perjantai 22. tammikuuta 2016

Joogakuulumisia

Vuoden alussa päätin alkaa taas harrastamaan joogaa aktiivisemmin. Syksyllä kävin satunnaisesti ilmajoogassa, jota rakastin, ja juuri nyt harmittelen kovasti, ettei sitä (tietääkseni?) ole mahdollista harrastaa tämänhetkisessä asuinkaupungissani Kokkolassa. Muuten joogaharjoittelu jäi melko satunnaiseksi kotitreeniksi, ja minähän en ole koskaan ollut kovin hyvä treenaamaan säännöllisesti kotona - liikaa muita virikkeitä ilmeisesti. Minulle sopii parhaiten se, että liikkumiselle on tietty aika ja paikka, muuten se jää helposti välistä, jos sattuu vähän väsyttämään tai laiskottamaan. Kokkolassa harrastusmahdollisuudet ovat kuitenkin valitettavan rajalliset, ja niistäkin harvoista asun vähän syrjässä, joten lopputalven ajan olen päättänyt liikehtiä ennen kaikkea kotona. Lumien sulamista ja lenkkeilykautta odotan jo innolla, mutta koska siihen taitaa olla vielä hetki aikaa, keskityn nyt kotitreeneihin. Jumppakuminauhakin lojuu nurkissa, vielä toistaiseksi käyttämättömänä, mutta joogahetkien makuun olen päässyt mukavasti jokin aika sitten aloittamani Yoogaia-kokeilun ja Youtubesta löytyvien joogavideoiden avulla. 

Olen harrastanut joogaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti jo vuosikaudet, joten itsenäisesti harjoitteleminenkin onnistuu, mutta silloin tulee helposti mentyä sieltä, missä aita on matalin. Kärsivällisyys tai pitkäjänteisyys eivät taida olla meikäläisen ydinvahvuuksia, ja joogatunneillakin olen usein turhautunut siihen, jos en ole osannut tai pystynyt tekemään jotain uutta liikettä tai asentoa heti ensimmäisellä yrityksellä. Kuitenkin oppimisen ilo on mieletön tunne, kunhan vain jaksaa harjoitella - ja sitä paitsi monesti hankalilta ja ikäviltä tuntuvat liikkeet ovat juuri niitä, joita kroppa eniten kaipaa. Kaipaan siis hieman ulkopuolista apua motivoidakseni itseäni monipuolisempaan harjoitteluun. Ilmajoogainnostukseeni vaikutti varmasti osaltaan sekin, että tunneilla oli sen verran vähän porukkaa, että opettaja ehti auttaa ja neuvoa jokaista erikseen, joten oma osaaminen ja ennen kaikkea uskaltaminen kehittyivät hurjasti jo muutamassa tunnissa. Kaikkein mieluiten kävisin säännöllisesti tuollaisilla tunneilla, mutta toki videotreenitkin ovat astetta mukavampia kuin pelkkä yksin harjoitteleminen - ja niiden parissa voi todella jättää aivot narikkaan, kun ei tarvitse itse suunnitella mitä tekee. 


Jooga on laji, joka jostain syystä saa aina välillä mielenkiintoisia tunteita pintaan. Vuosi sitten syksyllä kävin muutamia kuukausia säännöllisesti kundaliinijoogassa, joka oli ehkä vähän turhan hörhöä minun makuuni, mutta toisaalta se oli erityisen hyvää harjoitusta epämukavuuden sietämiseen. Voin nimittäin kertoa, etten todellakaan ole sellainen ihminen, jolle on helppoa istua edes vartti paikallaan meditoimassa, saati sitten tehdä sitä hankalassa asennossa, jossa aina joku kohta kropasta puutuu. Eilen päätin pitkästä aikaa kokeilla kundaliinijoogaa, ja teinkin noin tunnin mittaisen Yoogaiasta löytyneen harjoitukseen - ja ai että, miten kamalaa ja ihanaa se oli! Toisaalta on hieno tunne haastaa itsensä ja kurkottaa kauas pois omalta mukavuusalueelta, mutta toisaalta jooga saa välillä minussa aikaan sellaista henkistä vastarintaa ja kiukkua, että sen käsittely ja sietäminen nousee toisinaan harjoituksen tärkeimmäksi anniksi. On suorastaan ihmeellistä, miten joogaharjoitusten parissa koen välillä sellaista kiukun ja vitutuksen tunnetta, mitä ilmenee muussa elämässäni todella harvoin. En ole helposti kimpaantuvaa sorttia vaan pikemminkin aika rauhallinen ja ristiriitatilanteissakin asiallinen, enkä juuri koskaan esimerkiksi korota ääntäni (tai tunne edes halua siihen). Usein puhutaan siitä, miten jokaisella on sisällään enemmän tai vähemmän myös vihan tunteita, jotka täytyy jollain tavalla käsitellä. Omalla kohdallani olen kummastellut sitä, miten vaikea minun on saada kosketusta noihin tunteisiin itsessäni - itse asiassa olen joskus jopa kuvitellut, että en osaisi olla vihainen tai edes kiukkuinen, sillä usein harmittavissa tilanteissa koen enemmänkin surun, pettymyksen tai epäonnistumisen tunteita. En keksi syytä, mutta selvästi varsinkin (henkisesti) haastavammissa joogaharjoituksissa on jotain, mikä yllättäen saakin nämä kadoksissa olleet vitutukset pintaan. Ja hyvä niin, sillä mielestäni on hyvin tärkeää olla kosketuksissa itseensä ja tunteisiinsa. Parempi käydä ne tavalla tai toisella läpi kuin antaa niiden muhia jossain taustalla tiedostamattoman mielen sopukoissa, mistä ne kuitenkin omalla tavallaan vaikuttavat. 

