Kohti tasapainoista hengitystä

Yksi tämän syksyn tähän asti parhaista hyvinvointiin liittyvistä lukukokemuksistani on ollut psykologi Minna Martinin pari vuotta sitten ilmestynyt teos nimeltä Hengitys virtaa (Kirjapaja, 2016). Nimensä mukaisesti kirja käsittelee tasapainoisen hengityksen tärkeää roolia hyvinvoinnissa ja sitä, miten hengitykseen tutustumalla voi löytää yhteyden omaan sisäiseen todellisuuteen ja tunteisiin.

Hengitykseen liittyvät ongelmat ovat yllättävän tavallisia erityisesti stressin, ahdistuksen ja muiden psyykkisten oireiden yhteydessä. Itse huomaan ylivirittyneisyyden ja stressin usein ensimmäisenä juuri hengityksestä: kurkkua kuristaa, välillä unohtaa hengittää ja välillä taas tulee haukottua henkeä vähän liikaakin. Tuntemukset voivat olla niin monenlaisia, ettei moni välttämättä edes tunnista oireiden liittyvän hengitykseen. Epätasapainoinen hengitys on usein katkonaista tai pinnallista, siitä puuttuu virtaavuuden kokemus ja uloshengityksen jälkeinen luonnollinen tauko jää lyhyeksi tai unohtuu kokonaan. Hengityksen ongelmista johtuvia oireita voivat ovat esimerkiksi hengästymisen, ahdistumisen ja hapenpuutteen tunteet, syvään huokailu, lihasjännitykset ja kolotukset, sydämentykytykset ja rintakivut, vatsavaivat, psyykkinen jännittyneisyys ja jopa paniikkioireet. Kaikkia näitä oireita ei tietenkään tule noin vain laittaa hengitysongelmien piikkiin, joten lääkärille juttelu on aina suotavaa, jos kantaa huolta omasta terveydestä.

Hengitys liittyy läheisesti tunteisiin ja turvallisuuden kokemukseen omassa kehossa. Martinin mukaan se, että yhteys omiin tunteisiin on syystä tai toisesta katkennut, merkitsee usein myös katkoksia hengityksen virtaavuudessa. Jos ihmisellä ei ole kosketusta omaan keholliseen todellisuuteen, kehon tuntemukset voivat tuntua vierailta ja jopa pelottavilta. Sisäisesti turvaton ihminen myös hakeutuu tiedostamattaan suojautumisasentoihin, jotka edelleen kuormittavat kehoa ja vaikeuttavat vapaata hengitystä. Turvattomuuden kokemukset juontavat usein juurensa lapsuudesta, jolloin ihminen on ehkä oppinut olemaan ilmaisematta sellaisia tarpeita, joita vanhemmilla ei ole tilaa tai kykyä vastaanottaa. Silloin tulee ehkä nielaistua omat tunteet ja tarpeet, ja samalla usein katkaistaan hengitys ja aito tunneyhteys itseen - ja myöhemmin elämässä sisäinen turvattomuus purkautuu esimerkiksi juuri hengitysongelmiin ja niiden mukanaan tuomiin fyysisiin oireisiin.

Miten yhteys omaan kehoon, tunteisiin ja siihen hengitykseen sitten saavutetaan? Kirjassa tarjotaan avuksi omien rajojen selkeyttämistä, itsemyötätuntoa ja hellittämisen harjoittelua sekä fyysistä ja psyykkistä rauhoittumista. Useimmat kirjan lukuisista harjoituksista tietysti liittyvät hengittämiseen, mutta niissä painottuu mielikuvien kanssa työskentely, ei niinkään hengityksen kontrolloiminen erilaisilla tekniikoilla. Itse asiassa Martinin mukaan liika kontrollointi johtaa usein siihen, että luonnollinen ja tarpeiden mukainen hengitys häiriintyy. Toisin kuin saattaisi luulla, esimerkiksi syvä sisäänhengitys ei välttämättä ole aina hyvä juttu, varsinkaan jos on taipumusta ylihengittämiseen ja paniikkioireisiin. Hyvä pointti oli mielestäni se, että monesti rauhoittumisen harjoittelua tukee hyvä kontakti läheiseen ihmiseen - mieluiten sellaiseen, joka pärjää hyvin itsensä kanssa. Enpä ole tullutkaan aiemmin ajatelleeksi, että kuulemma vaikkapa jalkateristä kiinni pitäminen auttaa monia rauhoittumaan (tämä menee kyllä testiin!).

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tutkailemaan kehon ja mielen yhteyttä joko omassa elämässään tai vaikka asiakastyössään. Kirja on yksinkertainen ja käytännönläheinen ja pysyy siis pitkälti pintatasolla: se ei tarjoa kovinkaan paljon aineksia esimerkiksi sen pohdiskeluun, mitä kaikkea hengitysongelmien taustalla omalla kohdalla voi olla. Hengityksen kanssa työskentelyä kannattanee yhdistää muunlaiseen itsetutkiskeluun varsinkin, jos on taustalla on esimerkiksi traumaattisia kokemuksia. Toisaalta hengitysongelmat voivat joskus kieliä ihan vaan arkisesta ylivirittyneisyydestä, vaikka elämän peruspalikat olisivat kunnossa, joten joskus pelkistä hengitysharjoituksistakin on varmasti paljon apua stressiin.

Kuulostavatko hengitykseen liittyvät ongelmat tutuilta?