Voidaanko ihmiset luokitella kahteen ryhmään: erityisherkkiin ja niihin vähemmän herkkiin?
Herkkyydestä keskusteltaessa törmää toisinaan tällaiseen ajatukseen, joka minulle tuntuu intuitiivisesti väärältä. Useimmat ihmisten psykologiset ominaisuudet, kuten persoonallisuuden piirteet ja erilaiset lahjakkuuden muodot, ovat jatkumoita eivätkä yksinkertaisia joko-tai-luokitteluja - miksei tämä koskisi myös herkkyyttä? Ihan tavallisessa elämässä on helppo tunnistaa ihmisiä, jotka eivät vaikuta aivan erityisen herkiltä, mutta joilla selvästi on joitain herkkyyteen viittaavia ominaisuuksia.
Monissa herkkyyttä koskevissa tutkimuksissakin on aiemmin ajateltu, että herkkyys olisi kaksiluokkainen joko-tai-ilmiö. Tämän käsityksen mukaan ihmiset voitaisiin siis jakaa vähemmän herkkään enemmistön ja erityisherkkään vähemmistöön. Viime aikoina on kuitenkin julkaistu mielenkiintoisia uusia tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, ettei asia ei ole aivan näin yksinkertainen.
Monelle erityisherkkyyteen tutustuneelle näissä tutkimuksissa käytetty itsearviointikysely lienee tuttu - kyllä, juuri se netissä pyörivä kysely, jonka avulla sinäkin ehkä olet tutustunut herkkyyteesi. Alun perin kysely kehitettiin mittaamaan yksinkertaisesti herkkyyttä aistitiedon käsittelyssä. Myöhemmin on kuitenkin huomattu, että herkkyys on todellisuudessa moniulotteisempi ilmiö. Se voi ilmetä muutamilla hieman erilaisilla tavoilla, jotka kuitenkin esiintyvät yhdessä niin usein, että on perusteltua olettaa niiden liittyvän "yleiseen" herkkyyteen.
Herkkyydestä keskusteltaessa törmää toisinaan tällaiseen ajatukseen, joka minulle tuntuu intuitiivisesti väärältä. Useimmat ihmisten psykologiset ominaisuudet, kuten persoonallisuuden piirteet ja erilaiset lahjakkuuden muodot, ovat jatkumoita eivätkä yksinkertaisia joko-tai-luokitteluja - miksei tämä koskisi myös herkkyyttä? Ihan tavallisessa elämässä on helppo tunnistaa ihmisiä, jotka eivät vaikuta aivan erityisen herkiltä, mutta joilla selvästi on joitain herkkyyteen viittaavia ominaisuuksia.
Monissa herkkyyttä koskevissa tutkimuksissakin on aiemmin ajateltu, että herkkyys olisi kaksiluokkainen joko-tai-ilmiö. Tämän käsityksen mukaan ihmiset voitaisiin siis jakaa vähemmän herkkään enemmistön ja erityisherkkään vähemmistöön. Viime aikoina on kuitenkin julkaistu mielenkiintoisia uusia tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, ettei asia ei ole aivan näin yksinkertainen.
Monelle erityisherkkyyteen tutustuneelle näissä tutkimuksissa käytetty itsearviointikysely lienee tuttu - kyllä, juuri se netissä pyörivä kysely, jonka avulla sinäkin ehkä olet tutustunut herkkyyteesi. Alun perin kysely kehitettiin mittaamaan yksinkertaisesti herkkyyttä aistitiedon käsittelyssä. Myöhemmin on kuitenkin huomattu, että herkkyys on todellisuudessa moniulotteisempi ilmiö. Se voi ilmetä muutamilla hieman erilaisilla tavoilla, jotka kuitenkin esiintyvät yhdessä niin usein, että on perusteltua olettaa niiden liittyvän "yleiseen" herkkyyteen.
Yksi herkkyyden tutkituista ulottuvuuksista on herkkä ylivirittyminen: tunnetusti herkkä ihminen tuntee muita helpommin kuormittuvansa niin ulkoisista kuin kehon ja mielen sisäisistä ärsykkeistä. Toinen keskinen ulottuvuus on niin sanottu esteettinen herkkyys, joka tarkoittaa taipumusta liikuttua voimakkaasti taiteesta ja kauneudesta. Kolmas herkkyyden "alalaji" on jo edellä mainittu herkkyys aistiärsykkeille. Herkkä ihminen saattaa muita helpommin kokea esimerkiksi kovat äänet ja kirkkaat valot epämiellyttävinä. Herkkyyttä pitkään tutkineen Elaine Aronin mukaan näiden lisäksi erityisherkkyyteen kuuluu yhtenä osana myös tavanomaista syvällisempi tiedon prosessointi, joka näihin muihin verrattuna tuntuu ainakin minulle hieman vaikeasti tavoitettavalta.
Vastikään julkaistussa laajassa tutkimuksessa saatiin vahvistusta sille, että herkkyys todella näyttää olevan yleinen ilmiö, jolla on kolme toisistaan eroteltavissa olevaa ilmenemismuotoa. Uudempi ja kiinnostavampi havainto sen sijaan oli se, että aineistosta oli havaittavissa kahden sijaan kolme ryhmää herkkyyden suhteen: erityisen herkät, ei-kovin-herkät sekä lisäksi ihmiset, joiden herkkyys oli keskitasoa. Nämä keskivertoherkät olivat itse asiassa ryhmistä suurin, sillä heihin kuului 40 % aikuisista tutkittavista. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös lasten ja nuorten osalta. Herkkyys vaikuttaisikin olevan ainakin suunnilleen normaalijakaumaa noudattava jatkumo, jolla suurin osa ihmisistä sijoittuu keskivaiheille ääripäiden sijaan.
Tutkimuksessa havainnollistettiin herkkyysryhmien välisiä eroja hauskasti rinnastamalla ne kukkiin: erityisen herkät orkideat kärsivät herkästi huonosta kasvuympäristöstä mutta kukoistavat hyvissä olosuhteissa, voikukat taas selviävät hengissä ja hyvinvoivina melkein missä tahansa ympäristössä, ja keskimääräisen herkät tulppaanit asettuvat näiden välimaastoon. Tämä mielikuva myös muistuttaa siitä tärkeästä faktasta, että herkkyys ei suinkaan ole pelkästään ikävyyksille ja pahoinvoinnille altistava ominaisuus vaan myös vahvuus.
Erityisen herkät ihmiset eivät nimittäin ole herkempiä ainoastaan vastoinkäymisille, vaan he myös hyötyvät erityisen paljon myönteisistä kokemuksista. Tutkimuksissa on saatu viitteitä jopa siitä, että herkät hyötyvät erilaisista psykososiaalisista interventioista keskimääräistä paremmin! Tämä tieto voi ilahduttaa erityisesti niitä herkkiä, jotka kokevat ominaisuutensa olevan ennen kaikkea taakka. Toki se voi olla sitäkin, mutta herkällä ihmisellä on myös potentiaalia ottaa niin sanotusti kaikki ilo irti myönteisistä kokemuksista, hurmioitua elämän pienistä asioista ja kasvaa parhaaksi versioksi itsestään rakastavassa ja kannustavassa ilmapiirissä.
Lokerointi ja yksinkertaistaminen ovat ihmismielelle luonnollisia prosesseja, mutta toisten ihmisten ymmärtämistä ne harvemmin auttavat. Ymmärrys siitä, ettei ihmisiä voida yksioikoisesti jakaa vaikkapa herkkiin ja totaalisen "epäherkkiin" voi auttaa muistamaan, että jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö. Ja toisaalta ilman keinotekoisia raja-aitoja voi olla helpompi havaita yllättäviäkin samankaltaisuuksia: vaikka joku ei olisi aivan yhtä herkkä kuin sinä, hänellä saattaa silti olla jotain tarttumapintaa sinun kokemuksiisi.
Lähteet:
Lionetti, Aron, Aron, Burns, Jagiellowicz, & Pluess (2018). Dandelions, tulips and orchids: Evidence for the existence of low-sensitive, medium-sensitive and high-sensitive individuals. Translational Psychiatry, 8(24).
Pluess, Assary, Lionetti, Lester, Krapohl, Aron & Aron (2017). Environmental sensitivity in children: Development of the highly sensitive child scale and identification of sensitivity groups. Developmental Psychology, 54(1), 51-70.
Kuvat: Unsplash
Tutkimuksessa havainnollistettiin herkkyysryhmien välisiä eroja hauskasti rinnastamalla ne kukkiin: erityisen herkät orkideat kärsivät herkästi huonosta kasvuympäristöstä mutta kukoistavat hyvissä olosuhteissa, voikukat taas selviävät hengissä ja hyvinvoivina melkein missä tahansa ympäristössä, ja keskimääräisen herkät tulppaanit asettuvat näiden välimaastoon. Tämä mielikuva myös muistuttaa siitä tärkeästä faktasta, että herkkyys ei suinkaan ole pelkästään ikävyyksille ja pahoinvoinnille altistava ominaisuus vaan myös vahvuus.
Erityisen herkät ihmiset eivät nimittäin ole herkempiä ainoastaan vastoinkäymisille, vaan he myös hyötyvät erityisen paljon myönteisistä kokemuksista. Tutkimuksissa on saatu viitteitä jopa siitä, että herkät hyötyvät erilaisista psykososiaalisista interventioista keskimääräistä paremmin! Tämä tieto voi ilahduttaa erityisesti niitä herkkiä, jotka kokevat ominaisuutensa olevan ennen kaikkea taakka. Toki se voi olla sitäkin, mutta herkällä ihmisellä on myös potentiaalia ottaa niin sanotusti kaikki ilo irti myönteisistä kokemuksista, hurmioitua elämän pienistä asioista ja kasvaa parhaaksi versioksi itsestään rakastavassa ja kannustavassa ilmapiirissä.
Lokerointi ja yksinkertaistaminen ovat ihmismielelle luonnollisia prosesseja, mutta toisten ihmisten ymmärtämistä ne harvemmin auttavat. Ymmärrys siitä, ettei ihmisiä voida yksioikoisesti jakaa vaikkapa herkkiin ja totaalisen "epäherkkiin" voi auttaa muistamaan, että jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö. Ja toisaalta ilman keinotekoisia raja-aitoja voi olla helpompi havaita yllättäviäkin samankaltaisuuksia: vaikka joku ei olisi aivan yhtä herkkä kuin sinä, hänellä saattaa silti olla jotain tarttumapintaa sinun kokemuksiisi.
Lähteet:
Lionetti, Aron, Aron, Burns, Jagiellowicz, & Pluess (2018). Dandelions, tulips and orchids: Evidence for the existence of low-sensitive, medium-sensitive and high-sensitive individuals. Translational Psychiatry, 8(24).
Pluess, Assary, Lionetti, Lester, Krapohl, Aron & Aron (2017). Environmental sensitivity in children: Development of the highly sensitive child scale and identification of sensitivity groups. Developmental Psychology, 54(1), 51-70.
Kuvat: Unsplash
Ihan ensin on sanottava, että olen lukenut hurjat 11 opintopistettä psykologiaa, että ei nyt ole valtaisaa asiantuntijuutta tähän alaan. :D Mutta siis persoonallisuuspsykologian kurssilla proffa oli kovasti sitä mieltä, että tässä erityisherkkyys"buumissa" on aika paljon myös sellaista ei-niin-tieteellistä juttua mukana. Ja että ei se ole mikään uusi juttu, mikä olisi nyt vasta keksitty, vaan että sekin voidaan aika pitkälle selittää viiden suuren persoonallisuuspiirteen avulla. Lisäksi tää sun kirjoitus vahvisti sen, mitä itsekin olen miettinyt, että ei ole vain herkkiä ja ei-herkkiä, vaan myös kaikkea siltä väliltä.
VastaaPoistaEi nyt ehkä tuonut mitään lisää tämä mun kommentti, mutta kommentoinpa silti. :D
Joo näinhän se on, erityisherkkyyden tyyppinen ilmiö ei todellakaan ole mikään uusi, vasta keksitty juttu, vaan ainoastaan uusi käsite, johon liittyviä ilmiöitä on tutkittu vähän eri nimillä iät ajat :) Itse tosin en usko, että herkkyyttä pystyy täysin selittämään viiden suuren piirteen avulla, vaikka monessa tutkimuksessa onkin toki havaittu, että esim. korkea neuroottisuus ja introversio ovat hyvin tavallisia herkillä ihmisillä - mutta pelkkä neuroottisuus + introverttius -yhdistelmä tuskin tavoittaa herkkyyttä kaikkine ulottuvuuksineen. Itse asiassa herkkyyttä pidetään kai enemmän synnynnäisenä, temperamentin kaltaisena piirteenä, kun taas persoonallisuuden piirteisiin vaikuttaa myös kasvuympäristö enemmän :)
PoistaTästä voisi jaaritella vaikka kuinka pitkään näköjään! Mutta oon kyllä proffasi kanssa samaa mieltä siitä, että paljon on mukana myös ei-tieteellisiä näkökulmia herkkyyskeskustelussa, toisinaan juttu menee aivan ihmeellisiin henkisiin sfääreihin...
Kiva kun kommentoit :)
Mihin kategoriaan menee ihminen, joka on aistiherkkä mutta ei henkisesti herkkä yhtään? Rakastan tuoksuja ja haistan erittäin tarkasti ja koen tuoksut todella tärkeiksi. Rakastan kaunista katsottavaa, värejä ja voin ruveta itkemään pelkästä kauniin näkemisestä. Minulla on tarkka tuntoaisti, nautin hieromisesta, raaputtelusta ja kaikesta ihokontaktista. Olen kaiken lisäksi synesteetikko, joka koen äänet väreinä ja maut geometrisina tiloina ja tuntoaistikokemuksina.
VastaaPoistaMUTTA henkisesti en ole yhtään herkkä. En kuormitu juuri mistään ja kestän vaikka mitä, ihmisiä, hälyä, virikkeitä ja kaaosta. Olen ääriekstrovertti ja mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän viihdyn. En ole yhtään herkkä ihmisten puheille, ilmeille, eleille enkä pahastu juuri mistään, kun en edes huomaa, jos joku yrittää olla epäkohtelias. Olen aina puhunut itsestäni aivan epäherkkänä ihmisenä - kunnes kerran älysin, että olenhan minä noiden aistien osalta herkkä. On tarkkaa, mistä mukista juon (mukin paksuus ja kaarevuus ja sileys vaikuttavat makuunkin...), miltä vaatteet tuntuvat päällä, millainen ruuan rakenne on (yök, jauhoinen lohi; nam, kiinteä kirjolohi) jne. jne.
Onko tällaiselle mitään termiä? :-)
Hmm, vaikea kysymys! En tähän hätään keksi muuta termiä kuin tuon aistiherkän :) Aistiherkkyyksiähän voi olla ilman noita muita erityisherkkyyteen liitettyjä piirteitä - eri ihmiset tosiaan voivat olla eri tavoilla herkkiä. Tunnistan muuten itsessänikin tuon tyyppisen aistiherkkyyden, varsinkin ruuan rakenne on omankin ruokailukokemuksen kannalta tosi tärkeää, ja joitakin ruokia inhoan nimenomaan ällön suutuntuman takia :D
PoistaKiva että avaat näitä tutkimuksia täällä blogissa. Mukavasti yhdistetty tieteellisen tutkimuksen tuloksia ja omia pohdintoja, ja kaiken kaikkiaan mielenkiintoisia aiheita. Kiitos siis, että jaksat kirjoitella! :)
VastaaPoistaKiitti, kiva kuulla että myös nämä tutkimuksiin liittyvät jutut kiinnostavat! :)
VastaaPoista