Itsetunto tarkoittaa itsensä arvostamista, mikä ilmenee esimerkiksi siinä, että uskoo omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa, pitää puolensa eikä anna muiden pompotella itseään kohtuuttomasti. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, näkee oman elämänsä arvokkaana ja ainutlaatuisena sekä sietää pettymyksiä ja epäonnistumisia, joita väistämättä tulee joskus vastaan. Hyvään itsetuntoon liittyy myös totuudenmukainen minäkuva: ihminen tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Toisaalta käsite "totuudenmukainen" on mielestäni aina hieman tulkinnanvarainen, sillä kuka määrittelee, mikä on totuus kenestäkin? Kaikki luonteenpiirteet tai kyvyt eivät välttämättä näy ulospäin, ja toisaalta kukaan ei tunne itseään läpikotaisin.
Erityisherkillä ihmisillä (kuten muillakin normista poikkeavilla) on usein huono itsetunto. He saattavat kokea olevansa viallisia, koska heidän on usein vaikeaa sopeutua ympäristön vaatimuksiin. Moni heistä on myös saanut kuulla ties minkälaista ihmettelyä: miksi olet noin ujo, eihän tässä mitään pelättävää ole, miksi pelkäät ihmisiä, miksi olet niin hiljaa, oletko masentunut, oletko ylimielinen... Tällainen ei varsinaisesti kohota itsetuntoa, kuten arvata saattaa. Sosiaaliset suhteet niin kotona, koulussa kuin kaveripiirissäkin vaikuttavat kiinteästi itsetunnon, minäkuvan ja itsearvostuksen kehitykseen, mutta valitettavasti vanhemmat, opettajat ja muut kasvattajat eivät aina osaa ottaa lapsen tai nuoren ominaisuuksia ja kykyjä parhaalla mahdollisella tavalla huomioon. Toki pelokasta ja herkkää lasta kannattaa kannustaa olemaan mukana maailman menossa, mutta synnynnäisestä piirteestä syyllistäminen tai sen vähättely on itsetunnon kannalta vahingollista. Jos herkkä ihminen on kotona välttynyt tällaiselta, kohtaa hän kuitenkin usein ongelmia esimerkiksi koulussa, missä kaikkien yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen on tietysti hyvin vaikeaa.
Miten erityisherkkä sitten voisi kohentaa itsetuntoaan? Ainakin kehittämällä itsetuntemusta. Luulen, että monien herkkien ihmisten ongelma on se, että he eivät osaa käsitteellistää ominaisuuksiaan, sillä herkkyys on sanana niin lähellä ujoutta, introverttiutta, arkuutta ja ties mitä vastaavaa. Jos herkkä ihminen ei kuitenkaan koe olevansa ujo tai introvertti (mitä hänelle todennäköisesti on usein ehdotettu), hän saattaa jäädä hieman ymmälleen siitä, miten hän loppujen lopuksi voisi kuvailla itseään. Kenen tahansa itsetunnolle on tärkeää olemassa olevien piirteiden, kykyjen, heikkouksien ja vahvuuksien tunnistaminen ja hyväksyminen, mutta joillekin siihen on paremmin tarjolla valmiita malleja: esimerkiksi tarkkaavuushäiriön, oppimisvaikeuksien tai Asperger-tyyppisten piirteiden hyväksyminen osaksi omaa identiteettiä on toki usein vaikeaa, mutta toisaalta ne ovat verrattain hyvin tutkittuja, tunnettuja ja kuvailtuja ominaisuuksia/häiriöitä (mitä nimeä niistä sitten haluaakaan käyttää), mikä voi helpottaa oman identiteetin ja itsetunnon työstämistä. Itsetuntopulmista kärsivän ihmisen olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään, kuka hän todella on, miksi hän kokee asiat niin kuin kokee, ja mitkä ovat hänen heikkouksiaan ja vahvuuksiaan.
Myös tunnetaitojen kehittäminen tukee hyvän itsetunnon rakentumista. Monilla saattaa olla vaikeuksia tunnistaa, nimetä ja hyväksyä omia tunteitaan, mutta arvelen, että herkkien kohdalla ongelma saattaa pikemminkin olla se, että he kiinnittävät huomionsa pieniinkin tunnekokemuksiin erityisen helposti, ja helposti viriävät voimakkaat tunteet keikauttavat helposti heidän henkisen tasapainonsa päälaelleen. Omalla kohdallani esimerkiksi pettymysten ja epäonnistumisten käsittelyssä ja sietämisessä olisi paljon opittavaa - joskus on vain niin kummallisen vaikeaa erottaa omaa tunnetta ja todellista asiaintilaa, vaikka tietäisi vallan hyvin, että asiat eivät yleensä ole niin huonosti kuin alhaisimmassa mielentilassani ajaudun kuvittelemaan. Apuna voisikin olla se, että oppisimme paitsi tiedostamaan, myös hyväksymään tunteemme sellaisina kuin ne ovat - ja hoksaamaan sen, että tunteet eivät ole pysyviä vaan hetkellisiä ja ohimeneviä tiloja.
Onnistumisen kokemukset, myönteinen palaute ja pystyvyyden tunne paitsi tuntuvat hyvältä, myös vaikuttavat itsetuntoon pidemmälläkin aikavälillä. Siksi omia taitojaan kannattaa kehittää - varsinkin esimerkiksi sosiaalisia taitoja, joita tarvitsemme jokapäiväisessä elämässämme. Herkkä ihminen ei välttämättä ole sosiaalisesti taitamaton, mutta jos hän eristäytyy huomattavan paljon maailman menosta ja muiden seurasta, on selvää, että hänen sosiaaliset taitonsa eivät juuri pääse kehittymään. Heikot sosiaaliset taidot puolestaan vaikuttavat kielteisesti kohtaamisiin ihmisten kanssa, ja kun kohtaamisista jää ikävä maku, niitä alkaa tietysti usein vältellä. Niinpä omien sosiaalisten taitojen kehittäminen kehittää lähes väistämättä myös ihmissuhteita, jolloin niistä saa paljon enemmän hyvää irti. Ja niin - miten niitä sosiaalisia taitoja sitten voi kehittää? Eipä paljon muuten kuin olemalla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Omat sosiaaliset taitoni ja itseluottamukseni ovat kehittyneet viime vuosina huimasti ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen tutustunut kymmeniin uusiin ihmisiin, kahvitellut uusien tuttavien tai puolituttujen kanssa ainakin kerran pari kuussa, yrittänyt keksiä jutunjuurta vieraampienkin tyyppien kanssa ja myös tehnyt työtä, jossa kommunikoin ihmisten kanssa ihan koko ajan. Se ei tietenkään aina tunnu helpolta, ja koen sosialisoitumisen myös varsin kuormittavana mutta toisaalta myös hirmuisen antoisana ja opettavaisena :)
Millaisia ajatuksia teillä on itsetunnosta ja sen kehittämisestä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti