torstai 25. huhtikuuta 2013

Mitä hyvinvointi on?

Viime aikoina olen lueskellut lukuisista blogeista pohdintaa siitä, mihin hyvinvoinnin käsitteellä nykyisin viitataan (ja mihin sillä tulisi viitata). Olemme kaikki varmasti yhtä mieltä siitä, että hyvinvointi ei ole vain pahoinvoinnin puuttumista vaan jonkinlaista kukoistamista. Itse taipuisin ajattelemaan, että hyvinvointi ja onnellisuus (joita voi pitää melkein synonyymeina, jos hyvinvointia ajatellaan laaja-alaisesti) ovat jokaisen kohdalla erilaisia: samat asiat eivät edistä kaikkien hyvinvointia eivätkä tee heitä onnellisiksi.

Blogien ja naistenlehtien kiehtovassa maailmassa hyvinvoinnin esittämistavat ovat aika yksioikoisia: välillä tulee sellainen mielikuva, että hyvinvoiva ihminen on fyysisesti loistokunnossa oleva himourheilija (joka treenaa salilla, lenkkeilee ja ehkä vähän joogaa vastapainoksi, ja tekee kaikkea tätä hyvin tavoitteellisesti), joka ei himoitse karkkia ja pullaa eikä varsinkaan eineksiä vaan kokkailee kaiken päivää luonnollisista raaka-aineista gourmet-aterioita (joiden ravintoarvot on tietysti tarkkaan laskelmoitu), meditoi (tai tekee trendikkäitä mindfulness-harjoitteita, jos meditointi sanana kuulostaa liian hörhöltä) silloin, kun tuntee olonsa stressaantuneeksi, ja kaiken tämän ohella ehtii tietysti myös tehdä työnsä ja ylläpitää ihmissuhteitaan.

Large
Näinkö yksinkertaista hyvinvointi on?

En haluaisi toistaa lukion oppikirjojen latteuksia, joissa ihmisestä puhutaan aina psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena, mutta tottahan se on - ja ilahduttavaa kyllä, kaikki nämä puolet löytyvät myös tuosta mediassa puhki kulutetusta hyvinvoinnin esittämistavasta. Sen puute on kuitenkin yksioikoisuus ja normatiivisuus; aivan kuin meidän kaikkien pitäisi tehdä juuri noita tiettyjä asioita voidaksemme hyvin! Tunnustan olevani änkyrä, mutta suhtaudun yleensä hyvin epäluuloisesti kaikkiin yksinkertaisiin "paremman elämän resepteihin" ja jaksan aina muistutella muita siitä, että ihmisiä on niin moneen lähtöön, että niin helpot kaavat eivät vain voi päteä kaikissa tilanteissa.

Edellä mainitulla tavalla käsitteellistetty hyvinvointi on nykyään aikamoinen trendi-ilmiö, jota jotkut ovat nousseet myös vastustamaan: aina toisinaan kuulee juttuja siitä, miten muut ihmiset paheksuvat tai vähintään suurieleisesti ihmettelevät sitä, että joku on alkanut vaikkapa treenaamaan tavoitteellisesti tai syömään terveellisesti - ja jotkuthan pitävät kaikkea henkisestä hyvinvoinnista puhumistakin vähän epämääräisenä hihhulointina. Jos jo valmiiksi hoikka ja hyväkuntoinen ihminen päättää muuttaa elämäntapojaan terveellisemmiksi tunteakseen olonsa paremmaksi, joku varmasti muistaa kysyä, miksi ihmeessä hän tekee niin, vaikka hänen ei tarvitse laihduttaa. Toki tässä on varmasti paljolti kyse kateudesta - voihan se olla vähän lannistavaa, kun kaveri näkee vähän vaivaa ja muuttuukin vähitellen pirteämmäksi, onnellisemmaksi ja urheilullisemmaksi. Toki nykyinen fitness-trendi on terveellisempi kuin pakkomielteinen laihduttaminen tai jokin vastaava, mutta vieroksun silti aika lailla sitä, että moni liittää fitnessin ja hyvinvoinnin niin tiukasti toisiinsa. Omasta mielestäni urheilullisuus ei nimittäin ole mikään välttämättömyys hyvinvoinnille.

