keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Oikea nainen

But I'm a human not a sandwich -blogin Iina heitti ilmoille #oikeanainen -haasteen, jonka ohjeistus kuului näin: Ottakaa kuva itsestänne, postatkaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. Näytetään medialle miltä näyttää oikea nainen, koska jokainen nainen on oikea nainen. 
Mitään kuvapläjäystä ei täältä suunnalta ole tiedossa, sillä blogini ei edelleenkään ole paikka, jossa haluaisin omakuviani erityisemmin jakaa, mutta aihe iski meikäläiseen sen verran lujaa, että päätin joka tapauksessa jakaa ajatukseni aiheesta täällä - tapani mukaan laajemminkin kuin pelkän ulkonäön osalta. Vaikka en miellä itseäni änkyräfeministiksi (vaan ihan vaan feministiksi), olen ollut hyvin pitkään niitä ihmisiä, jotka näkevät punaista heti, kun jossain vilahtaa sanat "oikea nainen". Tällä mystisellä oikealla naisella on toisinaan rehevät kurvit, toisinaan rasvaton ja lihaksikas fitness-kroppa, pitkät naiselliset hiukset, kiinnostusta naaman ja letin puunaamiseen, pitkät sileät sääret, naiselliset vaatteet, sisäsyntyinen kyky palvoa ja hoitaa pikkulapsia (ja siinä sivussa toki miestäkin), hieman herkkä muttei liian sentimentaalinen luonne... Lähteestä riippuen "oikean naisen" tuntomerkkejä on moneen lähtöön - ja tietysti ne ovat myös keskenään räikeässä ristiriidassa. Jokaisen ihannenainen (tai -mies) on varmasti hieman erilainen, ja saakin olla, mutta minun järkeeni ei kerta kaikkiaan mahdu ajatus oikeasta naisesta. Kuten Iinakin kirjoitti, jokainen nainen on oikea nainen. Piste. Mielestäni tästä ei tarvitsisi edes keskustella sen enempää, mutta valitettavasti tuo ajatus ei ole vielä iskostunut jokaisen kalloon, joten aihetta ei voi täysin sivuuttaa.

Minä olen joissakin asioissa ”tyypillinen nainen” - siis toteutan varmasti oikein mainiosti muutamia sukupuoleeni liitettyjä stereotypioita. Rakastan kauniita vaatteita, myös mekkoja ja hameita, ja kaupoissa kierteleminen on varsinkin aiemmin ollut minulle hyvinkin mieleistä hupia. Meikkaan lähes päivittäin, ja yksi ikisuosikeista on klassinen punainen huulipuna. Opiskelen naisvaltaista alaa. Harrastin lapsena pianonsoittoa, ratsastusta ja kuvataidetta ja tällä hetkellä balettia. Puhun mielelläni tunteista ja ihmissuhteista, ja voisi myös sanoa, että minulla on taipumusta tunteiden vatvomiseen. Puhkean itkuun helposti. En tajua tekniikasta mitään, enkä ole siitä kovin kiinnostunutkaan. Olen parempi kielissä kuin matematiikassa. Raahaan aina käsilaukussa mukana puolta omaisuutta. Mielialani vaihtelevat laidasta laitaan lyhyessäkin ajassa. Pidän pitkistä miehistä. Mitä luultavimmin vaikutan aika avuttomalta monissa käytännön asioissa, eikä minua nolota yhtään pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Luen mielelläni naistenlehtiä tai tyyliblogeja silloin, kun kaipaan aivot narikkaan -viihdettä. Pidän kokkaamisesta. 

Ja toisaalta en ole kovinkaan tyypillinen nainen: Minulla on ”poikatukka” - tai siis lyhyet hiukset, sillä en ymmärrä, miksi hiustyylin pitäisi olla kiinni sukupuolesta. En ole koskaan käynyt minkäänlaisessa kauneushoidossa, ainoastaan kampaajalla, ja sielläkin vain pakon edessä (eli valitettavasti aika usein, mikä on lyhyen kampauksen varjopuoli). En ole erityisen kiinnostunut muodista tai julkkiksista. En pidä korkeista koroista, en siitä miltä ne näyttävät enkä varsinkaan siitä miltä ne tuntuvat jalassa. En ole kovinkaan lapsirakas, enkä ole koskaan unelmoinut äitiydestä. Minusta on joskus hauskaa pukeutua niin poikamaisesti, että vastaantulijat saavat hetken arvailla sukupuoltani. Ja melko androgyyni lookki kyllä onnistuu, sillä vartalonmallini on aika poikamainen, eikä se ole koskaan erityisemmin häirinnyt minua. En ole koskaan laihduttanut. 

Meissä kaikissa on sukupuolesta riippumatta monta puolta, ja itse hahmotan itseni ensisijaisesti ihmisenä, en naisena. Tuntuu itse asiassa hieman oudolta miettiä, millainen nainen olen, sillä ajattelen itseäni yleensä siitä näkökulmasta, millainen ihminen olen. Kyllä, olen sukupuoleltani selkeästi nainen, mutta siinä se - en ymmärrä, miksi minun pitäisi nähdä kaikki erityisesti tämän yhden ominaisuuden kautta. En suoraan sanottuna tiedä, miten olen onnistunut välttymään esimerkiksi vartalokriiseiltä, jotka tuntuvat olevan tuttuja lähes jokaiselle naiselle. Totta kai minullakin on ollut omat ulkonäkökriisini, mutta ne ovat koskeneet käytännössä aina kasvoja ja hiuksia, eivät kroppaa. Kukaan meistä tuskin on täysin immuuni median naiskuvastolle, mutta minun on myönnettävä, että en useinkaan osaa täysin samastua monien naisten ulkonäkökriiseilyyn, omat kriisini kun ovat liittyneet enemmänkin henkisiin ominaisuuksiin. Minusta on äärimmäisen surullista, miten hirveästi moni nainen käyttää aikaa ja energiaa oman ulkomuotonsa murehtimiseen. Kauneutta on niin monenlaista, eikä samanlainen kauneus pue kaikkia. 


Mediaa ja samoin myös ihmisten (pääasiassa nimenomaan naisten!) puheita seuratessa tulee helposti sellainen vaikutelma, että jokaisessa naisessa on väistämättä jokin vika, jonka takia hän ei ole ”oikea nainen”. Joskus rutistaan kovasti liian laihasta tai lihaksikkaasta kauneusihanteesta, mutta aivan yhtä naurettavaa on vastata siihen julistamalla, miten ”oikeat naiset ovat kurvikkaita”. Yhden rajoittuneen kauneusihanteen korvaaminen toisella ei ole mielestäni kovinkaan hyvä idea. Kaikille pitäisi olla selvää, että vartalonmuodolla ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka oikea nainen joku on. Moni sukupuolemme edustaja peräänkuuluttaa iloisesti jotain, mitä naisellisuudeksi nimittää, mutta toisaalta naisen pitäisi olla samaan aikaan myös hyvä jätkä - eli ei ilmeisesti liikaa kummassakaan ääripäässä, jos olen yhtään oikein tulkinnut. Tietysti myös miehiin kohdistuu monenlaisia paineita ja epärealistisia odotuksia, ja ongelma onkin mielestäni nimenomaan lukkiutuneissa sukupuolirooleissa, ei pelkästään median välittämässä naiskuvassa. Olisipa ihanaa elää maailmassa, jossa jokainen huomioitaisiin ensisijaisesti omana ainutlaatuisena itsenään, josta sukupuoli on vain yksi osa. En väitä, että sukupuolten välillä ei olisi eroja, enkä myöskään kaipaa täydellistä sukupuolineutraaliutta, mutta käsitykset ”oikeista” naisista ja miehistä voisimme joka tapauksessa unohtaa. Jokainen nainen on oikea nainen, ja samoin jokainen mies on oikea mies. Niin yksinkertaista sen pitäisi olla. Ei mulla muuta. 

