jotkut nimittävät energiasyöppöydeksi, olisi pysyvä luonteenpiirre vaan pikemminkin epäsuotuisa toimintatapa, jota voi halutessaan myös pyrkiä muuttamaan.

Mielen solmujen tai traumojen hoitaminen ei tietenkään ole puolison, ystävän tai työkaverin tehtävä, mutta varmasti jokainen tuon kaltaisista vaikeuksista kärsivä toivoisi edes jonkinlaista ymmärrystä ja empatiaa läheisiltään. Tuntuu surulliselta, että moni haluaa eliminoida elämästään ihmisiä siksi, että he "syövät hänen energiaansa", vaikka loppujen lopuksi nämä energiasyöpöt saattavat pohjimmiltaan painiskella hyvinkin samankaltaisten ongelmien kanssa kuin ne, jotka energiasyöppöjä eniten vieroksuvat. 

Ja sitä paitsi se, että jonkun kanssa oleminen tekee sinusta vähemmän energisen, ei automaattisesti tarkoita sitä, että vika olisi vain hänessä: ehkä ongelma on pikemminkin siinä, että kahden ihmisen tavat olla ja viestiä eivät kohtaa. Ehkä olet itsekin juuri sillä hetkellä niin stressaantunut, alakuloinen, voimaton ja uupunut, ettet jaksa ottaa vastaan toisen pahaa oloa - mikä saattaa johtaa siihen, että toinen koetaan energiasyöpöksi, vaikka oma vetämättömyys johtuisikin pohjimmiltaan jostain ihan muusta. Harvat ihmissuhdeongelmat ovat niin yksioikoisia, että ongelman ytimen voisi paikantaa vain toiseen osapuoleen.

En tarkoita, että ystäviltä ja läheisiltä pitäisi sietää mitä tahansa. En tarkoita, että kenenkään pitäisi alistua ystävyyssuhteessa terapeutin rooliin, jota uupunut, ahdistunut tai elämäänsä pettynyt läheinen helposti tarjoaa. En myöskään tarkoita, että kaikkien ihmissuhteiden pitäisi kestää ikuisesti, jos ne pitkällä aikavälillä tarkasteltuna tuottavat enemmän pahaa kuin hyvää mieltä. Toivoisin kuitenkin, että meiltä riittäisi armollisuutta sekä itsellemme että muille - toisinaan nimittäin koen, että nykyisessä hyvinvointidiskurssissa painotetaan liian vahvasti nimenomaan armollisuutta itseä kohtaan, joskus jopa muiden kustannuksella. 

Mielestäni tavallisten ihmisten nimittely energiasyöpöiksi vahvistaa vastakkainasettelua itsen ja "niiden muiden", toisenlaisten, välillä. Usein, kun ihmiset intoutuvat puhumaan energiasyöpöistä tai negatiivisista tuttavistaan, tekisi lähinnä mieli pyytää heitä kurkkaamaan peiliin ja miettimään, onko mahdollista, että itsekin jossain tilanteessa vie tai on vienyt toisilta energiaa (mitä se energia nyt sitten tässä tapauksessa onkaan). Eikä välttämättä olisi pahitteeksi myöskään muistaa vanha tuttu viisaus siitä, että jospa kohtelisi muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa...

Kuulisin erittäin mielelläni, millaisia ajatuksia aihe teissä herättää :) 

10 kommenttia:

  1. Mhh, mielenkiintoinen postaus.
    Tunnistan pohtivani itsestäni sitä, että olenko väsyttävä ihminen - varsinkin jos satun puhumaan paljon. Yleensä kuitenkin kysyn tästä suoraan, kun emmin että ryöpsäytinkö liikaa ajatuksia päälle ja vieläpä kunnon marmatuksella.

