Paras aika vuodesta

Niin kaunista, ettei sitä oikein meinaa kestää - juuri tämän vuodenajan toivoisin kestävän kuukausitolkulla, ikuisuudelta tuntuvan talven sijaan. Tosin ehkä ruskan ja ylipäätään alkusyksyn ihanuus on nimenomaan sen lyhyydessä, epävarmuudessa (koskaan ei tiedä, mikä aurinkoinen ja kirpeä syyspäivä on viimeinen ennen loputonta harmaata) ja katoavaisuudessa. Paras aika vuodesta kävellä jokaiseen määränpäähän mutkan kautta vain, jotta pääsee joka välissä ihastelemaan ruskaa tai sumua ja nuuhkimaan raikasta syksyistä ilmaa. Kokeile sinäkin! 

Mukavaa ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

Kohti merkityksellisempää vapaa-aikaa

Mihin sinä käytät vapaa-aikasi? Lisäävätkö vapaa-ajan puuhasi elämäsi merkityksellisyyttä - vai ajaudutko kenties kuluttamaan aikaasi johonkin, jota itsekin pidät oikeastaan aika tyhjänpäiväisenä?

Työn imua käsittelevässä postauksessa mainitsin siitä, että työssä viihtymistä ja hyvinvointia voi pyrkiä kehittämään tuunaamalla omaa työtään. Työn tuunaus onkin aihe, jota on viime vuosina tutkittu enenevässä määrin. Viime aikoina ikään kuin sen vastapariksi on nostettu myös ajatus vapaa-ajan tuunaamisesta (leisure crafting), josta ei vielä tähän mennessä tiedetä kovinkaan paljoa.

Käsite voi kuulostaa hieman hämmentävältä: ainakin periaatteessahan vapaa-aika on nimenomaan vapaata aikaa, jonka jokainen voi viettää itselleen mieluisalla tavalla. Vapaa-ajan tuunaamisella viitataan kuitenkin sellaiseen vapaa-ajan viettoon, jota luonnehtii aktiivinen pyrkimys luoda mahdollisuuksia ja olosuhteita itselle merkitykselliselle tekemiselle. Se on intentionaalista "työskentelyä" paremman työstä palautumisen, hyvinvoinnin ja ennen kaikkea merkityksellisyyden eteen - voisi jopa sanoa, että omiin kutsumuksiin vastaamista.

Vapaa-ajan tuunaamisessa keskeistä on sisäinen, itsestä lähtevä motivaatio ja psykologisten perustarpeiden tyydyttäminen. Viimeaikainen tutkimustieto viittaa siihen, että työstä palautumiseen ja vapaa-ajalla virkistymiseen sisältyy parhaimmillaan paitsi rentoutumista ja työstä irrottautumista, myös voimavarojen lisäämistä, kasvua ja kehittymistä. Tuunaaja asettaa vapaa-ajallaan tavoitteita, etsii innostavia uusia kokemuksia, pyrkii kehittymään ja oppimaan uutta sekä etsii aktiivisesti yhteyttä toisiin ihmisiin. Keskeistä ei siis oikeastaan ole se, mitä tekee, vaan se, miten sen tekee.

Otetaan esimerkiksi maalausharrastus: jollekin se on vain rentouttavaa ajanvietettä, kun taas toinen suhtautuu siihen kunnianhimoisesti, haluaa sijoittaa siihen aikaansa (joka on tietysti pois jostain muusta), asettaa siihen liittyviä tavoitteita ja pyrkii jatkuvasti kehittymään paremmaksi. Tuunaaja rakentaa vapaa-aikansa vastaamaan mahdollisimman hyvin omia arvojaan ja intohimojaan - ja jos minulta kysytään, niin juuri arvojen ohjaama elämä on hyvää elämää.

Vapaa-ajan tuunaamisen suhde työstressiin on kiinnostava. Voisi ajatella, että tuunauksen tarve kasvaa, jos kuormitusta on kovasti - ja varsinkin silloin, jos työ ei oikein maistu, ja sen mielekkäämmäksi tuunaamiseen ei oikein ole mahdollisuuksia. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että kun palautumisen tarve on suuri, ihmiset tuunaavat vapaa-aikaansa aktiivisemmin. Toisaalta  tuunauksen mahdollisuudet voivat olla varsin rajallisia esimerkiksi pikkulapsiperheissä, joissa iso osa työn ulkopuolisesta ajasta hurahtaa pakollisiin kotihommiin. Luultavasti myöskään kaikista kuormittuneimmilla, työuupumuksen partaalla olevilla ihmisillä ei yksinkertaisesti ole energiaa kovin aktiiviseen vapaa-ajan viettoon.

Moni varmasti tunnistaa, miten houkuttelevaa väsyneenä ja stressaantuneena on rojahtaa sohvalle tuijottamaan telkkaria tai älypuhelinta lääppimään. Todennäköisesti moni kuitenkin tunnistaa myös sen, miten usein esimerkiksi kevyt kävelylenkki luonnossa tai ystävän treffaaminen on paljon virkistävämpää ja rentouttavampaa - jopa silloin, kun lähteminen tuntuu vähän nihkeältä. Pieni itsetutkiskelu siis kannattaa tässäkin asiassa: mikä juuri minua auttaa parhaiten palautumaan? Mikä tekeminen tuo arkeeni lisää merkityksellisyyttä, uuden oppimista tai ihmisenä kehittymistä, tai vahvistaa yhteyttäni toisiin ihmisiin? Arvojen mukainen elämä ei aina ole yhtä helppoa ja houkuttelevaa kuin hetkellisten mielitekojen seuraaminen, mutta todennäköisesti se on pitemmän päälle mielekkäämpää ja innostavampaa.

