lauantai 30. huhtikuuta 2016

Haikeudesta

Vietin torstain ja perjantain opiskelukavereiden kanssa erittäin mielenkiintoisessa ja antoisassa koulutuksessa (sen aihepiireistä myöhemmin lisää), mutta eilen sieltä kotiin kävellessä iski aivan erityisen voimakkaana tuttu tunne: niin riipaiseva haikeus, että tuntuu kuin siihen halkeaisi. Kiinnyn usein todella nopeasti ja vahvasti paikkoihin, ihmisiin ja asioihin, ja pienetkin luopumiset tuppaavat tuntumaan vaikeilta, tai ainakin haikeilta. Lisäksi ainakin viikottain, joskus useamminkin, iskee selittämätön haikeuspuuska, jolle ei löydy mitään selkeää syytä. Tunteen voi laukaista musiikki, maisema, vuosien takaa tuttu tuoksu tai maku, tuntemattoman ihmisen hymy, muisto - oikeastaan melkein mikä tahansa saattaa sytyttää kokonaisvaltaisen nostalgian, joka vie hetkeksi täysin mukanaan. Haikeus on sikäli jännittävä tunne, että sitä on hyvin vaikea kuvailla tai lyhyesti selittää: ilmeisesti se on jonkinlainen sekoitus surua, iloa, liikutusta ja jonkin sortin oivaltamista siitä, mikä elämässä on tärkeää - mutta mitkään kuvailut eivät tee oikeutta itse tunteelle. 



Eilen tajuntaani ensimmäistä kertaa kalahti todella se, että aivan lyhyen ajan kuluttua en ole enää opiskelija. Toki olen haikeillut asiaa aiemminkin, mutta vasta nyt se alkaa todella realisoitua, kun työharjoitteluakin on enää muutamia viikkoja jäljellä, ja koulukaverit ajautuvat töihin kuka minnekin päin Suomea. Tulevaisuudessa odottaa varmasti paljon kaikkea ihanaa ja jännittävää, mutta juuri nyt edessä häämöttävä tai oikeastaan jo harjoitteluun siirtymisen myötä käyntiin lähtenyt roolin muutos opiskelijasta psykologiksi tuntuu todella hämmentävältä. Olen kuitenkin ollut opiskelija tai koululainen yhtäjaksoisesti ekaluokalta asti, ja siitä identiteetistä luopuminen herättää jos jonkinlaisia ajatuksia - varsinkin, kun opiskelu on aina ollut minulle se elämänalue, jolla olen pärjännyt todella hyvin ja joka on tuntunut helpolta ja mutkattomalta. Nyt edessä on jotain aivan muuta (vaikka olenkin aika varma siitä, että jossain muodossa tulen opiskelemaan paljon kaikenlaista vielä jatkossakin), ja se jos mikä on haikeaa. Ja hiukan pelottavaakin: miten osata olla jotain, mitä ei ole koskaan ennen ollut? Tuskin kukaan odottaakaan, että muutos varsinkaan omassa mielessä tapahtuisi yhtäkkiä, mutta se ei poista jännitystä mihinkään. Ehkä ei pitäisi miettiä vaan reippaasti mennä ja tehdä kiinnostavia ja mielekkäitä asioita. Toisaalta joskus voi olla hyvä pysähtyäkin hetkeksi ja tehdä jonkin sortin tilannekatsaus siitä, missä nyt mennään ja minkä askeleen seuraavaksi ottaisi. 



Jostain syystä myös kevät saa aina mieleni haikeaksi, vaikkakin myös iloiseksi. Ehkä se liittyy jotenkin siihen, että elän vielä niin vahvasti koulumaailmassa, että siihen liittyvät luopumiset ovat aina tapahtuneet keväisin. Tai ehkä talven jälkeen heräävä luonto tuo mieleen sen, miten kaikki muuttuu ja syntyy uudelleen, kuollakseen taas muutaman kuukauden päästä pois. Vuodenaikojen vaihtumisessa on loppujen lopuksi jotain aika riipaisevaa ja toisaalta toiveikasta, ja olen todella iloinen siitä, että meillä Suomessa on selkeät vuodenajat, jotka tuovat mukavasti rytmiä elämään. 

Ai niin, myös vappu herättää minussa vuodesta toiseen jonkinlaista selittämätöntä surua ja haikeuden tunnetta. En tiedä, kuinka kieroutuneelta tämä kuulostaa, onhan vappu yleisesti pikemminkin kuplivan iloinen ja kepeä juhla - ja itsekin aion kyllä poistua kotoa haikeilemasta ja lähteä ystävän kanssa syömään ja teatteriin :) Iloista vappua vaan teillekin!

Löytyykö lukijoiden joukosta toivottomia haikeilijoita? 

kuvat pinterestistä

4 kommenttia:

  1. Täällä toinen jolle opiskelija-tittelistä luopuminen vei oman aikansa. Ja ehkä sitä kaipaa eniten juuri näin vapun tienoilla, kun joka paikka kuhisee haalariväkeä. Ihanaa aikaa, mutta työelämäkin on tuonut paljon mukavia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo edes koskaan viettänyt perinteistä opiskelijavappua (varsinkaan haalarit päällä), sitä puolta opiskelijaelämästä en jää kaipaamaan, vaan enemmänkin itse opiskelua :D Mutta kiva kuulla, että muillakin on vaikeaa! Uskon kyllä, että työelämästä löytyy myös paljon kivoja juttuja :)

      Poista
  2. Tuttu tunne. Ja sitten monesti siihen haikeuden tunteeseen liittyy silmien kostuminen. :P

    Sinulla on kyllä tosi iso muutos tulossa. Onnea tulevaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo mäkin itkeskelen haikeuden ja liikutuksen sekaisista tunteista varsin usein :)

      Poista