tag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post9062535288894862877..comments2023-06-17T08:16:06.274-07:00Comments on Mielen maisemia: Kirjoittamisen vaikeudestaAnniinahttp://www.blogger.com/profile/12846315616034609284noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post-18857429676600314572015-06-29T08:50:01.430-07:002015-06-29T08:50:01.430-07:00Kiitos teille kaikille kommenteista! :) Mukava kuu...Kiitos teille kaikille kommenteista! :) Mukava kuulla, että muillakin on samantyyppisiä kokemuksia - vaikka en toki kuvitellutkana olevani yksin tämän kriiseilyn kanssa :D Ehkä joskus pieni irtiotto kirjoitusrutiineista tekee hyvääkin, jos keksii jotain muuta mukavampaa tilalle, mutta toisaalta tauon jälkeen kirjoittamisen pariin palaaminen tuntuu aina niin kovin vaikealta. Mitenköhän siitä kriittisyydestä pääsisi eroon... Tai tuskinpa kokonaan pääsee, ainakaan jos kirjoittaa tekstiä muiden ihmisten luettavaksi, jolloin on vähän syytäkin miettiä, onko jutussa mitään tolkkua :) Anniinahttps://www.blogger.com/profile/12846315616034609284noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post-68731067676585994322015-06-28T01:04:18.406-07:002015-06-28T01:04:18.406-07:00Tuttuja ajatuksia! Olen ollut hyvin lähellä lopett...Tuttuja ajatuksia! Olen ollut hyvin lähellä lopettaa bloggaamisen pariinkin kertaan, koska on tuntunut juuri samalta kuin sinullakin: kaikesta on kaikki jo sanottu tuhanteen kertaan, joten onko mitään järkeä kirjoittaa itse? Tuollaisina aikoina postaustahti on hidastunut ja muuttunut kuvapainotteisemmaksi. Syy miksi olen lopulta jatkanut on se, että olen yhä uudestaan todennut tarvitsevani kirjoittamista itseni ja maailman hahmottamiseen. Sillä tavalla ajatellen kirjoitan blogia "itselleni", mutta toki aika ajoin tulee kausia, jolloin nousee itsekritiikki ja kirjoittamisen kynnys korkeaksi, kun mietin liikaa pitävätkö muut blogistani ja sen aiheista. Tuolloin yritän muistuttaa itseäni siitä, että bloggaaminen on harrastukseni, ikioma luova projektini, eikä sen tarvikaan kasvaa kovin isoksi. Riittää, että pystyn edes välillä koskettamaan jotakuta, yhtäkin ihmistä.<br /><br />Kuten yllä ehdotettiinkin, niin jos valokuvaus puhuttelee juuri nyt, niin satsaa siihen! Kuvienkin avulla voi jäsentää maailmaa ja monesti kuvat herättävät jossain vaiheessa halun myös kirjoittaa kaikesta siitä, mitä jää kuvan ulottumattomiin. Ja hei, tsekkaa "Kirjoita kevyempi kesä"-kirjoitushaaste. Se pohjautuu intuitiiviseen kirjoittamiseen, eli juuri siihen mitä tunnut kaipaavan? :) Ps. Henkilökohtaisesti toivon ettet lopeta blogia kokonaan, sillä tämä on ehdottomasti yksi mun lempiblogeista :)Tiina | Parempia polkujahttps://www.blogger.com/profile/02849637767093924686noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post-22781036206617443682015-06-27T19:29:31.869-07:002015-06-27T19:29:31.869-07:00Tervehdys ! Ekaa kertaa käymässä blogissasi.