Miten te toteutatte itseänne vapaa-ajalla? Millaisista tekemisistä saatte lisää merkityksellisyyttä elämäänne?

Kirjavinkki: Lumoavan pelottava nainen

"Naisen tenho houkuttelee ja vetää puoleensa. Ihastuksen ja kiihotuksen ohella se kuitenkin herättää myös kauhua. 

Elina Reenkola kartoittaa kirjassaan asiantuntevasti, mistä tämä kaksijakoinen suhtautuminen johtuu, sekä niitä ilmiöitä, joita naisen seksuaalisuuden ja hedelmällisyyden kammosta seuraa."

Tänään ollaan jälleen yhden jännän - eli psykoanalyysin - äärellä. Yksi viime talven eniten ajatuksia herättäneistä lukukokemuksistani oli psykoanalyytikko Elina Reenkolan kirja Nainen ja häpeä (josta kirjoitin täällä. Kun kuulin, että häneltä ilmestyy tänä vuonna uusi kirja, joka niin ikään käsittelee  naiseuden tematiikkaa tämän kiehtovan viitekehyksen näkökulmasta, päätyi se tietysti heti luettavien listalle. Nyt uutuuskirja nimeltä Lumoavan pelottava nainen - seksuaalisuuden herättämä kauhu (Minerva, 2017) on lukaistu ja sulateltu, ja on aika jakaa muutama ajatus siitä. 

Psykoanalyyttinen teoria oli minulle pitkään melko vieras ja myös monessa mielessä epäilyttävän ja epätieteellisen tuntuinen. Mielikuvissani se liittyi lähinnä Freudiin ja historian hämäriin: lähestymistavan myöhemmästä kehityksestä minulla ei juuri ollut käsitystä. Ja aika suppea se käsitys on edelleen, mutta hippusen verran aihepiiriin kurkistettuani olen joutunut myöntämään, että ehkä tämäkään viitekehys ei ole aivan täyttä huuhaata. Ainakin psykoanalyyttiset teoriat ovat omiaan herättämään ajatuksia ja tarjoamaan aineksia myös oman psyyken pohdiskelulle, vaikkei kaikkia oletuksia ja tulkintoja pystyisikään allekirjoittamaan. 

Kirjan johdannossa Reenkola esittelee muutamia keskeisiä teoreettisia käsitteitä, joihin palataan myöhemmin uudelleen ja uudelleen, joten alku kannattaa lukea ajatuksella. Seuraavaksi kirjassa edetään tarkastelemaan naiseuteen liittyvien teemojen ilmenemismuotoja antiikin myyteissä, joilla on ollut merkittävä vaikutus myös myöhempään eurooppalaiseen kulttuuriin ja taiteeseen. Lisäksi omat luvut on omistettu sen käsittelylle, millaisia ennen kaikkea naisen seksuaalisuuteen liittyviä teemoja on tulkittavissa kauhuelokuvissa ja kirjallisuudessa. Kirjan lopuksi käsitellään vielä sitä, miten esimerkiksi naisten halveksuntaa, häpäisyä ja seksuaalisuuden kontrolloimista voitaisiin selittää psykoanalyyttisesta näkökulmasta. 

Minua psykoanalyyttisessa lähestymistavassa viehättää ihmisen tarkasteleminen kehon, mielen ja sosiaalisten suhteiden kokonaisuutena. Tässä kirjassakin kehollisuus, mielen sisällöt ja kokemukset erityisesti varhaislapsuuden vuorovaikutuksessa nivoutuvat saumattomasti yhteen. Joillakin tuntuu olevan psykoanalyyttisesta teoriasta sellainen mielikuva, että siinä korostetaan seksuaalisuuden (ja varsinkin "tukahdutettujen" seksuaalisten yllykkeiden) merkitystä. Tämä mielikuva ei ehkä ole täysin väärä, sillä kyllähän seksuaalisuuteen liittyviä teemoja vilisee aika tiuhaan psykoanalyytikkojen jutuissa. Oma käsitykseni kuitenkin on, että seksuaalisuus ymmärretään tässä viitekehyksessä laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin arkipuheessa: se ei esimerkiksi liity pelkästään aikuisuuteen vaan elää jokaisessa meissä heti syntymästämme lähtien. 

En ole millään muotoa psykoanalyysin asiantuntija (enkä usko, että kovin moni lukijoistanikaan on), joten syvällisemmät teoreettiset pohdinnat jätän fiksummille. Tässä kohtaa voin vain tyytyä toteamaan, että Lumoavan pelottava nainen oli oikein kiinnostava lukukokemus: yhtä aikaa syvällinen ja taiteesta ja myyteistä otettujen esimerkkien ansiosta helposti lähestyttävä, vaikka ennakkotiedot teoriasta olisivatkin hyvin vähäisiä. Toki joskus kävi mielessä, meneekö esimerkiksi näin syväluotaava elokuvien tulkinta hieman yli, mutta toki ajatuksilla leikkiminen ja teorioiden testailu on sallittua. Se hankala puoli siinä tosin on, että kun altistuu tällaiselle, alkaa itsekin helposti ylitulkita vähän kaikkea, mikä pitemmän päälle voi käydä  itsellekin rasittavaksi. Kiehtova ja ajatuksia herättävä kirja joka tapauksessa!