keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Läsnä saunassa

Välillä tuntuu, että suomalaisen pitäisi rakastaa saunomista. Sitä esitellään ulkomaalaisille suorastaan yhtenä kulttuurimme oleellisena rakennuspalikkana - ala-asteen ranskantunneillakin tuntui olevan  tärkeää opetella kertomaan ranskaksi, että suomalaisilla on tapana saunoa, vihtoa ("lyödä itseään koivunoksilla"...) ja juosta saunasta kierimään alasti lumihankeen. Viimeksi mainittua en ole koskaan kokeillut, enkä myöskään avantoa. Muutenkin olen siinä mielessä vajavainen suomalainen, että suhteeni saunaan ei ole koskaan ollut kovin läheinen. Totta kai olen saunonut pienestä pitäen, sekä kerrostalokotimme sähkösaunassa että mökillä kesäisin savusaunassa, mutta välillä elämässäni on ollut vuosienkin saunattomia kausia. Pienenä inhosin kuumuutta, teininä olin niin epävarma ulkonäöstäni etten halunnut saunaan edes äitini tai läheisimpien ystävieni kanssa, ja aikuisiällä huomasin taas tulevani huonovointiseksi niin kuumassa. Hyviäkin saunamuistoja minulla toki on lapsuusvuosilta, mutta nekin taitavat liittyä lähinnä makkaran syömiseen ja juoruamiseen tätini kanssa ulkona mökkisaunan kuistilla. 

Sieltä mökkisaunan kulmilta

Viime vuosina olen kuitenkin vihdoin "löytänyt" saunomisen - tai pikemminkin löytänyt oman tapani nauttia saunasta. Koin suorastaan pientä painetta tähän, sillä nykyisessä asunnossani on oma sauna, ja ehdin asua tässä varmaan ainakin kaksi vuotta ennen kuin ensimmäistä kertaa lopultakin lämmitin sen. Silloinkin motivaationa muuten oli lähinnä omatoimisen saunajoogan kokeileminen. Hurahdin aika lailla saman tien: olin nimittäin keksinyt, että eihän saunaa ole pakko lämmittää niin kuumaksi kuin perheelläni on tapana! Aika itsestäänselvää, mutta oli hauska hoksata, että kyllähän minäkin pystyn nauttimaan saunomisesta, jos lämpöä on vaikkapa leppoisat 50 astetta. Edelleenkään saunominen ei ole minulle jokaviikkoinen tapa vaan satunnainen kylmän vuodenajan huvi, sillä kesällä jo muutenkin lämpimässä kerrostaloasunnossa saunominen ei tunnu parhaalta mahdolliselta idealta. 

Tänään lämmitin saunani ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja innostuin siitä, miten tehokkaasti saunominen rentouttaa sekä kehon että mielen. Viime viikkoina olen jumppailusta huolimatta potenut ikäviä niskajumituksia, joihin leppoisassa lämpötilassa saunominen ja pieni venyttely siinä samalla tuntuivat auttavan varsin hyvin. Ennen kaikkea yksin saunominen on minulle meditatiivinen kokemus - jokin siinä miellyttävässä lämmössä suorastaan pakottaa elämään tässä hetkessä, keskittymään hengitykseen, kehon tuntemuksiin ja vaeltavan mielen liikkeisiin. Harvoin istuskelen saunassa kovinkaan kauan, mutta ajantaju tuntuu aina katoavan, ja vaikka olisin kuinka stressaantunut ja ylikierroksilla, pienikin saunahetki omassa rauhassa saa aikaan rennon ja ainakin pääpiirteissään huolettoman olon. Kannattaisi siis varmaan ottaa tavaksi! Saunajoogaa tai saunassa venyttelyä suosittelen muuten lämpimästi kaikille, toimii ainakin allekirjoittaneella loistavasti jumituksiin ja kankeaan oloon. Ohjattua saunajoogaakin on kuulemma tarjolla ainakin täällä Tampereella, ja sitäkin olisi hauska päästä kokeilemaan joskus. Tosin jos kotisaunassa aikoo joogailla, on tietty hyvä pitää mielessä, että saunaa ei kannata lämmittää yhtä kuumaksi kuin tavallisesti.

Viihdyttekö te saunassa?

4 kommenttia:

  1. Kesälä en, sillä tuntuisiltä, että mie tukehun, joten kävin suihkussa. Nyt taas nautin saunomisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään kovin kuumalla ilmalla tykkää saunoa, kesälläkin vaan mökillä ja viileämmillä keleillä :)

      Poista
  2. Viihdyn saunassa, sellaisessa 70 asteisessa. 80 on jo liikaa. Olen aina käyttänyt saunaa mielen rauhoittamiseen ja rentoutumiseen. Mukava kuulla, että sinäkin olet vihdoin löytänyt omalta tuntuvan tavan saunoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että sullakin sauna auttaa rentoutumaan ja rauhoittumaan :)

      Poista