sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Herkkyys ja maailmassa selviäminen

Herkkyydestä puhuttaessa puhumme usein lähinnä sen mukanaan tuomista haasteista. Eikä näiden haasteiden olemassaoloa voi tietenkään kieltää: herkkä ihminen esimerkiksi stressaantuu ja kuormittuu keskimääräistä helpommin niin ulkoisesta kuin sisäisestäkin ärsyketulvasta, on usein kiltti ja tunnollinen sekä kantaa vähän liikaakin huolta toisista ihmisistä, ottaa elämän tarjoamat takaiskut raskaammin kuin muut ja toisinaan uuvuttaa itsensä ajattelemalla monimutkaisemmin kuin ehkä olisi tarpeen.

Onneksi silloin tällöin saa kuitenkin myös kuulla herkkien ihmisten menestystarinoita. Erityisherkkyyden "tultua muotiin" (eli kun aihe on ollut viime vuosina paljon esillä mediassa) esimerkiksi monet eri alojen taiteilijat ovat puhuneet julkisuudessa herkkyydestään. Aika vasta törmäsin myös mielenkiintoiseen juttuun Balmuir-vaatemerkin perustajasta, joka mainitsi olevansa erityisherkkä ja kertoi tämän näkyvän suunnittelutyössään. On aina hienoa kuulla ja lukea ihmisistä, jotka oppineet elämään herkkyytensä kanssa mielekästä ja innostavaa elämää sekä kääntäneet herkkyyden ensisijaisesti voimavaraksi, vaikka siihen liittyisikin myös haastavia puolia.



Jos itse ei ole vielä päässyt sinne asti, miten herkkänä ihmisenä voi oppia selviämään maailmassa? Ehkä olet vasta aikuisiällä alkanut ymmärtää herkkyyttäsi ja huomannut, ettet ole aiemmin elänyt itsellesi sopivalla tavalla, ominaispiirteitäsi kunnioittaen? Joillekin oman herkkyyden tunnistaminen on huojentava oivallus, mutta toisaalta aina sen hyväksyminen ja "hyödyntäminen" ei suinkaan ole helppoa.

Tässä muutama ajatukseni siitä, miten herkkä ihminen voi tukea hyvinvointiaan ja pärjäämistään - ja luonnollisesti nämä toimivat ihan yhtä lailla myös vähemmän herkillä :) 

Tutustu herkkyyteesi - tästä on tietysti syytä aloittaa. Myös jokainen herkkä ihminen on ainutlaatuinen yksilö, jolla on herkkyyden lisäksi lukuisia muitakin ominaisuuksia, sekä haasteita että voimavaroja. Lisäksi eri ihmisillä painottuvat eri herkkyyden osa-alueet: jonkun arkea hankaloittaa esimerkiksi aistiherkkyys, mutta sosiaaliset tilanteet eivät välttämättä tunnu erityisen kuormittavilta, kun taas toisella tilanne voi olla juuri päinvastainen. Havainnoi käytöstäsi, tunteitasi, ajatuksia ja tapaasi olla maailmassa - tällöin tunnistat omat haasteesi, joiden kanssa lähteä työskentelemään, sekä vahvuutesi, joita keskittyä vaalimaan ja kehittämään vielä eteenpäinkin. 

Löydä selviytymiskeinosi. Tämä on tärkeää aivan jokaisen hyvinvoinnille, mutta mitä herkemmin kuormittuu ja ylivirittyy, sitä tärkeämpää on tietysti myös löytää toimivia keinoja selvitä kuormituksesta ja säädellä sitä. Erityisherkillä keho lähtee yleensä helposti niin sanotusti käymään ylikierroksilla, joten varsinkin erilaiset rauhoittumistaidot ovat meille tärkeitä. Selviytymiskeinoilla tarkoitan tässä yhteydessä tietoisia stressinkäsittelykeinoja, en tiedostamattomia defenssejä eli minän puolustusmekanismeja, jotka värittävät sitä, mitä ylipäätään tulee tietoisuuteemme. Rauhoittumistaidoista monella varmasti tulevat mieleen esimerkiksi jooga tai hengitysharjoitukset (tai vaikka luonnosta nauttiminen), mutta aivan yhtä lailla selviytymiskeinoja ovat myös esimerkiksi kuormittavista asioista juttelu läheisten kanssa, kielteisten ajatusten työstäminen sekä merkitysten löytäminen haastavista tilanteista.



