maanantai 9. tammikuuta 2017

Stressistä ja hengitysvaikeuksista

Stressi, ahdistus tai arkisesti sanottuna ylikierroksilla käyminen on taatusti useimmille tuttu vaiva. Siihen liittyy usein jos jonkinlaisia fyysisiä oireita: pulssi kiihtyy, päätä särkee, lihakset pysyvät jatkuvasti pienessä jännityksessä, närästää - eikä hengityskään kulje luonnollisesti, vaivattomasti ja miellyttävästi. Itse olen kärsinyt epämääräisestä hengenahdistuksesta aika ajoin suunnilleen niin kauan kuin muistan, ja vuosien varrella sitä on selvitelty monen eri lääkärin kanssa löytämättä sille koskaan selvää selitystä. Viime viikkoina stressiä ja levotonta oloa on riittänyt, mikä on näkynyt esimerkiksi unen laadussa ja sekä sydämen että pään tuntemuksissa. Toden teolla kuitenkin havahduin rauhoittumisen tarpeeseen vasta silloin, kun alkoi tuntua, ettei hengitys kerta kaikkiaan meinaa kulkea (toki ehdin jo, jälleen kerran, pelätä lähes kaikkia mahdollisia vakavia sairauksia...). 

Jos hengityksen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, sitä todennäköisesti pitää itsestäänselvyytenä, jolle ei tarvitse juuri ajatuksia tai palstatilaa uhrata. Ja vaivatontahan se onkin silloin, kun saamme nauttia vapaasta, luonnollisesta hengityksestä. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole kaikille itsestäänselvyys (edes niille, joilla ei ole hengitykseen vaikuttavia fyysisiä sairauksia). Liian suureksi ajan myötä kasvanut stressikuorma nimittäin vaikuttaa usein kielteisesti hengitykseen - vieläpä niin salakavalasti, ettei hengitysvaikeuksien yhteyttä stressiin ole aina helppo tunnistaa. 



Luonnolliseen hengitykseen osallistuu kehossamme monia eri lihaksia, joista tärkeimmät ovat pallea, kylkivälilihakset ja vatsalihakset. Vapaassa hengityksessä noin 80 % hengitystyöstä tapahtuu näillä lihaksilla. Stressaantuneella hengityksen lihastasapaino saattaa kuitenkin häiriintyä, jolloin hengityksen apulihakset hoitavatkin epätavallisen suurta osaa työstä, kun esimerkiksi kaikista keskeisin hengityslihas pallea on muuttunut ajan myötä kireäksi.  Stressaantunut hengittää usein nopeasti ja pinnallisesti, ja yleinen ongelma on krooninen sisäänhengitystä korostava pintahengitys eli hyperventilaatio. Vaikka usein puhummekin syvään hengittämisen tärkeydestä, se on stressaajalle hyödyllistä vain silloin, kun hän korostaa uloshengityksiä eikä kiihdytä sisäänhengityksen syvyyttä tai määrää. 

Näiden teemojen äärelle palaaminen teki minulle selvästi hyvää, sillä lueskeltuani pitkästä aikaa hengityksestä ja stressistä, hoksasin erittäin helposti sortuvan nimenomaan juuri tuollaiseen pintahengitykseen, johon liittyvät syvät, suorastaan pakotetut sisäänhengitykset. Kun istun tekemättä mitään ja murehdin elämääni, iskee helposti sellainen tunne, että täytyy haukotella, huokaista tai muuten kiinnittää erityistä huomiota sisäänhengitykseen, että saisi kunnolla ilmaa. Ja hupsista vaan - tuo tunne ei juuri koskaan iske silloin, kun olen kunnolla keskittynyt johonkin tekemiseen, kuten liikuntaan, kirjoittamiseen tai vaikkapa kiinnostavaan keskusteluun. Siitä huolimatta joudun aika ajoin muistuttamaan itseäni siitä, että stressillä/ahdistuksella ja hengittämisellä näyttäisi aivan selvästi olevan yhteys, jota ei parane jättää huomiotta.