 Large

Ja niin, mitä se hyvinvointi sitten minun mielestäni on? Aika mahdotonta määritellä, mutta sanoisin, että hyvinvoiva ihminen on sellainen, joka viihtyy omassa kehossaan ja omassa elämässään, kokee maailman merkitykselliseksi, jonka mieliala on pääosin myönteinen (toki negatiivisia tunteita on ajoittain lähes kaikilla), joka kykenee muodostamaan ja ylläpitämään rakentavia ihmissuhteita, ei anna irrationaalisten pelkojen rajoittaa itseään vaan uskaltaa toteuttaa unelmiaan ja elää sellaista elämää kuin haluaa, kuuntelee sekä tunteitaan että järkeään (joita ei oikeastaan edes voi erottaa toisistaan kokonaan) ja yksinkertaisesti kokee olevansa onnellinen. Toki fyysinen hyvinvointi on kiinteässä vuorovaikutuksessa psyykkisen puolen kanssa, mutta kannattaa myös muistaa, että kroonisesti sairas tai vammainen ihminenkin voi olla paljon onnellisempi kuin huippukunnossa oleva fitness-urheilija. Ravinto, liikunta ja muut tekijät toki vaikuttavat elimistön toimintaan ja sitä kautta psyykeen, mutta niistä onnellisuus/hyvinvointi tuskin on pelkästään kiinni.

Tämän paasauksen lopuksi kuulisin mielelläni, millaisia mietteitä teillä on hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja siitä, mistä ne koostuvat :)

8 kommenttia:

  1. Oon tässä kevään korvalla huomannut, että onnellisuuttani on huomattavasti lisännyt ympäristön vaihtelevuus, kuten leskenlehdet, mehiläiset ja aurinko.

    Mun mielestä jokainen ihminen ei välttämättä tarvitse liikkua joka päivä ahkerasti ja karttaa kaikkia herkkuja tolkuttomasti, sillä omaan hyvinvointiin kuuluu ne asiat, jotka tekevät sinusta onnellisen ja TERVEEN oloisen. Se, että käyt joka päivä Mäkissä ja kuljet pienimmätkin matkat bussilla, ei tee sinusta hyvinvoivaa, eikä onnellista, vaikka niin hetkeksi itsellesi sanelisit.

    Nykyinen hyvinvointitrendi on mun mielestä aika outoa, koska mä en ole ikinä edes pahemmin ajatellut asiaa. Teen asioita, jotka saa mun mielialan kohoamaan tavalla tai toisella. Joskus se tapa saattaa olla hullu treeni salilla tai 2 levyä Fazerin sinistä.

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllähän se terveys tietysti on osa hyvinvointia, mutta mun mielestä se ei vielä tee ketään onnelliseksi, ainoastaan tarjoaa hyvät edellytykset sille :) Ja toisaalta mä kyllä uskon, että se joka päivä Mäkissä käyvä ja bussilla kulkeva tyyppikin voi olla onnellinen - tietenkään mikään tuollainen tapa (kuten ei pelkkä terveellinenkään ruokavalio) varsinaisesti tee ketään onnelliseksi, mutta eiköhän onnellisuus ole ihan mahdollista, vaikka söisi mitä tahansa. Tietysti tosin sillä roskaruoka-addiktilla voi koitua syömisestä ja velttoilusta pahoja terveysongelmia, jotka alentavat hyvinvointia, joten ei se tietenkään suositeltavaa ole :D

    VastaaPoista
  3. Juurikin näin, oon erittäin samaa mieltä sun kanssa.:) Hyvinvointi koostuu juurikin niin psyykkisestä, fyysisestä kuin sosiaalisestakin puolesta ja uskon hyvinvoinnin olevan enemmänkin kuin vain osiensa summa. Nään merkityksellisenä oman onnellisuuden ja tyytyväisyyden kannalta erityisesti sen, että oma elämä rakentuu niistä asioista, jotka on itselle mieluisia ja yksilö saa toteuttaa tärkeenä pitämiään asioita omalla tavallaan. Puolestaan se, kuinka suurena yksilö näkee omat mahdollisuutensa vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa ja hyvinvointiinsa liittyy hyvin paljon siihen, kuinka sinut itsensä kanssa yksilö on.

    VastaaPoista
  4. Anneli, joo, minustakin tuo itsensä toteuttaminen ja itsetunto ovat ehdottomasti supertärkeitä juttuja onnellisuuden kannalta :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä pointti tuo, että mediassa esitellään aika normittavaa ja kaikille yhteistä tietä onnellisuuteen. Kuitenki pitää noita juttuja osata lukea järjen kanssa: tietty tapa liikkua, elää, syödä, olla ei todellakaan sovi kaikille. Musta ne voi pikemminkin ajatella yleisinä suuntaviivoina, joita jokainen voisi ainakin kokeilla ja pyrkiä. Tiettyjen hyvinvointia tukevien perustuksien ympärille voi sitten rakentaa oman onnellisuuspalettinsa.

    Onnellisuus taitaa ilmeisesti lopulta olla tunne, eli se on hyvin lyhytaikaista ja hetkellistä huippuhetkeä. Hyvinvointi rakentuu sitten pidemmällä aikavälillä. Ja kun ihminen on hyvinvoiva, on helpompaa kokea onnea. Eli voihan ihminen totta kai olla hetken onnellinen vedettyää Mäkkärin hampurilaisen tai muun addiktiota aiheuttavan aineksen, mutta ainakin tässä nimenomaisessa esimerkissä se ei ole omiaan rakentamaan hyvinvointia.

    Mutta itsetuntemus ja itsensä toteuttaminen ovat todella keinoja parhaaseen elämään. :)

    VastaaPoista
  6. Merituuli, jep, kyllähän yleisiä suuntaviivoja on tietyssä mielessä ihan hyväkin olla, mutta moni tuntuu unohtavan, että vaikka ne perustuisivat tieteelliseen tutkimukseen (eivätkä kaikki todellakaan edes perustu...), ne ovat silti aina karkeita yleistyksiä. Sama pätee kyllä moniin muihinkin psykologian ja kaiken tieteen ilmiöihin, yleistämisestähän ihmistieteissä pitkälti on kyse, mutta silti monet tuntuvat hakevan niistä absoluuttisia totuuksia.

    Onnellisuutta voi toki määritellä monilla eri tavoilla, mutta itse en ajattele sitä lyhytaikaisena tunteena vaan pikemminkin pitempiaikaisena mielialana tai olotilana. En tiedä, millä nimellä lyhytaikaisia huippuhetkiä olisi syytä kutsua, mutta olen sitä mieltä, että onnellisuus ei ole mikään tietyllä hetkellä havaittavissa oleva yksittäinen tunne, kuten vaikkapa ilo, innostus, viha tai suru, vaan pikemminkin onnellisuus on pitemmän aikavälin ilmiö, joka koostuu niistä "yksinkertaisemmista" tunteista :) Mutta toki asiaa voi käsitteellistää eri tavallakin, ei onnellisuudelle taida olla yhtä ainutta, oikeaa määritelmää :)

    VastaaPoista
  7. Tämähän on lopulta yksi semanttinen kielipeli vain miten onnellisuuden haluaa määrittää. :) Eipä sillä lopulta väliä ole, sanat ovat vain sanoja. Meillä näyttää kuitenkin olevan sama merkitys - käytämme vain eri käsitteitä ilmiön kuvaamiseen. Välillä naurattaa kun kohtaa erinäisiä kiistoja eri koulukuntien kesken kun lopulta pauhataan ihan samasta asiasta, mutta halutaan vain vääntää niille itse keksityt termit.

    VastaaPoista
  8. Joo totta, siitä saa aika hyvin kiistoja aikaiseksi, kun keksii määritellä ilmiöitä vähän eri tavalla kuin muut :D Mutta valitettavasti sanat eivät ole vain sanoja, vaan itse ajattelen, että niillä myös rakennetaan todellisuutta.

    VastaaPoista