Löydä ja tunnista asiat, jotka auttavat sinua paitsi vähentämään kuormitusta, myös lisäämään voimavaroja, tuomaan elämääsi jotain ekstraa! Esimerkiksi työstä palautumisen yhteydessä puhutaan usein työstä irrottautumisen ja rentoutumisen tärkeydestä, mutta toisaalta palautumista edistävät  myös esimerkiksi uusien taitojen oppiminen ja uusien näkemyksien hankkiminen. Levon lisäksi  herkkäkin ihminen tarvitsee myös inspiraatiota, onnistumisen kokemuksia ja tietysti yhteyttä toisiin ihmisiin voidakseen hyvin ja elääkseen merkitykselliseltä tuntuvaa elämää.

Löydä ihmisesi - eli he, jotka saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja tuovat esiin parhaat puolesi. En halua yksioikoisesti suositella "negatiivisten ihmisten välttämistä" (kukapa meistä ei olisi ainakin joskus hieman negatiivinen?), mutta jokainen varmasti tietää, miten tärkeää sosiaalinen tuki ja kohdatuksi tulemisen kokemus on aivan kenelle tahansa. Koska erityisherkät kuuluvat vähemmistöön  (ei tosin sentään kovin pieneen, jos meitä on noin viidesosa väestöstä!) ja ovat usein myös  kotona viihtyviä introvertteja, heidän voi olla haasteellista löytää samanhenkistä seuraa, ja yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset ovatkin monille tuttuja. Jotkut tuntuvat ajattelevan, ettei se samanhenkinen ystävä tai kumppani etsimällä löydy, mutta itse olen sitä mieltä, että aktiivisuus kannattaa aina - ja ainakin se lisää onnistumisen todennäköisyyttä.

Tunnista arvosi ja pyri elämään niiden mukaan. Arvojen mukaisen elämän on todettu olevan yhteydessä parempaan hyvinvointiin ja ennen kaikkea kokemukseen elämän merkityksellisyydestä, joten tätäkin suosittelen lämpimästi aivan kaikille. Erityisherkät ovat usein syvällisiä pohdiskelijoita, ja varmasti elämän tarkoituksen ja merkityksellisyyden mietiskely onkin monelle tuttua. Uskoisin, että elämä, jossa omia arvojaan ei pääse toteuttamaan tyydyttävästi, saa erityisherkän uupumaan, masentumaan ja ahdistumaan paljon herkemmin kuin merkitykselliseltä tuntuva elämä - vastoinkäymisten ja kuormituksenkin kanssa selviää helpommin, jos tietää olevansa matkalla oikeaan suuntaan



Leppoisaa joulun odotusta teille! :) 

3 kommenttia:

  1. Kiitos inspiroivasta postauksesta! Vielä on työstämistä oman herkkyyteni kanssa, mutta on onneksi päästy jo vähän eteenpäinkin. Mukavaa joulun odostusta sinnekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! :) Ja mukava kuulla, että oot päässyt eteenpäin - tuskinpa sitä kukaan ihan täysin valmis on kuitenkaan :)

      Poista
  2. Komppaus täältäkin - kiitos tästä kirjoituksesta, ja blogistasi muutenkin! Monet kirjoituksesi ovat herättäneet ajatuksia, mutta olen huono kommentoimaan ja jatkamaan keskustelua näin "julkisesti". Olen itse joutunut kohtaamaan omia ominaisuuksiani - myös herkkyyden - viime vuosien aikana, tunnistaen ja tunnustaen ne osaksi itseäni. Aiemmin olen kokenut itseni monen asian osalta "vääränlaiseksi", mutta nyt osaan ehkä jo pikkuhiljaa suhtautua kokemukseen vain tunteena/ajatuksena ilman, että se olisi faktuaalinen tosiasia. Toki välillä on parempia ja huonompia päiviä. Viime päivinä olen miettinyt, että omien arvojeni pohtiminen ja "kirjaaminen" olisi asia, joka varmasti hyödyttäisi minua tulevaisuudessa. Liian harvoin sitä oikeasti tulee mietittyä tällaisia asioita, vaikka arvot näkyvätkin osin niissä pienissä teoissa ja valinnoissa, joita jokapäiväisessä arjessa tehdään.

    Rauhallista joulunaikaa! :)

    VastaaPoista