Niin ikävä vaiva kuin stressiin liittyvät hengitysongelmat ovatkin, niitä voi onneksi helpottaa sopivalla liikunnalla ja varsinkin hengitysharjoituksilla. Oma ongelmani on kuitenkin siinä, että kun ylivirittynyt olotila on päällä, rauhoittuminen hengitysharjoituksiin tai esimerkiksi rauhalliseen restoratiiviseen joogaharjoitukseen on todella vaikeaa - vaikka juuri sitä keho ja mieli taitavat silloin eniten kaivata. Kuten ennenkin mainittu, olen harrastanut joogaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuosien ajan, ja kaikista kokeilemistani liikuntamuodoista se on vaikuttanut hengitykseeni kaikista myönteisimmällä tavalla. Erityisesti ylävartalon, kuten niska-hartiaseudun ja rintarangan jumituksiin se tehoaa säännöllisesti harrastettuna aivan loistavasti - ja pakko muuten tähän väliin kehaista varsinkin ilmajoogaa, jossa silkki mahdollistaa vielä syvemmät venytykset ja vähän erilaiset liikeradat! 

Tuskailtuani taas kerran ikävän hengenahdistuksen kanssa päätin vihdoin ja viimein antaa mahdollisuuden myös hengitysharjoituksille. Toki olen niitä aiemminkin kokeillut, lähinnä joogaharrastuksen yhteydessä, mutta ne ovat aina olleet se joogatuntien tylsä ja kuiva osuus, jota ei tulisi mieleenkään tehdä oma-aloitteisesti kotona. Nyt otin kuitenkin asiakseni tehdä edes yhden yksinkertaisen hengitysharjoituksen joka ilta pienen meditaatiohetkeni yhteydessä, ja tarpeen mukaan myös ensiapuna ahdistavaan oloon päivän aikana. Pitkän aikavälin tuloksia en pysty vielä raportoimaan, mutta näin muutaman päivän kokeilun perusteella näyttää toimivan aikas hyvin! On se hassua, miten joskus tulee välteltyä ja vierastettua kaikista eniten juuri sitä, mitä todella tarvitsisi voidakseen paremmin... 

Vaikuttaako stressi tai ahdistus teillä hengitykseen? Mistä olette saaneet siihen helpotusta? 

P.S. Pidetäänhän mielessä myös se tosiasia, että hengitysongelmat voivat kieliä myös fyysisestä sairaudesta, joten jos ne jatkuvat pitkään ja/tai ovat erityisen vaikeita, tulisi mennä lääkärin juttusille. Aina kun eivät pelkät itsehoitoharjoitukset todellakaan riitä. 

Postausta kirjoittaessani käytin muuten lähteenä Mia Jokinivan mainiota kirjaa Stressin luomuhoito, josta löytyy tiedon lisäksi myös paljon hyviä stressinhallintaharjoituksia, esimerkiksi juurikin näitä hengitysharjoituksia :) 

6 kommenttia:

  1. Kyllä sen huomaa, että jos on stressin kiemuroissa niin hengitys on pinnallista ja välillä huomaa pidättelevänsä hengitystä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa, että on sullekin tuttu vaiva :/

      Poista
  2. Ihanaa, että kirjoitit aiheesta, joka saattaa monelta jäädä täysin tiedostamatta! Itselleni todella tuttu juttu. Välillä tuntuu rinnassa olevan kuin iso möykky, jonka läpi hengitys ei tahdo kulkea. Välillä taas sisäänhengitystä pitää korostaa, kuten mainitsit, kun tuntuu ettei muuten saa tarpeeksi happea. Välillä nukkumaan mennessä on ollut suorastaan tuskallista, kun on tuntunut ettei henki vaan kertakaikkiaan kulje. Yritä siinä sitten nukahtaa. :D

    Mutta aina on mennyt itsekseen ohi, ja stressiä ja ahdistustahan se. Olen kokeillut hengitysharjoituksia, esim hengittämistä syvään tasapituisilla hengityksillä (jotta uloshengitys ei jäisi liian lyhyeksi). Asiaan auttaa myös sen tunnistaminen, että tää on taas tätä, ei hätää, kyllä tää tästä taas ohi menee. :)

    N28v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä juttu, että sullakin on tällaista - mutta hyvä tosiaan, että sen tiedostaa, niin ei turhaan hätäile :) Itsellänikin tiedostamisessa tosiaan meni kauan aikaa, sen verran epämääräinen oire kyseessä :D

      Poista
  3. Tutulta kuulostaa, mutta minullakin jooga on auttanut tilanteeseen. Hengitysvaikeudet ovat itselleni stressin pahin oire. Tärkeä aihe. Kiitos kun nostit sen esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että jooga on auttanut sullakin! :)

      Poista