Mindfulness-ähky

Vietin tänään lähes koko päivän yliopistolla ainejärjestömme järjestämässä mindfulness-koulutuksessa, joka sisälsi hieman teoriaa mutta ennen kaikkea käytännön harjoituksia. Mindfulness ei ollut minulle ennestään täysin vieras asia, mutta silti päivä tarjosi minullekin paljon - en muista, milloin olisin viimeksi tuntenut mieleni näin kirkkaaksi ja levänneeksi! Kotiin palattuani olisi tehnyt mieli vain lähteä ulos haahuilemaan päämäärättömästi ja tuijottamaan järvelle, ei ollut minkäänlaista halua koskeakaan tietokoneeseen, televisioon tai edes kännykkään, jota yleensä räplään aivan liikaa (ja kyttään Facebookia vähintään parin tunnin välein). Olen kokeillut omatoimisesti meditointia aiemminkin pieninä annoksina, mutta olen usein kokenut olevani liian kärsimätön siihen. Huomasin kuitenkin, että ryhmässä tehtävä harjoitus tuntui paljon helpommalta: kun muutkin istuivat hiljaa ja ohjaaja opasti rauhallisesti, oli huomattavasti helpompi keskittyä kuin yksin kotioloissa - puhumattakaan siitä, että kokemuksia on aina kiva päästä purkamaan heti tuoreeltaan kavereiden kanssa.

Mindfulness on ollut pinnalla viime aikoina sen verran, että varmasti tekin kaikki tiedätte siitä jotain, mutta kerrataan kuitenkin perusteet: mindfulness tarkoittaa siis suomeksi tietoista läsnäoloa tai tietoisuustaitoja, tietoisuutta kehon tuntemuksista, aistihavainnoista sekä mielen tuottamista kokemuksista, tulkinnoista, ajatuksista ja tunteista. Siihen liittyy hyväksyvä asenne: maailmaa ja itseä pyritään havainnoimaan sellaisena kuin se on. Olennaista on myös ymmärtää ero oman itsen ja ajatusten sekä tunteiden välillä: emme ole yhtä kuin ajatuksemme ja tunteemme, eivätkä ne ole aina totuuksia vaan pikemminkin omia tulkintojamme maailmasta. Siksi toisinaan on parempi antaa ajatusten ja niiden mukana tunteiden tulla ja mennä takertumatta niihin.


kuva

Tietoista läsnäoloa voi harjoittaa esimerkiksi meditoimalla. Tänään teimme meditointiharjoituksia istuen, maaten ja kävellen, ja kaikissa ideana oli keskittyä omaan hengitykseen tai hetkessä ilmeneviin tuntemuksiin tai aistihavaintoihin. Harjoitukset kestivät noin 20 minuuttia, mikä etukäteen ajateltuna kuulosti hirmuisen pitkältä ajalta - miten tällainenkin ikiliikkuja pystyisi tönöttämään noin pitkään samassa asennossa ja kuuntelemaan omaa hengitystään? Itse asiassa se sujui yllättävän vaivattomasti - ainoastaan istumameditaatiossa teki mieli vääntyillä ja kääntyillä, kun hyvän asennon löytäminen oli niin vaikeaa. Kävelymeditaatio, jossa tepasteltiin hitaasti ympäri huonetta keskittyen jalkojen liikkeisiin ja tuntemuksiin, tuntui sen sijaan huomattavasti helpommalta, joskaan ei yhtä fyysisestä yhtä rentouttavalta kuin makuuasennossa tehty harjoitus.

Meditointi (tai jooga) ei kuitenkaan ole ainoa tapa olla tietoisesti läsnä: itse asiassa parasta mindfulness-harjoitusta voikin olla vaikkapa juokseminen, tanssiminen, keskusteleminen, ruoanlaitto tai vaikkapa hampaiden harjaaminen, kunhan pitää mielen kiinni käsillä olevassa tekemisessä. Nykyhetkeen kannattaa keskittyä, sillä se on oikeastaan ainoa, mikä on totta: menneisyys on jo mennyttä ja muistojen värittämää, eikä tulevaisuudesta voi koskaan tietää. Tietoista läsnäoloa voi tuoda mukaan myös vuorovaikutukseen. Meditoinnin lisäksi teimme pariharjoituksen, jossa piti välillä olla hiljaa ja vain katsoa paria silmiin, ja välillä taas toisen piti puhua ja toisen kuunnella mahdollisimman tarkkaavaisesti, arvostelematta mielessään kaverin juttuja. Silmiin tuijottaminen tuntui tietysti kauhean vaikealta aluksi, sillä eihän sellaista tapittamista juuri tavanomaisessa vuorovaikutuksessa harrasteta. Vähitellen se kuitenkin muuttui helpommaksi, ja aloin jopa tuntea pieniä välähdyksiä siitä, millaista on hyväksyä vuorovaikutuksen toinen osapuoli juuri sellaisena kuin hän on, ilman analysointia ja arvostelua. Ja tietoinen kuunteleminen on taatusti sellainen taito, josta ihan jokaiselle olisi hyötyä arkielämässä!


kuva

Ja mitä hyötyä tietoisesta läsnäolosta sitten on? Miksi ei olisi aivan yhtä hyvä vaihtoehto elää jossain omissa maailmoissaan, tajuamatta mitään siitä, mitä ympärillä ja omassa itsessä tapahtuu? Toki valinta on jokaisen oma, mutta mindfulness-harjoitteilla on todettu olevan vaikutusta esimerkiksi stressinhallintaan ja stressistä johtuviin fyysisiin vaivoihin, unihäiriöihin, ahdistuneisuuteen, masentuneisuuteen, pelko- ja paniikkireaktioihin sekä kroonisiin kiputiloihin. Lisäksi sen ajatellaan yleisesti edistävän onnellisuutta, tyytyväisyyttä ja tasapainoista hyvinvointia. Tietoista läsnäoloa hyödynnetään nykyään kognitiivisissa psykoterapioissa ja psykologisessa työssä ylipäätään, ja aloin itsekin miettiä tänään, että melko varmasti tulen joskus työelämässäkin olemaan tekemisissä tietoisuustaitojen kanssa. Aihe on ainakin perin kiinnostava, ja taidan perehtyä siihen vielä tarkemmin :)

Tähän loppuun voisin vielä mainostaa Jon Kabat-Zinnin kirjaa nimeltä Olet jo perillä - Tietoisen läsnäolon taito, jossa esitellään varsin helposti lähestyttävästi erilaisia mindfulness-harjoituksia ja ylipäätään koko tietoisen läsnäolon ideaa. Eräs ystäväni suositteli kirjaa minulle noin vuosi sitten, jolloin mindfulness oli minulle vielä aika mystinen käsite, mutta kirjan lukeminen selvensi asiaa paljon ja tarjosi käytännönläheisiä vinkkejä siitä, miten läsnäoloa voisi ujuttaa mukaan omaan elämään.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa kaikille!