perjantai 14. lokakuuta 2016

Erityisherkän ihmisen harjoituskirja

Hankin ja suurimmaksi osaksi luinkin erityisherkkyysguru Elaine N. Aronin Erityisherkän ihmisen harjoituskirjan (2016, englanniksi julkaistu jo 1999) jo keväällä hyvin pian sen ilmestyttyä suomeksi, mutta jotenkin pääsi käymään niin, että kirja unohtui useammaksi kuukaudeksi kaiken muun touhun ja lukemisen alle, joten luin sen loppuun vasta nyt syksyllä. Koska kirja koostuu pääasiassa harjoituksista, tein totta kai myös niitä - en tosin kaikkia, vaan valikoin joukosta mielekkäimmän tuntuiset, sellaiset joista koin olevan juuri minulle jotain hyötyä juuri tämänhetkisessä ymmärryksessäni ja elämäntilanteessani. Erityisherkkyys ei suinkaan ole minulle uusi tai tuntematon asia, olenhan kirjoittanut siitä täällä blogissanikin monta juttua muutamien viime vuosien varrella. Asiaa on siis pureskeltu sen verran, ettei siitä aivan joka päivä löydy uutta analysoitavaa.



"Tämän harjoituskirjan avulla mennään syvälle itseen. Sen on kirjoittanut syvyyspsykologi. Minulle syvyyspsykologia tarkoittaa, että tavoitteeni on auttaa sinua kunnioittamaan sellaisia osia itsestäsi, jotka on sivuutettu, laiminlyöty tai jopa halveksittu."

Näin juhlallinen ja kunnianhimoinen on kirjan lähtökohta: Aron haluaa auttaa lukijaa palauttamaan osan tukahdutetuista minuuden puolista ja sitä myötä vapauttamaan tukahduttamiseen kuluvia voimavaroja. Lähtökohtana on, että herkkyys on usein jäänyt ymmärtämättä, ja kirjassa onkin kautta linjan läsnä tavoite menneisyyden uudelleentulkinnasta erityisherkkyyden näkökulmasta. Harjoituskirjassa aloitetaan perusteista eli erityisherkkyyden määrittelystä ja omaan herkkyyteen tutustumisesta. Kirjaan voi siis tarttua sellainenkin herkkyydestä kiinnostunut, joka ei ole perehtynyt aiheeseen aiemmin (esimerkiksi lukemalla Aronin lukuisia kirjoja). Herkkyyteen ja omaan itseen tutustumisen jälkeen edetään sen pohtimiseen, miten herkästä minästä voi huolehtia ja miten voi pitää yllä itselle sopivaa virittyneisyystasoa. Tämä luku sisältääkin paljon hyvin käytännönläheisiä harjoituksia, joista moni vielä omaa olemisen tapaan etsivä erityisherkkä varmasti hyötyy (ellei jo kokeilujen kautta osaa säädellä omaa virittyneisyystasoaan hyvin). Käytännön seikoista edetään sen selvittelyyn, miten herkkyys on vaikuttanut omaan lapsuuteen, ja miten varsinkin kielteisiä lapsuusmuistoja voisi tulkita uudelleen sen valossa, että myöhemmällä iällä on oivaltanut olevansa erityisherkkä. Itse en ole koskaan kokenut yhtäkkistä oivallusta herkkyydestäni, vaan olen tavallaan aina tiennyt olevani tällainen, vaikkei minulla nuorempana ollutkaan sille täsmällistä määritelmää - enkä edelleenkään tykkää tukeutua määritelmiin, onhan ihminen aina moninainen olio. Veikkaisinkin, että menneisyyden uudelleentulkinta herkkyysominaisuuden kautta voi toimia erityisesti niillä ihmisillä, jotka ovat pitkään kieltäneet herkkyyden itsessään tai vasta aikuisena ymmärtäneet olevansa herkkiä.

Seuraavat kirjan luvut käsittelevät erityisherkkyyttä sosiaalisissa tilanteissa ja työelämässä. Aronin mukaan vain noin kolmasosa erityisherkistä on luonteeltaan ulospäinsuuntautuneita, ja kuten muissakin hänen kirjoissaan, myös tässä keskitytään selvästi enemmän introvertin, "tyypillisen" erityisherkän mielenmaisemaan ja haasteisiin. Työelämää käsittelevässä luvussa pääpaino on ammatin ja itselle sopivan työn valinnassa, mikä ilmeisesti aiheuttaa monella tapaa haasteita meille herkille. Tehtävissä pohditaan omia vahvuuksia ja sitä, miten niitä voisi työelämässä hyödyntää - se tosin jää epäselväksi, miten vahvuuksien tunnistamisesta ja ideoista edetään siihen pisteeseen, että voisi todella elättää itsensä juuri sillä, missä on parhaimmillaan. Ainakin allekirjoittaneella tämä on vielä työn alla, ja veikkaanpa, että monella tässä tulevat muutamat käytännön haasteet vastaan. 

Loppua kohti harjoituskirja etenee yhä syvemmälle ihmismielen syvyyksiin ja yhä korkealentoisempiin ja spekulatiivisempiin mietteisiin: pohditaan erityisherkän rakkaussuhteita ja suhdetta omiin vanhempiin (melko psykoanalyyttisesta näkökulmasta, jota itse valitettavasti melko lailla vierastan), traumojen työstämiseen ja "hengen harjoittamiseen". Tiedän ja hyväksyn kyllä sen, että monet erityisherkät tuntevat vetoa henkisiin ja hengellisiin asioihin, mutta minun on tunnustettava, että unien tulkinta, omien henkisten rituaalien suunnittelu ja oman alitajunnan kanssa keskusteleminen menevät harjoituksina railakkaasti ohi omien kiinnostuksenkohteideni. Kirjan harjoituksiin tutustuessa tunsin välillä itseni harvinaisen mielikuvituksettomaksi, sillä minun on aina ollut ja on yhä vaikea kunnolla eläytyä erilaisiin abstrakteihin mielikuvaharjoituksiin, vaikka pohdiskelevainen ihminen muuten olenkin. Toki se on vain hyväksyttävä, että eri ihmisille sopivat eri lähestymistavat, ja meitä herkkiäkin on moneksi. 

Loppukaneettina Aron antaa tässä kirjassa myös perusteellisia ohjeita erityisherkkien keskusteluryhmien järjestämiseen. Hänen vinkkinsä kuulostivat minusta vähän turhankin strukturoiduilta (vaikka toisaalta, ilmeisesti erityisherkät sitten tarvitsevat struktuuria tapaamisiinsa, sillä kuten olen omankin kokemukseni kautta todennut, vapaamuotoisten tapaamisten järjestämisessä on omat haasteensa...), mutta ajatus jonkinlaisesta henkevästä keskusteluryhmästä jäi kieltämättä vähän kutkuttamaan. Koen tällä hetkellä, että oman herkkyyden analysointia on tullut harjoitettua jo ehkä enemmänkin kuin tarpeeksi - mutta toisaalta toisten kokemuksia on aina kiinnostavaa kuulla, vertaistuki auttaa monessa tilanteessa ja ehkäpä voisin itsekin jollain tavalla olla avuksi tai siis ainakin tarjota jotain ajateltavaa kanssaherkkiksille. Toki olen tavannutkin paljon toisia erityisherkkiä ja käynyt monia antoisia keskusteluja aiheesta heidän kanssaan, joten ehkä tämänkään ei aina tarvitse olla niin virallista :) 

Kuten näkyy, Erityisherkän ihmisen harjoituskirja siis herätti paljon ajatuksia, niin hyväksyvää nyökyttelyä kuin kritiikkiä ja kysymyksiäkin. En oivaltanut itsestäni varsinaisesti mitään uutta kirjan myötä, mutta uskon, että siitä voi olla hyötyä esimerkiksi niille, jotka ovat vasta "löytäneet" herkkyytensä, jotka painiskelevat sen mukanaan tuomien haasteiden kanssa ja jotka kaipaavat apuvälineitä oman menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tarkasteluun. Mutta niin paljon kuin moni meistä rakastaakin pohdiskelua, haluaisin muistuttaa niin itseäni kuin teitäkin jälleen siitä, että on kuitenkin tärkeämpi elää ja kokea kuin analysoida ja antaa ajatustensa pyöriä oman navan ympärillä. Ihmissuhteistakin oppii vain uskaltautumalla toimimaan niissä, ja samoin elämästä oppii elämällä, vaikka eipä lukemisestakaan usein haittaa ole :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti