Miten asennoidut stressiin?

Kun puhumme stressistä, puhumme yleensä jostain haitallisesta: jokainen taatusti tietää, miten jatkuvan stressin on todettu altistavan jos jonkinlaisille kehon ja mielen oireille, sairauksille ja ihmissuhdeongelmille. Naistenlehdet ja blogit pursuilevat vinkkejä stressin vähentämiseen ja välttelyyn. Toki asiasta onkin paljon tutkimusta, mutta siitä huolimatta näkemyksemme saattaa olla toisinaan turhan yksioikoinen. Stressi ei nimittäin suinkaan ole pelkästään kielteinen asia.

Moni ehkä onkin kuullut siitä, miten pieni määrä stressiä auttaa meitä skarppaamaan suoritustilanteissa, potkii meitä kohti parempia saavutuksia, nostaa vireystilaa, ehkäisee tylsistymistä ja lisää motivaatiota. Tutkimuksissa onkin havaittu, että stressin yhteys suoriutumiseen noudattaa niin sanottua käänteistä u-käyrää: suoriutuminen on parasta silloin, kun kuormitusta ei ole liikaa eikä myöskään liian vähän vaan juuri sopivasti.

Törmäsin vastikään pariin mielenkiintoiseen tutkimukseen siitä, miten uskomuksemme stressin seurauksista vaikuttavat tunteisiimme ja käyttäytymiseemme kuormittavissa tilanteissa. Stress mindset viittaa käsityksiimme siitä, millaisia seurauksia stressin kokemisella on hyvinvoinnin ja suoriutumisen kannalta: yksi ajattelee, että hetkellinenkin stressi huonontaa esimerkiksi työssä suoriutumista, kun taas joku toinen uskoo stressin tuovan mukanaan tarmokkuutta tarttua tuumasta toimeen ja kehittää itseään.

Eräässä kiinnostavassa tutkimuksessa todettiin, että ihmiset, jotka suhtautuivat myönteisemmin stressiin, käyttäytyivät tarkoituksenmukaisemmin kuormittavissa tilanteissa: he juurikin tarttuivat tuumasta toimeen ja pyrkivät etsimään ratkaisuja tilanteeseen sen sijaan, että olisivat pakoilleet stressaavia asioita tai sulkeneet ne pois mielestään. Lisäksi myönteinen "stressiasenne" oli yhteydessä stressihormoni kortisolin ihanteelliseen määrään elimistössä kuormituksen ollessa päällä.

Vastaavasti ihmisillä, joiden uskomukset stressin vaikutuksista olivat kielteisempiä, kortisolitasot stressitilanteissa tuppasivat olemaan joko korkeita tai matalia. Nämä ihmiset saattoivat ylivirittyä ja ahdistua tai passivoitua ja turvautua välttelyyn - ja molemmat nämä käyttäytymismallithan estävät meitä suuntautumasta kohti haasteita, ratkomasta tehokkaasti ongelmia, tekemästä asioille jotain mahdollisuuksien mukaan. Näyttää siis siltä, että kielteiset uskomukset siitä, mitä stressi meille tekee, itse asiassa pahentavat ongelmaa: ne ohjaavat meitä kohti passiivisempaa ja välttelevämpää käytöstä sekä voimistavat kielteisiä tunnereaktioitamme kuormitustilanteissa.

Se, mitä ajattelemme stressistä, siis vaikuttaa sekä käyttäytymiseemme että kehomme reaktioihin stressaavissa tilanteissa. Onneksi stressiä koskeviin asenteisiin pystyy kuitenkin myös vaikuttamaan: eräässä tutkimuksessa huomattiin, että niitä onnistuttiin muuttamaan myönteisemmäksi pelkästään näyttämällä tutkittaville videoita, joissa kerrottiin stressin hyvistä puolista. Epäselväksi tosin jäi, kuinka pysyvästä muutoksesta oli kyse.

Tietenkään positiivinen asenne ei ole kaikki kaikessa - jos esimerkiksi työmäärä kerta kaikkiaan on kohtuuton tai kotona riidellään jatkuvasti, ei ongelma ratkea pelkästään asennetta muuttamalla. Aika lailla kaikki taitavat olla yhtä mieltä siitä, että pitkään jatkunut ja kasaantunut stressi on haitallista hyvinvointimme ja ihmissuhteidemme kannalta. Tilanteen muuttamisen ja stressinhallintakeinojen opettelun lisäksi on kuitenkin hyvä muistaa myös tarkastella omia uskomuksiaan stressistä ja miettiä, kuinka hyvin ne todella pitävät paikkaansa ja palvelevat sinua.

Millaisia ajatuksia teillä on stressistä? Miten se vaikuttaa teihin?

Lähteitä:
Crum, Salovey, & Achor (2013): Rethinking stress: The role of mindsets in determining the stress response. Journal of Personality and Social Psychology.
Casper, Sonnentag, & Tremmel (2017): Mindset matters: The role of employees' stress mindset for day-specific reactions to workload anticipation. European Journal of Work and Organizational Psychology.