lauantai 1. marraskuuta 2014

Miten auttaa yksinäistä?

Olen kirjoittanut yksinäisyydestä aiemminkin, mutta tämän Hesarin artikkelin luettuani koin, että on taas sopiva hetki ottaa kantaa tähän aiheeseen, joka edelleen jää mielestäni mediassa valitettavan vähälle huomiolle - varsinkin suhteessa siihen, miten yleinen ja merkittävästi elämänlaatua huonontava ilmiö on kyseessä. Melkein jokainen on varmasti joskus tuntenut olevansa yksinäinen ja tietää, ettei kyseessä ole mikään mukava tunne. Monilla onnekkailla yksinäisyys on kuitenkin ohimenevää laatua, joten aina ei muistu mieleen, että valitettavasti on olemassa myös suuri joukko ihmisiä, jotka ovat kärsineet kroonisesta yksinäisyydestä lähes koko elämänsä ajan. Yksinäisyys tuntuu edelleen olevan hämmentävän vaiettu asia yhteiskunnassamme, ja usein olen törmännyt jopa siihen, että yksinäisyyden kokemusta pidetään niin tavanomaisena, ettei sitä edes oteta vakavasti.

Tuossa linkittämässäni jutussa käy hyvin ilmi se, miltä yksinäisyys (esimerkiksi) tuntuu, millaisena se näyttäytyy kyselyyn vastaajille. Kuitenkin se jää tässä yhteydessä vielä auki, miten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää tai ehkäistä ja miten auttaa niitä ihmisiä, joille yksinäisyys on arkipäivää. Tämä kysymys jäikin kovasti askarruttamaan mieltäni, sillä juttuhan ei ole millään muotoa helppo, mutta itse koen vahvaa tarvetta auttaa yksinäisiä, joiden kokemuksiin minunkin on usein helppo samastua. Olen varma, että lähes jokaiselta löytyy tuttavapiiristä joku, joka kokee itsensä yksinäiseksi. Et välttämättä edes tiedä, kuka hän on, sillä yksinäisyys on niitä asioita, joista avautuminen on useimmille ihmisille äärimmäisen vaikeaa. Lisäksi yksinäisyys ei välttämättä näy päälle päin: kaikki yksinäiset eivät ole niitä hiljaisia, syrjään jääviä "nössöjä", vaan heidän joukossaan on myös pärjäävältä ja sosiaaliselta vaikuttavia ihmisiä. Niinpä hyvä alku auttamiseen voikin olla erittäin yksinkertainen: kysy tapaamiltasi ihmisiltä, mitä heille todella kuuluu, ja kuuntele vastaus kiinnostuneena loppuun asti. Jos esimerkiksi joku työ- tai opiskeluyhteisössäsi vaikuttaa jäävän syrjään, ota häneen kontaktia, kysy hänenkin mielipidettään ja ajatuksiaan. Kyse ei toki aina ole yksinäisyydestä (puhumisen tarvekin vaihtelee kovasti eri ihmisten välillä), mutta pääsääntöisesti ihmiset kyllä ilahtuvat, jos joku on aidosti kiinnostunut siitä, mitä sanottavaa heillä on. Uskon, että jokainen haluaa sisimmässään tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi omana, vajavaisena itsenään.


