Millainen on teidän mielenmaisemanne? Millainen ympäristö saa teidät tuntemaan itsenne kuin uudestisyntyneeksi?
torstai 16. heinäkuuta 2015
Mielipaikka nro 1
Tutkimusten mukaan meillä ihmisillä on taipumusta säädellä omaa mielentilaamme hakeutumalla rakkaisiin mielipaikkoihin. Useimmilla ne ovat luontopaikkoja, ja niissä käyminen koetaan rentouttavana, virkistävänä ja arjen stressistä ja murheista elvyttävänä. Minun tuttavapiirissäni monille erityisesti metsä tai järvenranta esimerkiksi omalla mökillä on rakasta mielenmaisemaa, mutta minun mielipaikkani on kiistatta lähellä merta. Se ei ole mikään yksittäinen paikka, vaan tässä asiassa olen aika joustava: mieleni lepää melkein missä tahansa rauhallisessa ja avarassa paikassa meren äärellä. Aavan meren tuijottaminen saa omat ajatukset ja mahdolliset huolet tuntumaan hyvin pieniltä ja mitättömiltä - tai oikeastaan meren katsominen, sen tuoksun ja tuulen aistiminen saa pään tyhjenemään ajatuksista varsin tehokkaasti. Eilen kävimme päiväretkellä yhdessä Pohjois-Suomen ihanimmista merellisistä paikoista eli Hailuodon saarella Oulun kupeessa. Illalla kotiin palatessa tuntui ihan kuin olisi ollut pitemmälläkin matkalla. Jokainen tällainen merenrantaretki saa minut haaveilemaan entistä enemmän erakkolomasta jossain kaukaisella majakkasaarella, kai sekin on pakko vielä joskus toteuttaa...
Millainen on teidän mielenmaisemanne? Millainen ympäristö saa teidät tuntemaan itsenne kuin uudestisyntyneeksi?
Millainen on teidän mielenmaisemanne? Millainen ympäristö saa teidät tuntemaan itsenne kuin uudestisyntyneeksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tervehdys! Löysin blogisi sattumalta johonkin positiiviseen psykologiaan liittyvään googlaukseen liittyen. Koska olen itse kymmenisin vuotta työelämässä toiminut psykologi, joka kirjoittelee puolihuvikseen, oli mielenkiintoista lueskella opiskelevan / valmistuvassa olevan psykologian alan ihmisen tekstejä. Kirjoittele ihmeessä edelleen, kun siihen taitoa löytyy, ja voit antaa sillä tavoin toisille positiivisia mielenmaisemia! Itse olen enemmän "valittajatyyppiä", mutta tarkoitan hyvää, loppujen lopuksi... (Blogini ovat "Mieli Hukassa" ja "Luuseritarinoita"). Maisemapaikoista itselleni mieluisimpia ovat näkymät jostakin alaspäin. Ei tarvitse olla eksoottinen vuorimaisema; riittää, että nousee sen verran arjen tason yläpuolelle, että näkee asiat eri mittakaavassa kuin yleensä; ja pääsee ikään kuin arjen murheitten yläpuolelle. Toinen lumoavan lohduttava näkymä on virtaava joki. Ranta-aallokko on myös hyvä; mahdollisimman avara, ei ihmisiä näkyvissä. Ja sitten ihan vain metsä, mielellään mäntymetsä lapsuusmaisemiin liittyen.
VastaaPoistaMoikkamoi, ja kiitos kommentistasi! :) Mukava kuulla, että tekstejäni oli mielenkiintoista lukea - ja tuskinpa ihan äkkiä kirjoittamista lopetan, on se sen verran mukavaa puuhaa! Itsekin olin pitkään (ja olen ehkä edelleen pohjimmiltani) tuota valittajatyyppiä, tai siis en todellakaan ole syntyjäni peruspositiivinen, vaan olen yrittänyt muutamien viime vuosien aikana omaksua edes pikkuisen myönteisempää elämänasennetta, kun eipä se jatkuva kitiseminen kovin hyvää saanut aikaan :) Itsekin pidän kovasti avarasta maisemasta ja siitä, että näkee asioita vähän eri mittakaavasta kuin tavallisesti.
Poista