tag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post1060579937127655119..comments2023-06-17T08:16:06.274-07:00Comments on Mielen maisemia: Mitä on henkinen hyvinvointi?Anniinahttp://www.blogger.com/profile/12846315616034609284noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post-53901680102778554212014-12-04T04:37:01.922-08:002014-12-04T04:37:01.922-08:00Kiitos! :) Näinhän se on, että hyvinvointi lähtee ...Kiitos! :) Näinhän se on, että hyvinvointi lähtee nimenomaan arjesta. Tavallaan kaikki toki lähtee yksilön hyvinvoinnista, mutta toisaalta myös aika huonosti voiva ihminen voi toisinaan pystyä auttamaan muita, mikä puolestaan kohentaa yleensä myös hänen omaa hyvinvointiaan. Esimerkiksi masentuneilla yksi ongelma on yleensä juuri se oman itsen vatvominen, kyvyttömyys nähdä itsen ulkopuolelle (ja tämä vaikuttanee siihen, että ihmissuhteet usein kärsivät yksilön masentuneisuudesta), ja jonkinlainen perspektiivin laajentaminen varmasti auttaisi monia :) Jep, arvot ovat kyllä ensisijaisen tärkeitä hyvinvoinnin kannalta, ja vaikeissa elämäntilanteissa auttaa todella paljon, jos kaikesta surkeudesta huolimatta pystyy säilyttämään kokemuksen siitä, että edistää jollain tavalla omien arvojensa toteutumista, vaikka sitten toisia auttamalla.Anniinahttps://www.blogger.com/profile/12846315616034609284noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post-87059098424286426722014-12-04T04:32:41.648-08:002014-12-04T04:32:41.648-08:00Heh, joo, tuo klisee psykofyysissosiaalisesta koko...Heh, joo, tuo klisee psykofyysissosiaalisesta kokonaisuudesta pitää valitettavan hyvin paikkaansa :D Mäkin olen miettinyt, että jotain pinnallista tässä nykymeiningissä on. Onhan näitä hyvinvointialan ihmisiä vähän joka lähtöön, kaiken maailman life coacheihin törmää aika äkkiä, mutta osalla heistäkin on mielestäni melko yksioikoiset puheet (vaikka varmasti joukosta fiksumpiakin tapauksia löytyy).<br /><br />Onpa mielenkiintoinen näkökulma verrata hyvinvointia rikokseen, mutta miksei, ainakin asioiden monimutkaisuus tulee loistavasti esille! :D Ja kiitos, tosi ihanaa kuulla, että sait tekstistä oivalluksia. Kyllä toi ainakin mun korviini ihan järkevältä kuulostaa, että kokee paljon asioita kropan kautta - ja oikeastaanhan tunteet ovat käytännössä aina myös kehollisia tuntemuksia, vaikea kuvitella sellaista voimakasta tunnetta, joka ei ollenkaan tuntuisi myös kropassa. Ja tottahan tuo on, että muutos fyysisessä hyvinvoinnissa näkyy yleensä myös henkisellä puolella, ja toisaalta toisinkin päin, kaikki vaikuttaa kaikkeen :)Anniinahttps://www.blogger.com/profile/12846315616034609284noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post-60824260414381149052014-12-04T04:24:59.149-08:002014-12-04T04:24:59.149-08:00Kiitti! :) Mullakin juuri tuo teema on ollut viime...Kiitti! :) Mullakin juuri tuo teema on ollut viime aikoina paljon mielessä, sillä minulla on kyllä selvästi taipumusta oman navan ympärillä pyörimiseen ja omien asioiden vatvomiseen, eikä se ole kovin hyviin lopputuloksiin johtanut. Toki omasta hyvinvoinnistakin on tärkeää pitää itsekkäästi huolta - eikä se sitä paitsi ole pelkästään itsekästä, sillä kyllähän meidän jokaisen hyvinvointi vaikuttaa myös meidän läheistemme hyvinvointiin :) Tietty välillä tulee niitä tilanteita, jolloin ei vain jaksa antaa muille mitään, mutta senkin voi onneksi aloittaa ihan pienestäAnniinahttps://www.blogger.com/profile/12846315616034609284noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post-49199738715675232282014-12-03T06:05:08.691-08:002014-12-03T06:05:08.691-08:00Olet todella perehtynyt aiheeseen! :) Mielenkiinto...Olet todella perehtynyt aiheeseen! :) Mielenkiintoista pohdintaa, eipä juurikaan lisättävää. Näin työttömän näkökulmasta hyvinvointi on se että arki rullaa ilman suurempaa jatkuvaa stressiä. Ja juuri se, ettei hyvinvointi pyöri vain yksilön vaan myös joukon ympärillä. Kaikki lähtee kuitenkin enemmän ja vähemmän yksilön hyvinvoinnista, sillä sitä on vaikea auttaa muita jos itse taistelee hyvinvointinsa äärirajoilla. Silti, on hyvä miettiä, miten ihmiset toimivat ja voivat sotatilanteessa tai muussa poikkeustilanteessa. Moni ei vielä silloinkaan luovu huolehtimasta toisten hyvinvoinnista. Tärkeintä lienee ehkä se miten hyvin kuitenkin voi oman päänsä