Olisi mielenkiintoista kuulla teidänkin ajatuksianne sukupuolesta ja sukupuolirooleista :) 

7 kommenttia:

  1. Olipa mukava kirjoitus, hyvin perusteltu ja monelta kantilta mietitty :) Oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi tästä aiheesta.

    Aihe ei oikeastaan herätä minussa tunteita, nainen kuin nainen ja mies kuin mies. En ole feministi, mutta olen luonnostaan tosi naisellinen, ja olen siitä ylpeä ja iloinen. Minusta on ihan hauskaa olla hupakko, herkkis, kotirouva, epälooginen, täysin ymmärtämätön tekniikasta ja matematiikasta ja mitä niitä muita perinteisiä naisen ominaisuuksia on. Ennen häpesin monia näitä piirteitä mutta en enää. Saan olla sellainen kuin olen.

    Se mikä surettaa on kyllä median vaikutus naisten käsitykseen kauneudestaan ja arvostaan, kuin myös miesten käsitykseen omastaan. Harva se päivä kun minulla ei ole ulkonäkökriisiä niin hiuksista, kasvoista kuin vartalosta. Ihanasti sanottu tuo että "Kauneutta on niin monenlaista, eikä samanlainen kauneus pue kaikkia." Minusta todellista ja universaalia kauneutta on aidosti hyvä ja onnellinen sydän.

    Tuli mieleen tämä: http://www.wimp.com/photos-strong/all/ Olisipa minutkin lapsena opetettu luottamaan siihen että parasta on olla oma itsensä, kauneus tulee itsensä hyväksymisestä ja avoimesta rehellisestä ilmaisusta.

    VastaaPoista
  2. Olipa mukava kirjoitus, hyvin perusteltu ja monelta kantilta mietitty :) Oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi tästä aiheesta.

    Aihe ei oikeastaan herätä minussa tunteita, nainen kuin nainen ja mies kuin mies. En ole feministi, mutta olen luonnostaan tosi naisellinen, ja olen siitä ylpeä ja iloinen. Minusta on ihan hauskaa olla hupakko, herkkis, kotirouva, epälooginen, täysin ymmärtämätön tekniikasta ja matematiikasta ja mitä niitä muita perinteisiä naisen ominaisuuksia on. Ennen häpesin monia näitä piirteitä mutta en enää. Saan olla sellainen kuin olen.

    Se mikä surettaa on kyllä median vaikutus naisten käsitykseen kauneudestaan ja arvostaan, kuin myös miesten käsitykseen omastaan. Harva se päivä kun minulla ei ole ulkonäkökriisiä niin hiuksista, kasvoista kuin vartalosta. Ihanasti sanottu tuo että "Kauneutta on niin monenlaista, eikä samanlainen kauneus pue kaikkia." Minusta todellista ja universaalia kauneutta on aidosti hyvä ja onnellinen sydän.

    Tuli mieleen tämä: http://www.wimp.com/photos-strong/all/ Olisipa minutkin lapsena opetettu luottamaan siihen että parasta on olla oma itsensä, kauneus tulee itsensä hyväksymisestä ja avoimesta rehellisestä ilmaisusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Laura! :) Pakko sanoa, että minua aina vähän hämmentää, kun joku sanoo, ettei ole feministi - heti herää nimittäin kysymys miksi! Toisaalta feminismi sanana on monille vähän luotaantyöntävä, liittyyhän siihen ties mitä kummallisia mielikuvia, ja itsekin mieluummin sanon olevani tasa-arvon kannattaja kuin feministi. Valitettavan monet mieltävät feminismin vain naisten etujen ajamisena, vaikka itse ajattelen sen laajemmin sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisenä :)

      Samaa mieltä, sisäinen kauneus on kaikista kauneinta, ja mielestäni heijastuu myös ulospäin :) En osaa pitää inhottavaa ihmistä kauniina, vaikka hänellä olisikin ulkoisesti kauniit piirteet. Aito hymy sen sijaan tekee melkeinpä kaikista kauniita.

