Kirjavinkki: Introt ja ekstrot - vastaparista voimapariksi

Kirjapostauksissa jatketaan melko samankaltaisella aiheella kuin hetki sitten kertoessani Rakastunut introvertti -kirjasta: tällä kertaa keskiössä on introverttien ja ekstroverttien välinen vuorovaikutus ja yhteistyö. Sain Viisas elämä -kustantamolta arvioitavaksi saksalaisen Sylvia Löhkenin kirjoittaman kirjan nimeltä Introt ja ekstrot - vastaparista voimapariksi (2014, suomeksi julkaistu 2016), joka nimensä mukaisesti käsittelee sitä, miten erilaiset persoonallisuudet voivat vastakkainasettelun sijaan oppia täydentämään toisiaan, muodostamaan hyvän tiimin, jossa molemmat ääripäät pääsevät hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Tämä oli mielestäni mitä loistavin alkuasetelma kirjalle: olen lukenut viime vuosien aikana melko monta introverttiutta ja sisäänpäinkääntyneiden ihmisten ongelmia ja vahvuuksia käsittelevää kirjaa, joissa ekstrovertit jätetään hyvin vähäiselle huomiolle (ja joissa he pahimmillaan esitellään ääri-introverttien näkökulmasta vähän hankalina ja päällekäyvinä tyyppeinä, joita on mahdotonta ymmärtää), joten molempien näkökulmien huomioiminen oli erittäin tervetullutta.

Introt ja ekstrot -kirjan ensimmäisessä osassa esitellään varsin perusteellisesti introvertit, ekstrovertit ja myös usein unohdettu välimuoto, jatkumon keskivaiheille sijoittuvat ambivertit vahvuuksineen ja heikkouksineen. Meikäläistä miellytti tässä luvussa erityisesti hyvä selonteko introverttien ja ekstroverttien aivotoiminnan eroista - kaikkia ei ehkä kiinnosta paneutua asiaan noin yksityiskohtaisesti, mutta ainakin minua tieto eroavaisuuksista aivojen tasolla auttaa ymmärtämään paremmin käyttäytymisessä näkyviä eroja. Itselleni aivan uusi tieto oli muuten se, että ekstrovertit olisivat introvertteja alttiimpia euforisille tunteille, haltioitumiselle ja innostukselle! Tämä siis liittynee siihen, että ulkoiset tekijät motivoivat ekstrovertteja enemmän kuin sisäiset, ja heille palkkiot, uudet elämykset ja vaihtelu ovat tärkeitä. Taas nousee kuitenkin esiin kysymys siitä, mikä on erityisherkkyyden rooli asiassa: erityisherkkyyden ja introversion välisiä hermostollisia eroja ei ole vielä täysin selvitetty, ja vaikka niissä on paljon samaa, erityisherkkyyteen liittyy nimenomaan sekä myönteisten että kielteisten tunne-elämysten voimakkuus. Myös ekstrovertit erityisherkät ovat sellainen ihmisryhmä, joka tämänkin kirjan tietojen pohjalta jää hieman askarruttamaan mieltä, koska moni kirjallisuudessa introvertteihin liitetty piirre kuvaa myös erityisherkkiä (ainakin jossain määrin ulospäinsuuntautuneisuuden määrästä riippumatta). 

Kirjan toisessa osassa keskitytään tarkastelemaan sitä, miten introverttien ja ekstroverttien väliset erot näkyvät joillakin käytännön elämän osa-alueilla: liikunnan ja oppimisen parissa, johtamis- ja myyntityössä sekä statusviestinnässä. Erityisesti liike-elämää ja statusviestintää käsittelevät luvut olivat ehkä mielestäni kirjan kiinnostavinta antia, sillä niissä käsiteltiin monipuolisesti sitä, mistä introverttien ja ekstroverttien ominaisuuksista voi olla hyötyä ja mistä haasteita johtamisen ja myynnin aloilla sekä myötätuntoa ja kunnioitusta herättävän vaikutelman luomisessa itsestään. Minulle bisnes on melko vierasta aluetta, johon en koskaan ole tuntenut kovinkaan voimakasta vetoa, mutta tämä kirja pisti miettimään asiaa vähän erilaisista näkökulmista: mitä sellaisia ominaisuuksia minulla on, mitä voisin käyttää hyödykseni vaikkapa myyjänä tai johtajana? Ihan avartavaa miettiä, vaikka en ainakaan tällä hetkellä sellaisiin töihin tähtääkään. Muutenkin Introt ja ekstrot on kirja, joka kannustaa mukavasti itsetutkiskeluun ja omien vahvuuksien sekä kehityskohtien kartoittamiseen - mikä osui omalle kohdalleni juuri sopivalla hetkellä, kun parhaillaan etsin töitä ja pähkäilen, millainen työ minulle parhaiten sopisi. 

Yksi Introt ja ekstrot -kirjan ansioista on myös se, että siinä ei suinkaan kannusteta pitäytymään omalle persoonallisuudelle parhaiten sopivissa aktiviteeteissa vaan ennen kaikkea toimimaan omien arvojen ja päämäärien mukaisesti - ja silloin on joskus tarpeen opetella myös sellaisia käyttäytymismalleja, jotka eivät luonnostaan kuulu omiin vahvuuksiin. Intoileva ja impulsiivinen ekstrovertti voi joutua opettelemaan pitkäjännitteisyyttä, jos hänen intohimonsa on esimerkiksi tieteen tekeminen, kun taas turvallisuushakuinen introvertti joutuu oppimaan epävarmuuden sietoa ja small talkia, jos hänen sydämensä sykkii myyntityölle (tai sitten sille introverttien alana pidetylle tieteelle - kun eipä sekään usein mitään omassa erakkoluolassa nyhräämistä nykypäivänä ole). Itse pidän hedelmällisenä myös sitä, että antautuu ja hakeutuu vuorovaikutukseen muidenkin kuin itsensä kaltaisten kanssa: joskus klisee siitä, että vastakohdat täydentävät toisiaan, todella pitää paikkansa. 

Lyhyesti sanottuna Introt ja ekstrot oli hyvin myönteinen lukukokemus. Ehkä asiaan vaikutti se, että itse en ole selkeästi introvertti tai ekstrovertti vaan jotain siltä väliltä, ja minulle teki oikein hyvää hieman miettiä omia vahvuuksiani ja heikkouksiani, joissa on piirteitä molemmista ääripäistä. Uskoisin, että tällaisen kirjan lukeminen voisi tehdä hyvää myös niille, jotka kokevat olevansa selkeästi introvertteja tai ekstrovertteja, ja joiden on vaikea ymmärtää "vastapuolen" aivoituksia :)