Viisas elämä -messut - mitä jäi käteen?

Vierailin kuluneena viikonloppuna täällä Tampereella nyt toista kertaa järjestetyillä Viisas elämä -hyvinvointimessuilla, joiden tarjonta koostui erilaisista luennoista, työpajoista ja joogan sekä muutaman muun kehon ja mielen hyvinvointia (oletettavasti) edistävän lajin tutustumistunneista. Lisäksi paikalla oli tietysti varsin kirjava joukko näytteilleasettajia, joiden pisteiltä sai ostaa vähän sitä sun tätä terveellisistä herkuista ja populaaripsykologisista teoksista mitä hulvattomimpaan rajatietokirjallisuuteen ja energiahoitoihin. Osallistuin tämäntyyppisille messuille ensimmäistä kertaa, ja myönnettävä on, että ennakkoluulojakin oli jonkin verran, olenhan jokseenkin tieteellisen maailmankuvan omaava skeptikko, johon ei ihan uppoa kirjallisuus esimerkiksi luonnonhengistä tai kuun vaiheiden vaikutuksesta rakentamiseen (molemmat bongattu messuilta). Kuitenkin erilaiset lähestymistavat ihmisen hyvinvointiin kiinnostavat kovasti, ja messuilta löytyikin monenlaista mielenkiintoista ja ehkä vähän ajatuksia avartavaakin ohjelmaa, vaikka omasta näkökulmastani kaikkein hörhöimmät jutut jätinkin välistä.

Ensimmäisenä messupäivänä lauantaina kuuntelin arabian kielen ja islamin tutkijan Jaakko Hämeen-Anttilan tarinointia ruoan kulttuurisista merkityksistä (hyvin kiinnostava aihepiiri muuten) ja heti perään hänen vaimonsa Virpin (kirjailija ja intialaisen kulttuurin tuntija) innostunutta ja innostavaa luentoa siitä, miten luovan kirjoittamisen avulla voi päästä käsiksi tiedostamattoman mielen sisältöihin, tuoda niitä näkyväksi symbolisessa muodossa ja tulla sinuiksi itsensä kanssa. Innostun ja inspiroidun itsekin hyvin helposti, kun kuuntelen jonkun puhuvan minua jo valmiiksi kiinnostavasta teemasta noin suurella sydämellä. Nytkin suunnittelen taas, että pitäisi pitkästä aikaa varmaan alkaa puuhastella jotain pientä myös luovan kirjoittamisen parissa... Joka ikinen aiheesta puhuva kirjoittaja yleensä muistuttaa, että ei kannata odotella inspiraatiota tai velloa itsekritiikissä vaan pikemminkin ottaa kynä käteen ja kirjoittaa jotain, ihan mitä tahansa. Vaikka tuo neuvo on kuultu monen monta kertaa, itse ainakin olen sen verran perfektionisti, että kaipaan tasaisin väliajoin muistutuksen siitä, että tärkeintä on ylipäätään tehdä ja harjoitella, ja jokainen hyväkin kirjoittaja on kirjoittanut elämässään hirmuiset määrät huonoa ja keskinkertaista tekstiä.

Lauantai-iltapäivänä päädyimme kavereideni kanssa myös Leena Pennasen mindfulness-työpajaan. Pennanen on alan uranuurtaja, joka on yli kymmenen vuoden ajan tehnyt tietoisen läsnäolon menetelmiä tutuksi Suomessa. Eri alojen asiantuntijoiden työskentelyä on aina mielenkiintoista päästä seuraamaan, ja olikin kiehtovaa ensimmäistä kertaa tehdä mindfulness-harjoituksia noin kokeneen asiantuntijan johdolla. Tunnin työpajan aikana kokeiltiin kolmea tietoisen läsnäolon harjoitusta: mindfulness-joogaa, jossa tehtiin hyvin yksinkertaisia liikkeitä kehon tuntemuksiin keskittyen, kehomeditaatiota, jossa kohdistetaan huomio vuorotellen kehon eri osien tuntemuksiin, ja lopuksi tietoista kuuntelua, jossa tarkoitus oli kuunnella harjoitusparin puhetta pari minuuttia täysin keskittyneesti, kommentoimatta mitään väliin. Harjoitukset olivat minulle entuudestaan tuttuja mutta silti haastavia (valitettavasti en ole vieläkään onnistunut vakiinnuttamaan muodollisia tietoisen läsnäolon harjoituksia osaksi arkipäivääni, vaikka ilmeisesti pitäisikin, kun niiden tekemisestä tulee aina niin harvinaisen hyvä ja tyyni olo), ja tällainen tunnin intensiivinen keskittymistuokio teki todella hyvää muuten melko hektisen messupäivän keskellä.

Myös sunnuntain aloitin mindfulness-merkeissä Aleksi Litovaaran luennolla, jonka aluksi annettiin tehtäväksi halata sydämellisesti vierustoveria, tuttua tai tuntematonta. Minuun ei ehkä ihan vetoa tuollainen kertarysäyksellä pois mukavuusalueelta -lähestymistapa, mutta luennosta jäi silti loppujen lopuksi hyvä mieli, sillä siellä jäi kerrankin aikaa yleisön kysymyksille ja keskustelulle, mitä ei voi aivan sanoa kaikista muista messujen tilaisuuksista. Esimerkiksi erityisherkkyyteen perehtyneen ja siitä pari kirjaa kirjoittaneen Janna Satrin luento herkkyydestä ja kiusaamisesta näytti inspiroivan yleisössä paljonkin keskustelua ja ajatuksia, mutta aika loppui kesken - valitettavasti, sillä itse olisin ollut kiinnostunut erityisesti juuri yleisön kommenteista, onhan herkkyysaihe muuten jo melko tuttu. Satri vaikuttaa muuten esiintyjänä juuri sellaiselta, joka ehkä vetoaa moneen introvertimpaan erityisherkkään, hän nimittäin esiintyy asiantuntevuudestaan huolimatta melko ujon ja hillityn oloisesti. Täysin päinvastainen esiintyjä sunnuntaina puolestaan oli brittiläinen positiivisen ajattelun puolestapuhuja Brian Mayne, jonka yksinkertaistavaa ja helppoheikkimäistä luentoa emme kestäneet kuunnella kuin ehkä puoleenväliin. Esiintyjiä on tietysti moneen makuun, mutta meikäläiseen ei ole koskaan vedonnut sellainen tyyli, että luvataan ihmisille kaiken mahdollisen järjestyvän, kunhan vain noudattaa jotakin tiettyä, yksinkertaistettua menetelmää. Kunpa ihmismieli toimisikin niin yksinkertaisesti kuin eräät väittävät, varmasti meidän kaikkien elämä olisi silloin paljon helpompaa - mutta ehkä myös vähemmän mielenkiintoista, sillä juuri moniulotteisuushan tekee ihmismielestä niin kiinnostavan tutkimuskohteen :)

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä - ja hyvä muistutus siitä, miten avartavaa on välillä hankkiutua kasvotusten erilaisten näkökulmien kanssa sen sijaan, että tyytyisi vain hymistelemään samanmielisten seurassa.

Kirjavinkki: Stressin luomuhoito

Sain Gummerukselta arvioitavaksi Mia Jokinivan uutuuskirjan nimeltä Stressin luomuhoito: Täsmätekniikat hengähdyshetkiin. Jokiniva toimii yritysvalmentajana, kouluttajana sekä jooga- ja meditaatio-opettajana, ja häneltä on pari vuotta sitten julkaistu niin ikään stressinhallintaa käsittelevä Hengähdyshetkiä-kirja, jota tosin itse en ole lukenut. Stressinhallinta on kuitenkin aiheena erittäin kiinnostava, ja olen niin opintojen, aiemman työharjoittelun kuin itseopiskelunkin myötä tutustunut siihen melko perusteellisesti. Opittavaa kuitenkin riittää aina, ja tämän kirjan lukeminen herätti uudelleen vähän tauolla olleen innostukseni juuri tätä aihetta kohtaan. Välillä tuntuu, että stressistä puhutaan jatkuvasti sanomatta juuri mitään uutta tai hyödyllistä - melkein mistä tahansa ongelmista voidaan syyttää stressiä (jolla yleensä tarkoitetaan nimenomaan työ- tai opiskelustressiä, vaikka totta kai stressi voi liittyä muihinkin elämänalueisiin). Valitettavan usein unohtuu, että stressi on nimenomaan omaa reaktiotamme tilanteeseen, jonka vaatimuksista emme usko tämänhetkisten voimavarojemme avulla selviytyvän. Totta kai jotkut tilanteet yksinkertaisesti ovat omiaan aiheuttamaan stressiä, mutta siitä huolimatta olisi hyvä pitää aina mielessä, että stressin kokemiseen ja siitä selviytymiseen voi myös itse vaikuttaa aika paljonkin. Kukaan tuskin on väittämässä, että stressaaminen tai stressaamattomuus olisivat pelkkiä valintoja (ovathan jotkut kerta kaikkiaan alttiimpia stressin kokemiselle kuin toiset). Onneksi jokaisella on kuitenkin mahdollisuus pieniin muutoksiin, jotka voivat kuitenkin parhaimmillaan vähentää stressin kokemista merkittävästi.

Kuten kirjan nimikin kertoo, Stressin luomuhoito esittelee varsin monipuolisesti erilaisia harjoituksia, joiden avulla voi vähentää stressiä ja oppia mahdollisesti myös ehkäisemään sitä. "Luomuhoito" viittaa tietysti siihen, että usein stressin oireita hoidetaan lääkkeillä, kun taas tässä kirjassa esitellään tekniikoita, joilla rauhoitetaan ylikierroksilla käyvää hermostoa luomukeinoin. Kirjassa esitellään hermostoa rauhoittavia hengitystekniikoita, mindfulness-henkisiä meditaatio- ja keskittymisharjoituksia, rentoutusharjoituksia sekä restoratiivisia joogaharjoituksia. Varsin monenlaisia tekniikoita periaatteessa, mutta yhden aihepiirin totaalinen puuttuminen jäi suorastaan hieman ihmetyttämään: luonnossa liikkuminen on lukuisissa tutkimuksissa yhdistetty parempaan stressistä palautumiseen, ja eikös se ole luomuhoitoa parhaimmillaan?

Stressistä on kirjoitettu lukuisia kirjoja monesta eri näkökulmasta, ja myös stressinpurkuharjoituksia löytyy nykyisin vähän joka puolelta. Stressin luomuhoito ei siinä mielessä ole lainkaan ainutlaatuinen kirja, mutta iso plussa tulee ehdottomasti tieteellisestä lähestymistavasta: kirjassa esitellään mukavan perusteellisesti stressireaktion fysiologiaa ja lisäksi monenlaisia konkreettisia tutkimusesimerkkejä stressiin liittyvistä kysymyksistä. Itse asiassa täytyy jopa todeta, että suorastaan yllätyin (positiivisesti) siitä, miten vapaa tämä kirja oli epätieteellisestä huuhaasta - sopivaa luettavaa siis ainakin tällaiselle änkyrälle. Toisaalta kirjan sisältö koostuu kuitenkin enimmäkseen harjoituksista, ja taustoittava tekstikin on sen verran helppolukuista, että luulisin sen avautuvan sellaisellekin, jolle stressiin liittyvä tieteellinen tutkimus ei ole entuudestaan tuttua. Mainio ja hyödyllinen kirja kaiken kaikkiaan, suosittelen! Itse en ole vielä ehtinyt testaamaan kovinkaan monia kirjan harjoituksista, ja osa olikin melko tuttuja, mutta täytynee kokeilla niitä vieraampiakin, jos vaikka löytyisi uusia juttuja omaan "työkalupakkiin" :)

Menin metsään

Olen yleensä pitänyt itseäni paatuneena kaupunkilaisena, mutta tänä kesänä olen löytänyt entistä vahvemmin itsestäni myös toisen puolen, joka intoutuu helposti fiilistelemään luontoelämysten parissa. Ehkä gradun väsääminen aiheesta vaikuttaa edelleen ainakin alitajuisesti? Ainakin se on varmaa, että perehdyttyäni koko viime talven siihen, miten luonnossa oleilu tekee ihmiselle hyvää, olen suhtautunut itsekin entistä avoimemmin ulkoiluun ja oppinut myös nauttimaan siitä hieman paremmin. Alkukesästä ötökät hieman häiritsivät menoa, mutta nyt elokuussa niistä ei ole ollut juurikaan häiriöksi, joten ulkoilmassa reippailua on tullut harrastettua muodossa tai toisessa harva se päivä. Erityisen ihanaa luonnossa liikkumisessa on mielestäni mielenkiintoisten yksityiskohtien havainnointi, jota innokas kuvien räpsiminen entisestään tehostaa. Mukavasti unohtuvat maalliset murheet ja mielessä myllertävät ajatukset, kun keskittyy ihmettelemään, mitä kaikkea juuri nyt on aistien ulottuvilla :) 

Oletteko te viihtyneet luonnossa tänä kesänä?