Yhteiskunnallisena ongelmana yksinäisyys ei kuitenkaan taida ratketa aivan noin helposti. Yksinäisyys ei ole pelkästään yksilön vaan myös yhteiskunnan ongelma, ja uskoisin, että sen taustallakin on usein muutakin kuin yksilöpsykologisia seikkoja tai välittömiä kokemuksia esimerkiksi kiusaamisesta tai syrjinnästä. Nykypäivän suomalainen kulttuuri ei valitettavasti ole aivan sieltä yhteisöllisimmästä päästä: kuten kaikki tiedämme, omatoimisuutta, pärjäämistä ja itsenäisyyttä arvostetaan meillä todella paljon. On tavallista mutta melko yksioikoista sanoa, että jokainen on oman onnensa seppä. Tavallaan toki on, ovathan omat asenteet, ajattelutavat ja muut vastaavat tärkeitä tekijöitä psyykkisessä hyvinvoinnissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että nekään eivät synny tyhjästä eivätkä ole automaattista seurausta tietynlaisesta synnynnäisestä temperamentista, vaan mielen sisällöt kehittyvät aina vuorovaikutuksessa sosiaalisen ympäristön kanssa. Yksinäisyyden torjumiseen ja vähentämiseen tarvitaan siis myös muutoksia yhteiskunnan tasolla. Miten esimerkiksi koulussa voitaisiin yrittää vaikuttaa asiaan? Tuntuu melko surkealta, että nuoret ovat koulussa kyllä ihmisten ympäröiminä kaiken aikaa, mutta silti osa heistä ei tunne saavansa yhteyttä muihin ihmisiin. Kuvittelisin, että jopa kiusaamiseen puuttuminen on tavallaan helpompaa kuin yksinäisyyden käsittely yhteisössä: ketään kun ei voi pakottaa olemaan toisen ystävä, vaikka ystävälliseen ja toisia huomioivaan käytökseen onkin tärkeää kannustaa.

Vaikka laajemman tason ratkaisujen löytäminen on todella suuri haaste (eikä todennäköisesti kenenkään yksittäisen ihmisen ratkaistavissa), ei kannata vaipua ajattelemaan, että ei itse voi tehdä asioille mitään. Jokainen nimittäin voi, omassa elämänpiirissään ainakin, sieltähän kaikki muutenkin lähtee. Kaikkien ei luonnollisestikaan tarvitse hakeutua varsinaiseen auttamisammattiin, mutta hyvin monessa muussakin työssä ihmisten huomioiminen ja kunnioittaminen omana itsenään on mahdollista ja tärkeääkin - kuten myös (ja ennen kaikkea) omassa lähipiirissäkin. Älä ota kenenkään kokemuksia itsestäänselvyyksinä. Älä kuvittele, että ihminen, joka vaikuttaa ulospäin menestyvältä ja sosiaalisesti taitavalta, ei voisi sisimmässään olla yksinäinen. Älä ylipäätään oleta, vaan kysy ja kuuntele.

5 kommenttia:

  1. Mäkin jäin kovasti miettimään yksinäisyyttä ton artikkelin luettuani - ja toisaalta myös nyt, kun viime vkolopun jälkeen alko keskustelu äitien uupumuksesta. Yksinäisyyttä esiintyy lähes joka puolella, mutta sitä helposti sulkee silmänsä siltä tai tekee oletuksia toisten ihmisten kokemuksista ulkoisen habituksen tai mielikuvan perusteella. Oon ollut itse aika kova suorittaja elämässäni ja luulen, että taustalla on painanut ainakin jossain vaiheessa just yksinäisyyden kokemus - suorittamalla sitä pääsi ainakin näennäisesti pakoon. Ulkoisesti hyvältä näyttävä elämä ei siis välttämättä ole sitä pintaa syvemmältä ja ihmisten kokemukset voi poiketa hyvinkin paljon siitä, miltä ne ulospäin näyttää. Koitankin itse, omista kokemuksista viisastuneena, välttää turhien oletusten tekemistä ihmisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, harvoin toisten ihmisten yksinäisyyttä tulee ajatelleeksi, koska eihän siitä juuri kukaan ihan äkkiä puhu :/ Mulla on jollain tavalla vähän sama juttu, että yritän peittää epämukavia tuntemuksia kaiken puuhastelun alle, vaikka parempi varmasti olisikin kohdata tunteet sellaisena kuin ne ovat. Mutta kuten sanoit, kokemuksesta viisastuu! :)

      Poista
  2. Minä taas kaipaan niitä yksinäisiä hetkiä, kun kokoajan on hälinää ympärillä. Vain harvoin saan olla ihan yksin, omine ajatuksineni. Tasan ei käy onnen lahjat...
    http://tanssitytto.wordpress.com

    VastaaPoista
  3. Ei toiminu linkki. (Puuttuu kenoviiva). Toimisko nyt: http://tanssitytto.wordpress.com/

    VastaaPoista
  4. Ei näköjään toimi vieläkään. No ei voi mitään...

    VastaaPoista