Sananen uskosta ja myyteistä

Vaikka en ole tippaakaan uskonnollinen ihminen, pidän kovasti pääsiäisestä, sen kristillinen sanoma ja symboliikka mukaan lukien. Kevät ja lupaus lähestyvästä kesästä, laajemmin ajatus uudesta elämästä - tai ehkä sittenkin siitä, että kaikesta huolimatta elämä jatkuu. Niin paatunut skeptikko kuin olenkin, uskontojen symboliikka vetoaa minunkin tunteisiini ja parhaimmillaan herättää ajattelemaan asioita itselle uudesta näkökulmasta. Entisenä kiihkeänä ateistina voin sanoa, että elämä on jollain tasolla rikkaampaa, kun osaa nähdä myös uskontojen - tai ehkä pikemminkin myyttien ja uskomusten, ei instituutioiden - arvon. Jokainen meistä elää tarinoiden keskellä, halusimme sitä tai emme. Mielestäni tarinoihin ei välttämättä tarvitse kirjaimellisesti uskoa nähdäkseen niiden symbolisen kauneuden.

Toivottavasti nyt kukaan uskovainen ei tästä älähdä, mutta itse suhtaudun nykyään uskontoihin (huom: siihen, mitä uskotaan, ei siihen, miten kirkko käyttää valtaa yhteiskunnassa) melko samalla tavalla kuin taiteeseen. Minulle myyttien totuusarvo on suurin piirtein sama kuin vaikkapa hyvän fiktiivisen romaanin tai runon. Kummassakaan ei ole tärkeintä se, mikä on objektiivisesti totta, vaan se, mitä puolta ihmisyydestä tai maailmasta tarina onnistuu jollain tavalla kuvaamaan. Ja tietysti se, miten ihmiset voivat tarinan avulla ymmärtää itseään ja muita paremmin tai saada lohtua ja turvaa vaikeuksien ja epävarmuuden keskellä. Tietysti uskontojen takana on epävarmuuden ja kuoleman pelkoa, sisäsyntyistä tarvetta löytää selityksiä selittämättömälle, mutta ei se mielestäni mitenkään mitätöi myyttien arvoa. Ehkä ne ovat "vain" yksi tapa saada jotain järkeä ja logiikkaa sekasorron keskelle. Ja kauneutta, ennen kaikkea kauneutta (joka tietysti on, kuten tiedämme, katsojen silmässä myös tässä asiassa). Sitä maailmassa ei ole koskaan liikaa.

 

Valoisaa pääsiäistä kaikille! :)