      Poista
  3. Kiitos näistä näkökulmista! Oon miettinyt aika paljon naiseutta ja naisellisuutta ja sitä mikä nyt onkaan nainen viime aikoina. Oikean naisen kuva voi toki olla ahdistava ja tiettyyn muottiin pakottava, mut itse oon viime aikoina myös kokenut hirveästi iloa siitä "oikean naisen" kuvasta.

    Oon kotoisin lestadiolaisesta yhteisöstä, ja siellä naiskuva on vielä huomattavasti kapeampi kuin valtakulttuurissa, ja "oikean naisen" kuva on tarjonnut siihen verrattuna tosi voimauttavan tavan olla nainen. Vaikka periaatteessa varmaan toteutan jotain lukittuneita sukupuolirooleja näin, on ollut äärimmäisen tärkeää omakuvalle pystyä toteuttamaan naiseuttaan sillä tavoin kuin muutkin naiset ympärillä. Lukeutua tietyllä tavalla heidän joukkoonsa.

    En tiedä saako näistä ajatuksista kiinni ku oon itsekin ihan vaiheessa näiden kanssa, mutta teki mieli vaan sanoa ajatus sukupuolten kuvien merkityksestä omassa elämässäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, naiseuden mallit tietysti ovat erilaisia eri yhteisöissä ja alakulttuureissa (ja mielestäni lestadiolaisuutta voi hyvinkin sanoa alakulttuuriksi, sen verran olen itsekin sitä nähnyt kotiseudullani). Ja oon sitä mieltä, että ihmisellä on totta kai oikeus myös toteuttaa perinteisiä sukupuolirooleja, jos kokee ne omakseen :)

      Poista
  4. Erittäin hyvin kirjoitettu! En voisi olla enempää samaa mieltä sun kanssa.

    Mäkin haaveilen maailmasta, jossa ihmiset nähtäisiin ihmisinä eikä sukupuolina. Eivät sukupuolet loppujen lopuksi kerro juuri mitään ihmisestä. Ne eivät määrittele meistä ketään. Joissakin naisissa on enemmän maskuliinisuutta kuin miehissä, joissakin miehissä enemmän feminiinisyyttä kuin naisissa. Feminiinisyyden ja maskuliinisuuden määrät vaihtelevat kovin yksilöllisesti. Siksi on niin älytöntä, että puhutaan oikeista miehistä tai naisista.

    Jokainen meistä on erilainen kuin kukaan muu. Oon aina inhonnut sitä, kuinka kunkin pitäisi mahtua tietynlaiseen muottiin. Siinä ei ole mitään järkeä, eikä se yksinkertaisesti ole mahdollistakaan, ei luonnollista.

    Arvostan kaikenlaista kauneutta. Etenkin sisäistä kauneutta. Ulkoisesti kaunis ihminen voi olla sisältä ruma ja toisin päin. Ne ihmiset ovat kauneimpia, jotka eivät määrittele toista jonkin tietyn ominaisuuden/ulkonäön perusteella, vaan antavat yksilöiden olla yksilöitä ja arvostavat ihmisessä sitä, että tämä on oma ihana itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ronja! :) Niinpä, sukupuoli kertoo ihmisestä oikeastaan todella vähän, ja itsekin olen usein huomannut, että yhden sukupuolen siäsiset yksilölliset erot ovat usein huomattavasti suurempia kuin erot "keskimääräisen" naisen ja miehen välillä.

      Sisäinen kauneus on kyllä ehdottomasti tärkeintä, ja tosiaan mun on hyvin vaikea nähdä kauniina sellaista ihmistä, joka on luonteeltaan todella kelju - kun taas luonteeltaan ihana ihminen alkaa helposti näyttää myös kauniilta mun silmissä :)

      Poista