Joogan ja muidenkin liikuntaharrastusteni myötä olen miettinyt paljon myös kehon ja mielen yhteistyötä ja tasapainoa. Juuri tasapainon löytäminen tuntuu olevan joskus vaikeaa: jotkut, ehkä varsinkin älyllistä työtä tekevät, elävät ennen kaikkea mielessään, ja jotkut toiset taas keskittyvät hyväkuntoisen kehon ylläpitämiseen ja unohtavat samalla pitää huolta henkisestä hyvinvoinnistaan. Psyykkiset ongelmat heijastuvat lähes aina jollain tavalla myös fyysisen kehon toimintaan, mutta valitettavasti kehollisuuden huomioiminen jää ainakin oman tietoni mukaan psykiatrisessa hoidossa yleensä olemattoman vähäiseksi. Ja toisessa ääripäässä taas jotkut ajattelevat, että kehon treenaaminen ja terveellinen ruokavalio ratkaisevat kuin ohimennen myös psyykkiset pulmat. Itse näen molemmat lähestymistavat aika ongelmallisina, ja harjoittelussakin olen tullut jo parin viikon sisään monta kertaa miettineeksi, miten kehollisuuden huomioon ottaminen sitten pitäisi toteuttaa psyykkisten ongelmien hoidossa. Toki tämän näkökulman huomioivia hoitomenetelmiä on olemassa, mutta tietoisuutta niistä olisi varmasti varaa lisätä - pakko on nimittäin esimerkiksi todeta, että omissa psykologian opinnoissani kaikki kehollisuuteen viittaavat teemat ovat jääneet puuttumaan lähes täysin. 

Millaisia kokemuksia teillä on joogasta? :) 

1 kommentti:

  1. Heippa! Hienoja ajatuksia joogasta ja tunteista. Olen huomannut samankaltaisen yhteyden niiden välillä. Siis että joogailu autaa (nimen omaan auttaa) niiden paljastamisessa ja lisäksi hallinnassa.
    Aloitin joogaharrastukseni tammikuussa hathajooga-kursilla ja vaikka tunnit ovat viikottaisia olen tehnyt harjoituksia kotona lähes päivittäin. Vaikka minunkin on vaikea keskittyä ja tehdä mitään säännöllisistä rutiineistani poikkeavaa. Olen harrastanut meditaatiota enemmän tai vähemmän aktiivisesti koko aikuisikäni ja heti joogattuani noin kuukauden, koin meditoidessa (puoli vahingossa) valtavan voiman selkärangassani, johon liittyi valtava hyvänolontunne ja oikeastaan siinä siinä tilassa oli yhtaikaa kaikki mahdolliset tunteet jotenkin läsnä samanaikaisesti. Tuo kokemus (jota en kestänyt paria minuuttia kauempaa sen voimakkuuden takia) ja sen jälkeen tulleet lievemmät kokemukset ovat muuttaneet minua valtavasti ja tuntuu, etten ole koskaan kokenut tällaista sisäistä eheytymistä näin lyhyessä ajassa.

    No tietenkin kiinnostuin tämän jälkeen kundaliinijoogasta ja tarkoitus on etsiä joku paikka missä voisin sitä opetella. Eilen tein ensimmäisen kriyani Joogakoulu Sat Namin sivulla olevan videon johdolla ja se oli kyllä kieltämättä hieman erilaista ainakin hathaan verrattuna :)

    VastaaPoista