    Pyrin suhtautumaan toisten purkauksiin myötätunnolla ja ymmärtämäänkin - ehkäpä tarjoamaan jotain lohdullista ajatusta mukaan, tai olemalla vain hiljaa. Silti on kuitenkin - harvoja - kokemuksia, joissa koen energiasyöpön olevan juuri oikea sana - ihminen joka tulee, kaataa aina negakuormansa tapaamisella, tarttuu siihen virteen vaikka kaupan käytävällä, kääntää melkeinpä kaiken negasävyyn, eikä ole valmis ottamaan vastaan yhtään muunlaisia ajatuksia. Ihmisiä, joiden kanssa sama kuvio toistuu perätysten ja perätysten. Ja minä, joka herkästi usein reagoin, minä joka tapaamisen jälkeen olen raskaassa olotilassa ja kuiviin imetty ja ärtynyt (tämä toki minun ongelmani), minä joka pyrin viljelemään hyvää energiaa jne - niin silloin koen "energiasyöpön" olevan hyvin kuvaava termi. Voin ymmärtää taustoja mikä saa ihmisen toimimaan niin ja mitä ihminen kenties siinä hetkessä kaipaa - enkä koe tuomitsevani (varmasti teen sitäkin silti). Mutta ennemminkin todettava, että tämä seura on liian raskasta nyt. Ehkäpä kyse hyvinkin usein juuri tuosta ihmisten tavoista viestiä ja olla. Joidenkin kanssa ei vain kohtaa ajatusmaailma. Eikä se tee tietystikään minun ajatusmaailmasta sitä Oikeaa, mutta juuri sen hetkiseen elämään se ei passaa. Niin kuin ei minunkaan läsnäolo ja tapa olla jollekin muulle.

    Niin tai näin - saatan minä itsekin sellainen syöppö olla. Pyrkimys kuitenkin on olla jotain muuta ja toivottavaa että tästä minulle sanottaisiin, jos näin koetaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista pohdintaa! :) Kyllä tiedän, että tuollaisia kuvaamasi kaltaisia ihmisiä todella on olemassa, valitettavasti, eikä tietenkään huonoa käytöstä tarvitse vain hyväksyä hiljaa. Varmaan ihanteellisinta olisi, jos tuollaisen "energiasyöpön" kanssa voisi ottaa asian puheeksi (jos ihminen on läheinen tai sellainen, jonka kanssa joutuu olemaan paljon tekemisissä vaikka työyhteisössä), sillä ihminen ei itse välttämättä edes tiedosta olevansa muiden silmissä hankala. Tietty tuollaista on aika vaikea ottaa puheeksi, sillä kukapa sellaista haluaisi kuulla, mutta itselläni on muutamia ihan hyviä kokemuksia siitä, että minulle on huomautettu liiallisesta "negatiivisuudesta" (en jotenkin tykkää käyttää tuota sanaa, kun mielestäni se ei kuvaa ilmiötä täydellisesti), ja olen vähitellen tunnistanut itsekin ne huonot tapani ja pyrkinyt muuttamaan niitä. Itsekin tosiaan tiedän olevani toisinaan aika hankala, kielteinen ja yli-innokas avautumaan :D

      Poista
    2. Totta, asian puheeksi ottaminen varmasti hyvä keino, vaikkakaan ei helppo :) Tosin jos "syöppö" on lähinnä hyvän päivän tuttu, niin ehkä sen hetken voi olla aidosti myötätuntoinen - jos taas se alkaa näkyä arjessa jo enemmänkin, silloin varmasti parhain avata suu.