sisällä. Ja onko arvot kohdallaan. Silloin voi kestää pahempiakin vastoinkäymisiä ja/tai auttaa toisia voimaan paremmin. Hmm. Tätä voisi pyöritellä pidempäänkin...Hymytyttöhttps://www.blogger.com/profile/01950414819667298229noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post-17420155520613630582014-11-30T21:41:16.860-08:002014-11-30T21:41:16.860-08:00Niinhän sitä taidetaan sanoa, että ihminen on psyk...Niinhän sitä taidetaan sanoa, että ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus eikä hyvinvoinnistakaan sopis unohtaa mitään osatekijää :) Mä allekirjoitan ton, että fyysisestä hyvinvoinnista kirjoitetaan eniten tällä hetkellä. En menis sanomaan, et se on tärkein, koska kaikki osa-alueet on tärkeitä: yksi romahtaa ja saattaa mennä muutkin samalla :( Ehkä se vaan kuvastaa jollain tapaa nyky-yhteiskunnan pinnallisuutta ja sitä, ettei tunteista tahdota puhua? <br /><br />Ihmisen hyvinvointia vois verrata vaikka rikokseen (apua, mikä verrokki). Miksi toiset tekee niitä ja toiset ei? Kriminologiassa on monta eri teoriaa (mun lemppari: kasvojen piirteet kertoo, kenestä tulee rikollinen :D), mutta jokin niiden yhdistelmä, jossa nivoutuu yhteen biologinen taipumus, henkinen puoli ja sosiaaliset suhteet (sekä ympäristö muutenkin "tilaisuus tekee varkaan"-tyyppisesti) kuulostaa ehkä todennäkösimmältä. Rikosta ei voida selittää vaan biologisista lähtökohdista eikä hyvinvointi rakennu vaan fyysisyyden varaan :)<br /><br />Joka tapauksessa, olit hyvin kuvannut henkistä hyvinvointia ja tästä näkyy, että sulla on siihen enemmän koulutustaustaa ;) Mä en osaisi ees kirjottaa henkisestä hyvinvoinnista kovin objektiivisista lähtökohdista ja ehkä siksi en siitä kovin paljon kirjota, koska menis jo liian henkilökohtaseksi.<br /><br />Sain tästä sun tekstistä muuten mielettömän oivalluksen. Oon aina ajatellu omassa blogissani ehkä tietosestikin rajottaneeni kirjoittamista eniten fyysisen hyvinvoinnin puolelle, just tästä yksityisyyssyystä. Tajusin nyt tätä lukiessa sen olevan myös tiedostamatonta. Mä nimittäin koen asioita herkästi kroppani kautta. Oon kokenut, kuinka yhtäältä fyysisen hyvinvoinnin kohentuminen nosti henkistä vointia ja toisaalta sen romahdus teki hallaa myös henkisellä puolella. Entisenä syömishäiriöisenä tää ei iteasiassa oo mikään kumma juttu vaan ihan loogista: oon joskus rakentanu minäkuvani niin vahvasti fyysisen minän kautta ja kanavoinut kaikki tunteeni kropan kautta, että se vaikuttaa jollain tasolla yhä alitajunnassa. Onkohan tässä mitään järkeä?! :) Joka tapauksessa, kiitos. Ehkä tän havainnon tehtyäni osaan lähestyä tunteitanikin eri tavalla <3Petra / Hyvinvoinnin sietämätön keveyshttps://www.blogger.com/profile/15537377707020700483noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4119234094077659185.post-91498410182765871652014-11-30T11:25:56.652-08:002014-11-30T11:25:56.652-08:00Todella hyvä kirjoitus! Itse olen pohtinut samanla...Todella hyvä kirjoitus! Itse olen pohtinut samanlaisia teemoja blogissani ja ennen kaikkea päässäni jo melko pitkään. Erityisen paljon olen miettinyt viime aikoina juuri tuota asetelmaa omaan hyvinvointiin keskittyminen (ts. oman navan ympärillä pyöriskely) vs. toisten hyvinvointiin keskittyminen (tai oman hyvinvoinnin lisääminen toisten auttamisen ja huomioimisen kautta). Olen tulossa ainakin henkilökohtaisissa pohdinnoissani siihen, että hyvinvointini jää vajaaksi, jos en huomioi jatkossa muita ihmisiä nykyistä enemmän. Toisaalta ymmärrän myös sen, että olen tarvinnut tämän parin vuoden melko itsekkäänkin ajan oman hyvinvointini etsimiselle, sillä muutama vuosi sitten olin niin energiaton ja väsynyt, että ei minusta riittänyt antamaan muille, kun ei itsellenikään. Jonkinlainen itsekkyys hyvinvoinnin tavoittelussa on mielestäni siis OK, sillä on paljon helpompaa antaa toisille silloin, kun itse voi edes suhtkoht hyvin. <br /><br />Olen 100% samaa mieltä kanssasi myös siitä, että hyvinvointi ei ole jatkuvaa onnen tunteessa lillumista. Hyvinvoivalla ihmisellä on monesti kuitenkin keinoja käsitellä huonoja hetkiä ja olotiloja; jotenkin sellainen perususko siihen, että nämäkin olot menevät ohi - maailma ei kaadu lopullisesti, vaikka juuri nyt siltä tuntuukin.Tiina | Parempia polkujahttps://www.blogger.com/profile/02849637767093924686noreply@blogger.com