Kiin...Tervehdys ! Ekaa kertaa käymässä blogissasi.<br /><br />Kiinnostavaa pohdintaa kirjoittamisesta. Hauskinta ja luontevinta kirjoittaminen lienee silloin kun ei suhtaudu siihen kriittisesti eikä pakonomaisesti. Kamalinta ovat ehkä olleet opintoihin liittyvät suoritusluontoiset tutkielmat joiden aihe on itselle vieras. Joku sisäsyntyinen kirjoittamisen tarve minulla on aina ollut, ja lukemisen. Rita Ahttps://www.blogger.com/profile/12343414768620881221noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post-4460112415631834382015-06-27T10:09:25.124-07:002015-06-27T10:09:25.124-07:00Täydellisyydentavoittelu on tuttua! Minusta on kiv...Täydellisyydentavoittelu on tuttua! Minusta on kivaa lukea ajatuksiasi, eikä niiden aina tarvitse olla ihan loppuun asti hiottujakaan. Inhimillisyyshän on vain kiinnostavaa. :) Kirjoitin lapsena ja nuorena tosi paljon, ja koin että se oli minulle peräti välttämätöntä, oli oikea polte kirjoittamiseen. Päiväkirjaa ja fiktiota erityisesti. Parikymppisenä inspiraatio kuitenkin katosi, enkä vieläkään tiedä siihen syytä. Samaan aikaan hävisi innoitus myös piirustusharrastukseen. Päiväkirjan pitäminen jatkui, mutta pari vuotta sitten sekin loppui kokonaan. Nyt olen kokenut aika paljon kaikenlaista mielenmyllerrystä, jota on ollut vaikea hahmottaa. Hiljattain kokeilin kirjoittaa ajatuksia ylös, ja se tuntui kauhean vaikealta, en saanut muotoiltua sanomaani sellaiseen täydelliseen muotoon. Mutta siitä huolimatta ajatukset alkoivat selkiytyä ja sain jopa ymmärrettyä ja ratkottua asioita kirjoittaessani. Nyt olen jatkanut päiväkirjan pitämistä, ja säännöllinen kirjoittaminen on vapauttanut lukkoja niin kirjoittamisen kuin ajatustenkin suhteen. Ja päiväkirja tosiaankin vähentää kuormitusta ihmissuhteissa, kun voi vuodattaa osan analyyseistaan sille. :)Neitohttp://metsajarvineito.wordpress.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post-3724660218881352622015-06-27T09:29:41.273-07:002015-06-27T09:29:41.273-07:00Täällä yksi vähän väliä kirjoittamisesta kriiseile...Täällä yksi vähän väliä kirjoittamisesta kriiseilevä (ja blogin deletoimista harkitseva)! Hyvin usein kohtaan juurikin tuon saman tunteen, että hitto kun tuo osasi pukea tämän tunteen sanoiksi paljon paremmin kuin minä, mutta toisaalta eihän sitä tiedä kauanko kyseinen henkilö on asiaa jäsennellyt - montako luonnosta on mahdollisesti esimerkiksi teksteissä tausalla. Tuntemuksista kirjoittaminen etenkin on TODELLA vaikeaa ja siinähän se dilemma myös on; kirjoittaminen auttaa juurikin jäsentelemään niitä tuntemuksia ja jos tuntemukset ovat vähän enemmänkin levällään (kuten esim. allekirjoittaneella usein), eivät ne yhdellä tekstillä edes jäsenny. Jokaisella kirjoituskerralla loksahtaa ehkä joku pieni Ahaa-elämys paikoilleen ja siitä sitten taas jatketaan jäsentelyä. :) Mutta ymmärrän niin hyvin tämän tunteen. Ehkä nyt on tosiaan syntymässä jotain uutta? Jos valokuvat inspiroivat kirjoittamista enemmän, niin se on sitten tämän hetken juttu - ties mitä inspiraatiota sitä kautta vielä syntyy! Kivaa viikonlopun jatkoa! :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post-22296792614621752472015-06-27T07:39:59.258-07:002015-06-27T07:39:59.258-07:00Minusta tuntui hyvältä lukea avoimen ja rehellisen...Minusta tuntui hyvältä lukea avoimen ja rehellisen tuntuista tekstiäsi <3 Kyllä vuosien bloggaamisen aikana on ollut toistuvasti jaksoja, jolloin tuntuu tyhjältä tai tulee ajatus, että olenko ihan hassu ja omituinen. Olen opetellut ajattelemaan, että tyhjyyden jälkeen seuraa aina uusi inspiraation jakso, jotain uutta on syntymässä ja siksi olen pysähdyksissä. Julia Cameronin aamusivut ovat huippujuttu - niistä on apua ollut minullekin. Nykyään yritän keskittyä siihen mikä minusta tuntuu kivalta ja hauskalta, keskityn siihen mikä innostaa ja luotan, että se välittyy lukijallekin, silloin kun on ihminen, joka on samalla aaltopituudella :) <br /><br />Kiitos sinulle ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi ja uskon, että olet vain ottamassa uuden askeleen eteenpäin. Mukavaa viikonlopun jatkoa :)RunoTalon Sarihttps://www.blogger.com/profile/10907159316139736500noreply@blogger.com