      Mutta tosiaan, tuo energiasyöppö-sanana - sitä olen postauksesi jälkeen miettinyt. Ikävä sana ja termi. Ja varsinkin, kun moni syöppö ei paremmasta ehkä tiedä eikä siis tahallaan syöppöile, saati edes tiedä syöppöilevänsä. Luulen, että jatkossa pyrin korvaamaan tuon sanan jollain muulla, sen verran se nyt korvaan kalskahtaa :)

      Poista
  2. Aamen. Olipa hyvin kirjoitettu. Olen ajatellut ihan samaa, kun tällaisia tekstejä energiasyöpöistä on tullut vastaan, mutta onnistuit muotoilemaan ajatukset sanoiksi vielä paremmin :) Erityisesti mielestäni hyvä painottaa sitä, että vika ei yleensä ole kummassakaan osapuolessa sinänsä, vaan suhteessa (luonteiden, viestintätapojen ym. yhteesopivuudessa) ja paljon on kiinni myös tilannekohtaisista tekijöistä (miten odotukset ja tarpeet sattuvat sillä hetkellä menemään yksiin).

    Kiitos siis taas hyvästä kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa että tykkäsit! :)

      Poista
    2. Juurikin näin. Joskus se on vain se ajoitus, joka ei osu kohdilleen. Tai osuu, mutta kuluttavasti molempien osapuolien kannalta. Ja juurikin, ehkäpä jokainen voisi miettiä niitä omia luonteenpiirteitään; sitä, että riittääkö sitä mainittua "empatiaa" sitä tarvitsevalle. Toki, kuten sanottua, rajansa kaikella.

      Poista
  3. Kaikki tulkitsevat näitä tietysti omasta lähtökohdastaan. Minulla tulee ensimmäisenä "energiasyöpöstä" mieleen yksi ihminen, joka lamautti koko elämäni ja eristi minut paitsi tunteistani myös muista ihmisistä. Kaikessa piti aina olla kyse hänestä. Jos minulla oli omia huolia, harrastuksia tai ylipäätään mitään menoa (opinnot, työt), sain osakseni henkistä väkivaltaa (manipulointia, vähättelyä, syyllistämistä, itsemurhalla uhkailua) ja fyysisellä väkivallalla uhkailua. Minun olisi kuulunut omistaa elämäni hänelle, koska hänellä oli vaikeaa.

    Käyn nykyään terapiassa. Omanarvontuntoni on murskana. Tässä valossa sanalla "energiasyöppö" on minulle äärimmäisen konkreettinen merkitys: minulla ei ollut vuosikausiin energiaa mihinkään muuhun kuin sen miettimiseen öin ja päivin, miten puolustautuisin hänen vaatimustensa ja väkivallan edessä. Ei tullut mieleen "kurkistaa peiliin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää kuulla, että kohdallesi on sattunut noin ikävä ihminen. Toki aina on olemassa ihmisiä, jotka käyttäytyvät todella väärin toisia kohtaan, enkä missään nimessä tarkoita, että esimerkiksi väkivalta olisi koskaan uhrin vika tai mitenkään oikeutettua. Itse käsitän asian niin, että tuossa on kyse jo jostain pahemmasta kuin "vain" energiasyöppöydestä - tai sitten energiasyöpön käsitettä vaan joissain muissa tapauksissa viljellään vähän turhan kevyin perustein, sillä olen kuullut monien muiden käyttävän sitä hyvinkin ahkerasti.

      Kovasti jaksamista sinulle, toivottavasti terapiasta on apua ja pääset elämässä eteenpäin :)

      Poista
  4. Mielenkiintoinen teksti! Jotkut ihmiset tosiaan tuntuvat "energiasyöpöiltä". Itselle ehkä kuluttavinta on turha mariseminen ja valittaminen, en ollenkaan pahastu, jos joku oikeasti avautuu mieltä painavasta asiastaan. Mutta kaikillahan meillä on elämässä monenlaisia jaksoja, ja varmasti kaikki ottavat välillä enemmän energiaa kuin antavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Itse olen muuten huomannut, että joskus on helpompi "purkaa paineita" kitisemällä pikkuasioista, kun oikeasti mieltä painaa isompi asia - niitä isoja asioita kun on vaikea ottaa puheeksi, ja monestihan ihminen ei edes välttämättä tiedosta, mikä se ongelman ydin on, jolloin ehkä tulee purettua pahaa oloa valittamalla.

      Poista