perjantai 21. lokakuuta 2016

Arvotsekkaus

Taidan olla perusluonteeltani melko laiska: voin helposti kuluttaa useammankin päivän pelkästään kahvitellen, lueskellen, katsellen elokuvia, vähän ehkä piirrellen, mutta tekemättä varsinaisesti mitään kovin hyödyllistä tai tuotteliasta. Kunhan hyvää seuraa riittää, homma sujuu vallan mainiosti, ja kokemuksen myötä olen suoraan sanoen aika taitava lomailija ja kaupungilla vetelehtijä. Niin mukavaa kuin sellainen toisinaan onkin, pitemmän päälle se kuitenkin vaikuttaa minuun varsin kielteisesti: unirytmi vinksahtaa entisestään (olen muutenkin aamu-uninen, mutta jos minun ei tarvitse lähteä aamuisin minnekään, saatan torkuttaa parikin tuntia, ja lopputulos saattaa olla se, etten tee oikeastaan juuri mitään ennen puolta päivää), samoin ruokailurytmi, mökkihöperöys iskee, ja käy yhä vaikeammaksi aloittaa yhtään mitään, vaikka ideoita periaatteessa riittäisikin.



Viime viikkoina olen huomannut olevani tällaisessa tilanteessa. Kun töitäkin tekee kotona, on aivan liian helppoa käyttää tuntikausia päivässä pelkkään sluibailuun, youtube-videoiden ja sarjojen katsomiseen sekä omien elämänvalintojen vatvomiseen. Silloin saattaa päätyä huomaamaan, että oma tahdonvoima on päässyt heikentymään, ja on vaikeaa keskittyä ja saada asioita aikaan. Kuten jo aiemmin mainitsin, olen viime aikoina pohtinut paljon elämääni ja arvojani ja sen myötä sisuuntunut: tämmöinen vetelehtiminen ja pitkälle aamupäivään nukkuminen ei nyt vain kerta kaikkiaan käy, eihän tämä ole lainkaan omien arvojeni mukaista eikä edistä tavoitteitani millään tavalla! Tänä maanantaina päätin lopultakin ottaa itseäni niskasta kiinni (aika typerä sanonta muuten, hiukan väkivaltaista itseä kohtaan?) ja alkaa heräämään Ihmisten Aikaan, eli laittaa herätyskellon soimaan seitsemältä, jättää torkkunapin rauhaan ja aloittaa päivän työt ja omien projektien edistäminen jo heti aamupalan ja -teen jälkeen, ennen yhdeksää. Muutama päivähän tässä on vasta kulunut tällä uudella tyylillä, mutta olen jo nyt huomannut, että näinkin pieni muutos voi saada paljon aikaan: vaikka aamulla väsyttääkin, motivaatio töiden tekemiseen ja omien projektien edistämiseen tuntuu olevan silloin huipussaan, ja aamupäivän tunnit tulee pakostakin käytettyä paljon tehokkaammin kuin viimeiset tunnit ennen nukkumaanmenoa. Olen ihan ihmetellyt, voiko tämä olla oikeasti näin helppoa, että kun herää aiemmin, saa automaattisesti päivän aikana huomattavasti enemmän aikaan, vaikka valveilla vietettyjä tunteja ei kertyisi juuri enempää kuin tavallisestikaan. Hämmentävää.

Edellisessä postauksessa esittelemäni kirja innosti minut jälleen kerran pohtimaan elämänarvojani ja sekä pitkän että lyhyen tähtäimen tavoitteitani. Ovathan ne periaatteessa selvillä, suuret linjat ainakin, mutta arjen pyörityksessä ihanteet helposti unohtuvat, ja joskus saattaa ajautua siihen tilanteeseen, ettei enää eläkään arvojensa mukaan - vaikka sille ei edes olisi mitään ylitsepääsemättömiä esteitä. Niinpä suosittelen tekemään aika ajoin arvotsekkauksen: muistuttamaan itseään siitä, mitä elämältä todella haluaa ja millaisia asioita arvostaa, ja sitten arvioimaan, miten oma tämänhetkinen toiminta suhteutuu tähän. Tietysti on asioita, joita on tehtävä, vaikka ne eivät sen kummemmin motivoisi tai innostaisi (harva varmaankaan erityisemmin inspiroituu esimerkiksi pakollisten raha-asioiden hoitamisesta tai hammaslääkärivisiiteistä). Pääpiirteissään kuitenkin ajattelen, että hyvä elämä on sellaista, jossa teemme enimmäkseen asioita, jotka vievät meitä pienin askelin eteenpäin valitsemallamme polulla (tai poluilla, liittyväthän arvot moniin eri elämänalueisiin). Jos esimerkiksi arvostat lämpimiä ja luottamuksellisia ihmissuhteita, niin ilmennäthän tätä myös käytännössä? Jos haluat kirjoittaa kirjan, kirjoitatko säännöllisesti? Jos haluat oppia keskittymään paremmin, ethän vilkuile maanisesti älypuhelintasi viiden minuutin välein? Pieniä asioita, mutta niistähän suuretkin linjat koostuvat. Se, miten hyvin voit, riippuu paljolti siitä, mitä toistuvasti teet. Sanotaan, että rakkaus on tekoja, ja niin mielestäni on onnikin. 




Mutta kuinkas sitten, jos et tiedäkään mitä haluat? Silloin suosittelen harjoittamaan pientä itsetutkiskelua, sillä itsetuntemus auttaa tekemään valintoja, jotka pitemmän päälle ovat meille (ja muille) hyväksi ja jotka vievät meitä kohti parempaa, merkityksellisempää elämää. Ja kuten edellisessä postauksessa kävi ilmi, merkitys on avainsana onnessa ja hyvinvoinnissa. Itse tutkiskelen itseäni tehokkaimmin kirjallisessa muodossa, sillä se selkiyttää ajatuksia ja helpottaa myös niihin palaamista myöhemmin. Kirjoita vaikka lista kaikesta, mitä eniten tykkäät tehdä tekemisen itsensä vuoksi, ja tutkaile, pääsetkö tekemään arjessasi riittävästi näitä asioita. Kirjoita ylös tavoitteita, mitä sinulla on seuraavalle viikolle, kuukaudelle, vuodelle, loppuelämällesi - uskoisin, että sinäkin kyllä keksit jotain - ja mieti seuraavaksi, mitä voisit jo tänään tehdä edetäksesi kohti päämääriäsi. Kun tietää mihin tähtää, on helpompi myös suunnitella arkensa niin, että siitä tulee mielekästä ja motivoivaa. Itse myös koen, että omista arvoista ja päämääristä voi olla hyvä puhua läheisille: silloin voit saada paitsi henkistä tukea, myös konkreettista apua ja arvokkaita ideoita. (Kun on suureen ääneen julistanut, ettei enää juo tavallista kahvia, ei kerta kaikkiaan kehtaa enää tilata sitä kahvilassa kaverin kanssa, vaikka kuinka mieli tekisi…)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti